Kirjoittamiseni on ollut hieman hidasta viime aikoina. Nyt olen kirjoittanut erästä novellia pidemmälle. En ole vielä täysin varma julkaisenko sen blogissa, vai pistänkö sen vain pöytälaatikkoon, tai ehkä kokoelmaan, jota olisi vaikea saada varmaan julki.
Ideoita kyllä olisi.
Otin Ne sanat takaisin työstöön sivuprojektiksi. Kirjoitan fragmentteja tai kohtauksia tiedostoon tai vihkoon silloin tällöin. Valmistumisella ei ole juuri nyt väliä.
Tavoitteeni ensi vuodelle voisi olla ainakin kaksi valmistunutta nuorten aikuisten käsikirjoitusta (Steps ja Älä pysähdy) ja ehkä Sanat siihen päälle. Ja pari novellia.
Kaikki ovat nuorille, mutta jokaisesta novellista en ole varma.
Olin odottanut jouluhylsyjä kustantamolta, mutta ei niitä tullutkaan. En silti jaksa kauheasti toivoa. Eräällä kustantamolla on kestänyt luvattua pidempään vastaamisessa. En tiedä onko se hyvä vai huono juttu. Kai kustantamokohtaista.
Minulle kävi ikävästi juuri ennen joulua. Toivottavasti kaikki alkaisi mennä parempaan päin.
Toivottavasti joulunne sujuu hyvin. Ensi viikolla pitää sitten minunkin kiriä kässärissäni.
Paljon tekemistä.
lauantai 23. joulukuuta 2017
perjantai 8. joulukuuta 2017
Älä pysähdy edes silloinkaan, kun projektit pysähtyvät
Tässä kuumeillessa olen pohtinut jättää lähes kaikki projektit kesken, eri syistä kylläkin.
Sydärin syy on selvä. Uusi visioni tarinasta ei sovi vanhaan, eikä lähes mitään voi käsikirjoituksesta pelastaa uuteen. Tämä ei kuitenkaan ole maailmanloppu, sillä uskon, että uusi versio joskus tulevaisuudessa olisi juuri sellainen, kuin tarinan alunperin olin ajatellutkin. Myös tarinan pituus kasvaa.
Olla on hiatuksella. Kirjoitan sittenkin Saippuakuplia-kässärin ensiksi, koska suunnitelmat ovat pidemmällä sieltä osin. Olla vaatii sittenkin suunnitelmat tematiikan osalta.
Stepsin suunnitelmat ovat lähes valmiit, joten kyseisestä kässäristä tulee päätoiminen projektini. Kun ne valmistuvat, pystyn kirjoittamaan seuraavat vaadittavat 100-200 liuskaa. En tiedä, kuinka pitkä projektista tulee, mutta luulisin sen pysyvän jossain 200-250 liuskan paikkeilla. Alkuperäinen suunnitelma oli 300 liuskaa, mutta se saattaa olla liian yläkanttiin.
Stepsin romaaniversion jälkeinen lanuprojekti on lyöty lukkoon kanssa. Scifiä, jälleen kerran. Tällä kertaa nykyajassa. Projektin työnimi on Älä pysähdy.
Lähetin myös Loton vielä yhteen kustantamoon. Saa nähdä.
Sydärin syy on selvä. Uusi visioni tarinasta ei sovi vanhaan, eikä lähes mitään voi käsikirjoituksesta pelastaa uuteen. Tämä ei kuitenkaan ole maailmanloppu, sillä uskon, että uusi versio joskus tulevaisuudessa olisi juuri sellainen, kuin tarinan alunperin olin ajatellutkin. Myös tarinan pituus kasvaa.
Olla on hiatuksella. Kirjoitan sittenkin Saippuakuplia-kässärin ensiksi, koska suunnitelmat ovat pidemmällä sieltä osin. Olla vaatii sittenkin suunnitelmat tematiikan osalta.
Stepsin suunnitelmat ovat lähes valmiit, joten kyseisestä kässäristä tulee päätoiminen projektini. Kun ne valmistuvat, pystyn kirjoittamaan seuraavat vaadittavat 100-200 liuskaa. En tiedä, kuinka pitkä projektista tulee, mutta luulisin sen pysyvän jossain 200-250 liuskan paikkeilla. Alkuperäinen suunnitelma oli 300 liuskaa, mutta se saattaa olla liian yläkanttiin.
Stepsin romaaniversion jälkeinen lanuprojekti on lyöty lukkoon kanssa. Scifiä, jälleen kerran. Tällä kertaa nykyajassa. Projektin työnimi on Älä pysähdy.
Lähetin myös Loton vielä yhteen kustantamoon. Saa nähdä.
perjantai 24. marraskuuta 2017
Loton toinen hylsy
Lotto sai toisen hylsynsä. Kustantamosta, johon lähetin oliko se viime viikolla? Nopeaa toimintaa.
Tarinan lähtökohtaa, eli varmaan ideaa ja ehkä alkua, kehuttiin herkulliseksi, sain jopa suuret kiitokset siitä. Mutta sitten juonellinen ja tarinallinen kehitys ei oikein sopinut kustantamon kustannusohjelmaan.
En siis tiedä, onko juonessa ja tyylissäni ongelmia. Vain sen, että se ei oikein sopinut ainakaan heille. Kyseisen kustantamon muita nuortenkirjoja miettiessä, jotenkin ymmärrän kyllä. Erityisesti tyylillisesti.
Halusin tehdä hahmovetoisemman, rauhallisen tarinan, joka silti etenee itselleni tyypillisesti nopeaan tahtiin. Scifielementtejä toki on käsikirjoituksen genren huomioon ottaen, mutta painopiste on ihmissuhteissa. Lopussa tosin spefi lisääntyy reippaasti.
Katson nyt, mitä jäljellä olevista kahdesta kustantamosta sanotaan. Jos en saa julkaistua Lottoa, aion varmana tehdä sen uusiksi jossain vaiheessa.
Mutta millä tavalla?
Pahimmassa tapauksessa kaikki alkua lukuunottamatta pitää repiä pois, ja miettiä juoni uusiksi. Ehkä lisätä spefiä. Romanssia kohti en tarinaa kuitenkaan mielelläni vie. Tarinan lähtökohta tekisi siitä hieman kyseenalaista.
Toivon mukaan saisin vastauksia vielä tämän vuoden puolella. Mieluusti positiivisia.
Olla edistyy tasaiseen tahtiin. Sydäriä jatkan taas ensi viikolla. Sydäri valmistuu varmaan seuraavaksi lanupuolelta.
torstai 23. marraskuuta 2017
Olla-projekti
Päätin vaihtaa aikuistenkirjaprojektin Saippuakuplista Olla-kokoelmaan. Se tuntuu nyt vain oikealta.
Ainoa suuri muutos kokoelmaan on, että käsikirjoitus on nyt kokonainen romaani, eikä sisällä muutamia pienoisromaaneja. Yhdistän ideoita toisiinsa, ja kudon niitä yhteen. Nyt se on vain Olla.
Kirjoitan silti eri näkökulmahahmot erillään toisistaan, ja yhdistän luvut valmistuttua viimeistellympään muotoon. Tämä helpottaa työtä, sillä minulla ei ole paljoakaan suunnitelmia. Käsikirjoitus on hahmovetoisempi ja tunteita käsittelevä, joten yksityiskohtaista juonisuunnitelmaa ei tarvita.
Saatan silti tuherrella jotain suunnitelmiin.
Olla on nyt pääprojektini. Koska sen parissa vierähtää aikaa, ajattelin Hyrysysyn sijasta tehdä sivutoimisesti jotain muuta, pienempää projektia. Ehkä sittenkin kirjoitan Sydäriä silloin tällöin.
Olla-projektia on nyt takana noin ensimmäiset viisi liuskaa. Aloitin näkökulmahahmolla, jolla en ajatellut aloittavani. Lopullisen version kuitenkin aloitan toisen hahmon silmistä, varmaankin.
Tavoitelukumäärä olisi kolmekymmentä. Noin kymmenen kummallekin näkökulmahahmolle. Saa nähdä karsinko tuosta lukumäärästä ainakin joidenkin hahmojen osalta. Mikä ikinä tuntuukin sitten oikealta määrältä kyseisen hahmon kohdalla.
Olla on henkilökohtaisesti läheisin projekti minulle, jota olen kirjoittanut, niin teemoiltaan kuin muiltakin ajatuksiltaan. Jännitän jo nyt saatteen kirjoittamista, vaikka siihen vaiheeseen kestääkin vielä.
On ihanaa kirjoittaa taas kunnolla pitkään aikaan. Etenen omalla tahdillani. Tällä projektilla ei ole kiirettä. Joskus pitää vähän hidastaa.
Ainoa suuri muutos kokoelmaan on, että käsikirjoitus on nyt kokonainen romaani, eikä sisällä muutamia pienoisromaaneja. Yhdistän ideoita toisiinsa, ja kudon niitä yhteen. Nyt se on vain Olla.
Kirjoitan silti eri näkökulmahahmot erillään toisistaan, ja yhdistän luvut valmistuttua viimeistellympään muotoon. Tämä helpottaa työtä, sillä minulla ei ole paljoakaan suunnitelmia. Käsikirjoitus on hahmovetoisempi ja tunteita käsittelevä, joten yksityiskohtaista juonisuunnitelmaa ei tarvita.
Saatan silti tuherrella jotain suunnitelmiin.
Olla on nyt pääprojektini. Koska sen parissa vierähtää aikaa, ajattelin Hyrysysyn sijasta tehdä sivutoimisesti jotain muuta, pienempää projektia. Ehkä sittenkin kirjoitan Sydäriä silloin tällöin.
Olla-projektia on nyt takana noin ensimmäiset viisi liuskaa. Aloitin näkökulmahahmolla, jolla en ajatellut aloittavani. Lopullisen version kuitenkin aloitan toisen hahmon silmistä, varmaankin.
Tavoitelukumäärä olisi kolmekymmentä. Noin kymmenen kummallekin näkökulmahahmolle. Saa nähdä karsinko tuosta lukumäärästä ainakin joidenkin hahmojen osalta. Mikä ikinä tuntuukin sitten oikealta määrältä kyseisen hahmon kohdalla.
Olla on henkilökohtaisesti läheisin projekti minulle, jota olen kirjoittanut, niin teemoiltaan kuin muiltakin ajatuksiltaan. Jännitän jo nyt saatteen kirjoittamista, vaikka siihen vaiheeseen kestääkin vielä.
On ihanaa kirjoittaa taas kunnolla pitkään aikaan. Etenen omalla tahdillani. Tällä projektilla ei ole kiirettä. Joskus pitää vähän hidastaa.
keskiviikko 22. marraskuuta 2017
Transsukupuolisuudesta - Onko valoa lähettyvillä?
Transsukupuolisuus on usein häpeää. Et ehkä uskalla edes näyttää kehoasi, itseäsi, muille. Jokainen nainen, tyttö, voi kuvitella, miltä tuntuisi seistä alasti poikajoukkion keskellä. Olkoon se sitten lasten keskuudessa, tai aikuisten.
Osa saattaisi ehkä itkeä, kun muut haukkuvat kehoasi. Usein se kuitenkaan ei ole se paras vaihtoehto. Joskus pitää vain purra hammasta ihmisten typeryyksien keskellä ja toivoa parasta. Muuten voi käydä vielä huonommin.
Lähes jokainen transsukupuolinen, muunsukupuolinen tai intersukupuolinen on joutunut vastaaviin tilanteisiin. Ehkä sitä ei aina pienenä vielä ymmärrä. Joillakin asian tajuaminen ja erityisesti hyväksyminen voi viedä kokonaisen eliniän. Se ei vähennä arvoasi. Ei, vaikka yhteiskunta sanoisi mitä tahansa.
Dysforiaakin voi olla monenlaista ja tasoista. Esimerkiksi itselläni se on hyvinkin pahana. Se estää itsestä pitämisen, saa epävarmaksi aina julkisilla paikoilla. Kyllä sen itse vaan tietää, oletko nainen vai mies. Aivotkin sen tietää, muutenhan ei olisi edes mitään dysforiaa.
Olen ajatellut elämää tulevaisuudessa. Onko minulla sitä silloin?
Minun tuleva elämäni, sellainen kuin sen olisi suurinpiirtein pitänyt olla. Muut yrittävät estää sen.
Dysforia ei lähde pois ilman hormoneja. Transtausta ei lähde milloinkaan pois. Silti lääkärit ja hoitajat yllättyvät kerta toisensa jälkeen siitä, että syntyperäinen taustani ei ole lähtenyt pois päivien, viikkojen, kuukausien tai vuosien aikana.
Ihmiset eivät ymmärrä, koska heillä ei ole tarpeeksi tietoa. He antavat oman mielikuvituksensa laukata, ja tekevät meistä friikkejä.
Voisin kertoa enemmänkin, jopa heille, minkälaista on elää sekasikiönä, sukupuolten välissä. Mutta minua ei kuunneltaisi.
Lääkäri ei kirjoittanut lähetettä polille. Tutkimuksiin tuhlattua aikaa en saa takaisin. Ehkä kovin isku vasten kasvoja oli se, että tutkimukset olivat yhtä tyhjän kanssa. Tuloksia ei edes katsottu ennen päätöstä. Minua jekutettiin, pidettiin pilkkana jälleen kerran.
Tulevaisuus on epävarma, pimeyden peitossa. Lyhtyni valo on sammumassa. Pitää vain toivoa, että seuraavassa risteyksessä kohtaan vihdoin valoa.
maanantai 20. marraskuuta 2017
Vuosia sitten - Projekti Hyrysysy
Olen ollut nyt melkein kuukauden kirjoittamatta paljoakaan. Vähän Stepsia, nyt pitäisi suunnitella lisää lukuja. Pieniä kohtauksia Sanoista. En melkein mitään. Tuntuu, että Sydärin aika ei ole juuri nyt. Olen pähkäillyt eri projektien kanssa, mutta mikään ei ottanut tuulta alleen.
Sitten luin läpi yhden ensimmäisistä käsikirjoituksistani, joita vakavissani työstin, mutta jätin kesken laadun surkeuden takia. Luin piruuttani tarinan noin 80-100 liuskaa, kaiken jonka olin kirjoittanut (oikeasti tästä kopiosta puuttui noin yksi luku).
Ja herranen aika, se ei ollutkaan huono. Toki tarina tarvitsee tulevaisuudessa pientä kauneusleikkausta erityisesti proosan kannalta, mutta mielestäni sekin toimi juuri niin kuin olin silloin ajatellut, sujuvaa ja nopearytmistä.
Tarinankin rytmi oli nopea. Luvut olivat noin 5-9 liuskaisia.
Oikeastaan kaikki oli niin kuin piti ensimmäisessä versiossa. Ja tämän tarinan olen vuosien aikana aloittanut uudestaan (epäonnistuen) kerta toisensa jälkeen.
En tiedä johtuuko tämä itselleni järkyttävä käänne taitotasoni noususta. Ehkä nyt näen selvemmin kyseisen kässärin tason, ja pystyn ymmärtämään, että yksinkertaisempi ja sujuva proosa on tarpeeksi hyvää.
Suunnittelin tänään lisää lukuja projektiin. Ehkä kirjoitan niitä jo ennen kaikkien lukujen valmistumista suunnitelmatasolla. Projektiongelma ratkaistu monella tapaa.
Projekti kulkee nimellä Hyrysysy, ja on steampunkahtavaa spefiä, pienin yleisin scifimaustein. Eli vähän erilaisia genrejä yhdistelevää. Pääpainona on kyllä tuo steampunkahtava meininki ilmalaivoineen, ja kojeineen.
Jos tämän saan julkaistua, niin nauran sekä ilosta, että omalle vuosien takaiselle itselleni. Tie ei kuitenkaan tule tällaiselle teokselle olemaan helppo.
Lotosta en ole kuullut lisää ollenkaan. Lähetin silti vielä yhteen kustantamoon.
Sitten luin läpi yhden ensimmäisistä käsikirjoituksistani, joita vakavissani työstin, mutta jätin kesken laadun surkeuden takia. Luin piruuttani tarinan noin 80-100 liuskaa, kaiken jonka olin kirjoittanut (oikeasti tästä kopiosta puuttui noin yksi luku).
Ja herranen aika, se ei ollutkaan huono. Toki tarina tarvitsee tulevaisuudessa pientä kauneusleikkausta erityisesti proosan kannalta, mutta mielestäni sekin toimi juuri niin kuin olin silloin ajatellut, sujuvaa ja nopearytmistä.
Tarinankin rytmi oli nopea. Luvut olivat noin 5-9 liuskaisia.
Oikeastaan kaikki oli niin kuin piti ensimmäisessä versiossa. Ja tämän tarinan olen vuosien aikana aloittanut uudestaan (epäonnistuen) kerta toisensa jälkeen.
En tiedä johtuuko tämä itselleni järkyttävä käänne taitotasoni noususta. Ehkä nyt näen selvemmin kyseisen kässärin tason, ja pystyn ymmärtämään, että yksinkertaisempi ja sujuva proosa on tarpeeksi hyvää.
Suunnittelin tänään lisää lukuja projektiin. Ehkä kirjoitan niitä jo ennen kaikkien lukujen valmistumista suunnitelmatasolla. Projektiongelma ratkaistu monella tapaa.
Projekti kulkee nimellä Hyrysysy, ja on steampunkahtavaa spefiä, pienin yleisin scifimaustein. Eli vähän erilaisia genrejä yhdistelevää. Pääpainona on kyllä tuo steampunkahtava meininki ilmalaivoineen, ja kojeineen.
Jos tämän saan julkaistua, niin nauran sekä ilosta, että omalle vuosien takaiselle itselleni. Tie ei kuitenkaan tule tällaiselle teokselle olemaan helppo.
Lotosta en ole kuullut lisää ollenkaan. Lähetin silti vielä yhteen kustantamoon.
lauantai 21. lokakuuta 2017
Viimeinen rutistus sataan liuskaan
Ensi viikolla alkaa viimeinen kiri siihen kirottuun sadannen liuskan rajaan, Stepsin uusioversion ensimmäisen osion loppuun.
Flunssa vei voimat, ja saankin vasta nyt energiaa kirjoittamiseen.
Tuon sadannen liuskan jälkeen olen valmis Sanojen kirjoittamiseen ensi kuun aikana.
Enää siis yksi luku Stepsia, sitten alkuperäisen tekstin kopioimista sen verran kuin pystyn, pienellä ripauksella uutta. Sitten se on siinä. Sen jälkeen pitää suunnitella uutta vanhojen suunnitelmien pohjalta.
Toivottavasti pärjään ensi kuussa. Pitäisi saada Ne Sanat mahdollisimman valmiiksi sen aikana. En ole vieläkään varma tuleeko tästä lyhyt romaani, vai pidempi pienoisromaani. Aika näyttää.
Flunssa vei voimat, ja saankin vasta nyt energiaa kirjoittamiseen.
Tuon sadannen liuskan jälkeen olen valmis Sanojen kirjoittamiseen ensi kuun aikana.
Enää siis yksi luku Stepsia, sitten alkuperäisen tekstin kopioimista sen verran kuin pystyn, pienellä ripauksella uutta. Sitten se on siinä. Sen jälkeen pitää suunnitella uutta vanhojen suunnitelmien pohjalta.
Toivottavasti pärjään ensi kuussa. Pitäisi saada Ne Sanat mahdollisimman valmiiksi sen aikana. En ole vieläkään varma tuleeko tästä lyhyt romaani, vai pidempi pienoisromaani. Aika näyttää.
perjantai 13. lokakuuta 2017
Transsukupuolisuudesta osa 2 - Eli minkälaista on elää systeemin varjopuolella
Kuten jo aikaisemmin kerroin, translaki nykyisellään on lähes hyödytyn, koska sitä ei usein noudateta. Kokemani ei ole mitenkään epätavallista Suomessa. Translain uudistus tarvitaan ja mieluusti niin ripeästi kuin suinkaan inhimillisesti mahdollista. En pidätä kuitenkaan hengitystäni.
Itse olen ollut siitä onnellisessa asemassa, että minua on kohdeltu suurimmaksi osaksi sukupuolen osalta hyvin. Esimerkiksi vanhempani eivät ehkä täysin ymmärrä tilaani tai ahdinkoani, mutta eivät hylkää, ja yrittävät tukea edes vähän. Se on enemmän kuin monilla.
Olen oikeastaan vain kerran kuullut loukkaavan nimityksen itsestäni. Kerran julkisessa vessassa sukupuoltani ihmeteltiin, ja minua kutsuttiin SheHe-nimityksellä, naureskellen.
Se oli ikävää, mutta vähäistä verrattuna monien muiden kokemuksiin. Jostain syystä toisten ihmisten kunnioittaminen on joillekin todella vaikeaa.
Mutta koska en ole vielä hormoneilla, tuon kaltaisia tilanteita pitää kestää. Ja ehkä sen jälkeenkin.
Ei kaikki käyntini julkisissa vessoissa kuitenkaan aina johda pahaan mieleen. Jokainen ihmettelevä mies vessassa, tai naiset, jotka seuraavat minua miesten vessaan, ne tuovat hetkellisen onnen tunteen. Vaikka ovatkin aina hieman hankalia tilanteita kaikille osapuolille.
Minut ollaan esimerkiksi päästetty kaupan kassajonossa edelle ja käytetty pronominia she.
Nuo tapahtumat ovat ilahduttavia, kunhan muistaa pitää turpansa kiinni. On pienempi paha vaikuttaa töykeältä, kuin saada huuteluita niskaansa, taikka kohdata jopa väkivaltaa.
Olen onnellisessa asemassa myös siinä, että jotkut saattavat pitää minua naisena ulkonäköni takia, vaikka en ole edes koko prosessissa vielä. Kaikki tosin eivät. Julkisesti yritän pitää aina suuni supussa, vaikka kaupan kassajonossa, jotta edes se pieni illuusio normaalista elämästä ei särkyisi. En myöskään tykkää, että minua kutsutaan nimeltä julkisesti. Saan aina kummaksuvia katseita ihmisiltä.
Olen välillä kovin uupunut koko lähetteen hausta. Mahdollisesti raskas tutkimusjakso tuntuu paratiisilta tähän limboon verrattuna.
Aina kun toivo pilkistää edes jostain, se tuhotaan kerta toisensa jälkeen. Näin ei pitäisi käydä systeemissä. Jos jaksan vielä vähän, niin ehkä voin vihdoin elää. Ehkä. Elämäni ja tulevaisuuteni on tällä hetkellä transpolin ulkopuolisten lääkäreiden käsissä.
Translain pitäisi turvata oikeuteni ja mahdollisuuteni normaaliin elämään. Mutta tähän mennessä se on melkein tuhonnut sen. Jo ainakin viiden vuoden ajan.
Tärkeää olisikin, että translain muuttamisen eteen tehtäisiin töitä. Valitettavasti pelkkä keskustelu ja valittelu ei sitä taianomaisesti muuta.
Itse olen ollut siitä onnellisessa asemassa, että minua on kohdeltu suurimmaksi osaksi sukupuolen osalta hyvin. Esimerkiksi vanhempani eivät ehkä täysin ymmärrä tilaani tai ahdinkoani, mutta eivät hylkää, ja yrittävät tukea edes vähän. Se on enemmän kuin monilla.
Olen oikeastaan vain kerran kuullut loukkaavan nimityksen itsestäni. Kerran julkisessa vessassa sukupuoltani ihmeteltiin, ja minua kutsuttiin SheHe-nimityksellä, naureskellen.
Se oli ikävää, mutta vähäistä verrattuna monien muiden kokemuksiin. Jostain syystä toisten ihmisten kunnioittaminen on joillekin todella vaikeaa.
Mutta koska en ole vielä hormoneilla, tuon kaltaisia tilanteita pitää kestää. Ja ehkä sen jälkeenkin.
Ei kaikki käyntini julkisissa vessoissa kuitenkaan aina johda pahaan mieleen. Jokainen ihmettelevä mies vessassa, tai naiset, jotka seuraavat minua miesten vessaan, ne tuovat hetkellisen onnen tunteen. Vaikka ovatkin aina hieman hankalia tilanteita kaikille osapuolille.
Minut ollaan esimerkiksi päästetty kaupan kassajonossa edelle ja käytetty pronominia she.
Nuo tapahtumat ovat ilahduttavia, kunhan muistaa pitää turpansa kiinni. On pienempi paha vaikuttaa töykeältä, kuin saada huuteluita niskaansa, taikka kohdata jopa väkivaltaa.
Olen onnellisessa asemassa myös siinä, että jotkut saattavat pitää minua naisena ulkonäköni takia, vaikka en ole edes koko prosessissa vielä. Kaikki tosin eivät. Julkisesti yritän pitää aina suuni supussa, vaikka kaupan kassajonossa, jotta edes se pieni illuusio normaalista elämästä ei särkyisi. En myöskään tykkää, että minua kutsutaan nimeltä julkisesti. Saan aina kummaksuvia katseita ihmisiltä.
Olen välillä kovin uupunut koko lähetteen hausta. Mahdollisesti raskas tutkimusjakso tuntuu paratiisilta tähän limboon verrattuna.
Aina kun toivo pilkistää edes jostain, se tuhotaan kerta toisensa jälkeen. Näin ei pitäisi käydä systeemissä. Jos jaksan vielä vähän, niin ehkä voin vihdoin elää. Ehkä. Elämäni ja tulevaisuuteni on tällä hetkellä transpolin ulkopuolisten lääkäreiden käsissä.
Translain pitäisi turvata oikeuteni ja mahdollisuuteni normaaliin elämään. Mutta tähän mennessä se on melkein tuhonnut sen. Jo ainakin viiden vuoden ajan.
Tärkeää olisikin, että translain muuttamisen eteen tehtäisiin töitä. Valitettavasti pelkkä keskustelu ja valittelu ei sitä taianomaisesti muuta.
torstai 12. lokakuuta 2017
Kidutusta, seksuaalista väkivaltaa, tappamista - Puhutaan siis vieläkin transsukupuolisuudesta!
Heti ensimmäiseksi, anteeksi että päivitys käsittelee jotakin muuta aihetta kuin kirjoittamista. Tätä voisi pitää jatkona niille elämä-postauksille.
Katsoin pari päivää myöhässä A-studion lyhyehkön keskustelun transvanhemmuudesta, ja seurasin mielenkiinnosta siitä kehkeytynyttä somekeskustelua. En ota kantaa oikeastaan tuohon aiheeseen, vaan aihealueeseen ylipäätänsä. Eli transsukupuolisuuteen liittyviä elämäfaktoja.
Jos joku ei sitä noista aikaisemmista postauksista ole tajunnut (todella todennäköistä), olen transsukupuolinen. Elän tällä hetkellä hampaita narskuttaen väärän sukupuolen elämää.
Miksi?
Koska translailla voi suoraan sanoen pyyhkiä persettä. Anteeksi muihin päivityksiin sopimaton kielenkäyttö.
Olen ollut lähetelimbossa jo vuosien ajan. Lakiin kuuluu, että lääkäri, jolta lähetettä haet kirjoittaa lähetteen transpolille. Monilta voi kuulla, että tämä ei onnistu, ainakaan pohjoisemmassa. Ei onnistu kunnolla täällä Turun päässäkään.
Voikin kysyä, mihin tarvitaan koko lakia, jos sitä ei tarvitse noudattaa?
Kovin kokemus oli se, kun viimein sain lähetteen, ja transpoli vaati, että haen uudestaan polille sairauteni takia psykiatrian kautta.
Ok. Harmillinen takapakki. Erityisesti, kun psykiatrian puoli haluaa aina tehdä sinulle, transsukupuolinen, kaikenlaisia tutkimuksia, että saisit lähetteen sitä kautta. Huomautan, että nämä tutkimukset ovat lain vastaisia. Niihin ei kuulu suostua, mutta tilanteessani en voi muutakaan.
Minulle on myös psykiatrian taholta valehdeltu päin naamaa lähetteen hausta, eli siitä, miksi he eivät voi tehdä sitä.
Yksikään heidän väite ei muuten ole totta. En olisi muuten saanut terveyskeskuksesta ensimmäistä lähetettäni.
Minut pistettiin siis lain ulkopuolelle, ja voin vain toivoa, että jokin äärimmäisen epätoivoisista kamppailuistani kääntyisi vielä parhaimpaan päin.
Lopetan tältä erää tähän. Saatan tehdä uuden päivityksen asian tiimoilta myöhemmin. Tästä näköjään tuli avautumisen sijasta pieni faktapankki aiheesta, minkälaista on elää vähemmistönä, erilaisena Suomessa.
Katsoin pari päivää myöhässä A-studion lyhyehkön keskustelun transvanhemmuudesta, ja seurasin mielenkiinnosta siitä kehkeytynyttä somekeskustelua. En ota kantaa oikeastaan tuohon aiheeseen, vaan aihealueeseen ylipäätänsä. Eli transsukupuolisuuteen liittyviä elämäfaktoja.
Jos joku ei sitä noista aikaisemmista postauksista ole tajunnut (todella todennäköistä), olen transsukupuolinen. Elän tällä hetkellä hampaita narskuttaen väärän sukupuolen elämää.
Miksi?
Koska translailla voi suoraan sanoen pyyhkiä persettä. Anteeksi muihin päivityksiin sopimaton kielenkäyttö.
Olen ollut lähetelimbossa jo vuosien ajan. Lakiin kuuluu, että lääkäri, jolta lähetettä haet kirjoittaa lähetteen transpolille. Monilta voi kuulla, että tämä ei onnistu, ainakaan pohjoisemmassa. Ei onnistu kunnolla täällä Turun päässäkään.
Voikin kysyä, mihin tarvitaan koko lakia, jos sitä ei tarvitse noudattaa?
Kovin kokemus oli se, kun viimein sain lähetteen, ja transpoli vaati, että haen uudestaan polille sairauteni takia psykiatrian kautta.
Ok. Harmillinen takapakki. Erityisesti, kun psykiatrian puoli haluaa aina tehdä sinulle, transsukupuolinen, kaikenlaisia tutkimuksia, että saisit lähetteen sitä kautta. Huomautan, että nämä tutkimukset ovat lain vastaisia. Niihin ei kuulu suostua, mutta tilanteessani en voi muutakaan.
Minulle on myös psykiatrian taholta valehdeltu päin naamaa lähetteen hausta, eli siitä, miksi he eivät voi tehdä sitä.
Yksikään heidän väite ei muuten ole totta. En olisi muuten saanut terveyskeskuksesta ensimmäistä lähetettäni.
Minut pistettiin siis lain ulkopuolelle, ja voin vain toivoa, että jokin äärimmäisen epätoivoisista kamppailuistani kääntyisi vielä parhaimpaan päin.
Lopetan tältä erää tähän. Saatan tehdä uuden päivityksen asian tiimoilta myöhemmin. Tästä näköjään tuli avautumisen sijasta pieni faktapankki aiheesta, minkälaista on elää vähemmistönä, erilaisena Suomessa.
keskiviikko 11. lokakuuta 2017
Loton ensimmäinen hylsy
Ensimmäinen hylsy saapui tänään. Tavallista sorttia, kustantamolta, joka on aina vastannut ensimmäiseksi.
Kaksi tai oikeastaan kolme mahdollisuutta vielä.
Kesti vähän yli kuukauden.
Normihylsy tietenkin harmittaa, mutta olen saanut näiden vuosien aikana niin monta hylsyä, että se ei vaikuta oikeastaan mihinkään.
Lotto on mielestäni myyvin ja valtavirtaisin kässäri, jonka olen tehnyt. Oikeastaan kumpikaan tällä hetkellä työstämäni käsikirjoitus ei vastaa ihan Loton mahdollisia mahdollisuuksia.
Ne Sanat on vielä valtavirtaisempi kuin Lotto. Sekään ei kyllä takaa mitään.
Olen toki yrittänyt kolmella pienoisromaanilla, joilla voi melkein heittää kustannussopimukselle hyvästit. Yritän keskittyä romaaneihin tästä lähtien.
Lotto on toinen kirjoittamani romaani. Paljon tuhlattua työtä pienoisromaanien parissa. Ei oikeastaan, mutta siltä se tuntuu.
Pitäisi mennä kirjoittamaan lisää Stepsia. Tänään olen ollut väsynyt.
Kaksi tai oikeastaan kolme mahdollisuutta vielä.
Kesti vähän yli kuukauden.
Normihylsy tietenkin harmittaa, mutta olen saanut näiden vuosien aikana niin monta hylsyä, että se ei vaikuta oikeastaan mihinkään.
Lotto on mielestäni myyvin ja valtavirtaisin kässäri, jonka olen tehnyt. Oikeastaan kumpikaan tällä hetkellä työstämäni käsikirjoitus ei vastaa ihan Loton mahdollisia mahdollisuuksia.
Ne Sanat on vielä valtavirtaisempi kuin Lotto. Sekään ei kyllä takaa mitään.
Olen toki yrittänyt kolmella pienoisromaanilla, joilla voi melkein heittää kustannussopimukselle hyvästit. Yritän keskittyä romaaneihin tästä lähtien.
Lotto on toinen kirjoittamani romaani. Paljon tuhlattua työtä pienoisromaanien parissa. Ei oikeastaan, mutta siltä se tuntuu.
Pitäisi mennä kirjoittamaan lisää Stepsia. Tänään olen ollut väsynyt.
maanantai 9. lokakuuta 2017
Hyvä vai kerrassaan loistava kohtaus?
Tänään oli hyvä kirjoittamispäivä. Sain tehtyä Stepsiin mielestäni todella hyvän, noin kolmen liuskan mittaisen kohtauksen, ja muuta.
Tällä viikolla yritän ahkeroida, vaikka flunssa yrittääkin estää suunnitelmat.
Ne Sanat -kässärin esiraakatekstin tuotto on kanssa sujunut hyvin. Kohtauksia ja pätkiä sieltä täältä. Kunnon lukusuunnitelmia ei vielä kuitenkaan ole. Ne tulevat ajankohtaisiin vasta myöhemmin. Aikaa ei kuitenkaan silti ole hukattavaksi, jos aion aloittaa marraskuun alussa.
Luulen, että tulen suosimaan keskivertoani lyhyempiä lukuja. Että tyyli ei hengästyttäisi. Ne kohdat olkoon kohokohtia.
Kaikkea ei tarvitse tällä kertaa suunnitella perinpohjaisesti. Voin improvisoida tavanomaista enemmän.
Vaihdan blogin kuvauksen Sanoihin vastaavaksi ensi kuun ajaksi, jolloin se on pääprojektini. Sydäri odottaa kiltisti vuoroaan, aikaansa koittavaksi.
Ainakin suunnitelmat sen kohdalla ovat kunnossa, jotta pääsen lastenkirjan makuun helposti viimeistään Sanojen jälkeen.
keskiviikko 4. lokakuuta 2017
Ne sanat
Ensimmäinen uusi luku on kirjoitettu Stepsin romaaniversioon. Nyt liuskoja on noin viisikymmentä. Tähtään sadan liuskan paikkeille, ja sitten on aika jatkaa taas Sydäriä, koska pitää suunnitella uusia lukuja Stepsiin.
Saa nähdä. Ehkä en pääse Sydärin kimppuun vielä pariin kuukauteen.
Aloitan marraskuussa taas vale-nanon. Tarkoitus olisi aloittaa lyhyehkö, realistinen nuortenromaanikässäri. Suunnitelmat ovat ihan alkuvaiheessa. Vain proosaa vihkossa, hieman.
Kyseisessä kässärissä proosa ja kieli ylipäätään on suuressa roolissa.
Tarkoitus olisi saada projekti mahdollisimman pitkälle, ehkä myös valmiiksi, sen kuun aikana.
Työnimenä blogissa kulkee Ne sanat.
Saa nähdä. Ehkä en pääse Sydärin kimppuun vielä pariin kuukauteen.
Aloitan marraskuussa taas vale-nanon. Tarkoitus olisi aloittaa lyhyehkö, realistinen nuortenromaanikässäri. Suunnitelmat ovat ihan alkuvaiheessa. Vain proosaa vihkossa, hieman.
Kyseisessä kässärissä proosa ja kieli ylipäätään on suuressa roolissa.
Tarkoitus olisi saada projekti mahdollisimman pitkälle, ehkä myös valmiiksi, sen kuun aikana.
Työnimenä blogissa kulkee Ne sanat.
tiistai 19. syyskuuta 2017
Uudet askeleeni
Suunnitelmat elävät ja kuolevat kirjoittamisen taistelukentällä.
Olen pyöritellyt jo jonkin aikaa mielessäni jatkoa Stepsille. Tarinan pääkohdat ovat muodostuneet päässäni jo aika pitkälle, ja jotta voisin joskus kirjoittaa tämän tarinan, pitää ensin kirjoittaa Steps uudestaan.
Pystyn pelastamaan joitakin lukuja ja kohtauksia alkuperäisestä pienoisromaanista. Nykyinen visio on romaani. Ei se täysin sama, jota suunnittelin viime vuonna, mutta viimeisin.
Tarina ei viimeksi täysin toiminut. Veikkaisin sen johtuvan pienoisromaanin rakenteesta. Aloitin jo työskentelyn, joka yhdistää raakatekstin, editoinnin ja suunnittelun.
Tämä tarkoittaa, että 2,5 jää myöhemmäksi. Se on ihan hyvä, sillä tarvitsen enemmän suunnitteluaikaa.
Sydäriin tämä ei vaikuta. Se on silti tämänhetkinen pääprojekti, jonka paikan Steps ottaa lähitulevaisuudessa.
Olen pyöritellyt jo jonkin aikaa mielessäni jatkoa Stepsille. Tarinan pääkohdat ovat muodostuneet päässäni jo aika pitkälle, ja jotta voisin joskus kirjoittaa tämän tarinan, pitää ensin kirjoittaa Steps uudestaan.
Pystyn pelastamaan joitakin lukuja ja kohtauksia alkuperäisestä pienoisromaanista. Nykyinen visio on romaani. Ei se täysin sama, jota suunnittelin viime vuonna, mutta viimeisin.
Tarina ei viimeksi täysin toiminut. Veikkaisin sen johtuvan pienoisromaanin rakenteesta. Aloitin jo työskentelyn, joka yhdistää raakatekstin, editoinnin ja suunnittelun.
Tämä tarkoittaa, että 2,5 jää myöhemmäksi. Se on ihan hyvä, sillä tarvitsen enemmän suunnitteluaikaa.
Sydäriin tämä ei vaikuta. Se on silti tämänhetkinen pääprojekti, jonka paikan Steps ottaa lähitulevaisuudessa.
maanantai 11. syyskuuta 2017
Toiveen kapinahenki
Kirjoitin pitkästä aikaa raakatekstiä, Sydäriä tänään. Aivot ovat vielä hieman editointivalmiudessa mutta se ei estänyt kässärin pientä edistymistä.
Aion kirjoittaa ripeään, mutta sopivaan tahtiin. En tahdo kuitenkaan jäädä tyhjän päälle, kun Sydäri valmistuu.
2,5:n suunnitelmat pitää saada valmiiksi ennen Sydärin ensimmäisen version loppua.
Tuntuu, että olen ollut jumissa 2,5:n kanssa. Keskikohdan suunnittelu tuntuu vaikealta. Sen pitäisi mieluusti olla pidempi kuin alku, ainakin sanoissa, mutta en samalla en tiedä, pystynkö ja haluanko pitkittää draamaa liiaksi.
Lotosta poiketen, tarinan suurimmat käänteet tapahtuvat juuri tässä vaiheessa. Salaisuudet selviävät.
Loppu keskittyy hahmojen tekojen seurauksiin, ja niihin sopeutumiseen. Pienellä kapinahengellä, toki.
Taas saa jännittää Loton vastauksia. Saan kai minäkin toivoa?
Edes joskus.
sunnuntai 3. syyskuuta 2017
Saippuakuplallinen kissoja
Lotto on nyt valmis. Huomenna se lähtee reissulle. Liuskoja tuli lisää noin kaksi, mutta sanoja viiden verran. Tiedoston koko oli myös pienempi kuin ensimmäisessä versiossa. Nähtävästi kirjoittamisjumalat toimivat ihmeellisillä tavoilla.
Ostin kaupasta söpön kissavihkon, ja kirjoitin siihen ensimmäiset loppukappaleet aikuistenromaani-ideastani. Varmana tulevat vielä muuttumaan. Kokeilin vain tyyliä. Päädyn varmaan ensimmäiseen persoonaan.
En aluksi aikonut kertoa projektista vielä blogissa, mutta voihan sen paljastaa, että työnimenä kulkee Saippuakuplia.
Kyseessä on siis ihan realistista proosaa aikuisille. Sitä tasapainottamaan kirjoitankin myös Olla-kokoelman, yksi pienoisromaani kerrallaan. Ja se on scifiä, vaikka realistisesta, ihmislähtöisemmästä päästä.
Huomenna saatan kirjoittaa raakatekstiä, Sydäriä.
Ostin kaupasta söpön kissavihkon, ja kirjoitin siihen ensimmäiset loppukappaleet aikuistenromaani-ideastani. Varmana tulevat vielä muuttumaan. Kokeilin vain tyyliä. Päädyn varmaan ensimmäiseen persoonaan.
En aluksi aikonut kertoa projektista vielä blogissa, mutta voihan sen paljastaa, että työnimenä kulkee Saippuakuplia.
Kyseessä on siis ihan realistista proosaa aikuisille. Sitä tasapainottamaan kirjoitankin myös Olla-kokoelman, yksi pienoisromaani kerrallaan. Ja se on scifiä, vaikka realistisesta, ihmislähtöisemmästä päästä.
Huomenna saatan kirjoittaa raakatekstiä, Sydäriä.
perjantai 1. syyskuuta 2017
Mahdollisuus
Lottoa on enää neljä lukua editoimatta. Saate on jo valmiina, ja ensi viikolla lähetän kässärin kustantamoihin.
Jännittää. Stepsista en saanut eräältä kustantamolta edes hylsyä, en ainakaan luvatussa ajassa. Olen pistänyt kaikkeni Lottoon. Jos en saa sopimusta, on sodan aika. Tai jotain vastaavaa.
2,5:ä on nyt suunniteltu ensimmäiset kolmetoista lukua, eli alku.
Otin Olla-kokoelman ensimmäisen pienoisromaanin taas suunnitteluun. Vaikka aloitankin ensimmäisen aikuistenromaanin kirjoittamisen 2,5:n jälkeen, ei kokoelman työstäminen varmanakaan ole pahasta.
Saa nähdä sainko Lottoon ollenkaan uusia liuskoja. Kyllä niitä varmaankin muutama tuli...
Jännittää. Stepsista en saanut eräältä kustantamolta edes hylsyä, en ainakaan luvatussa ajassa. Olen pistänyt kaikkeni Lottoon. Jos en saa sopimusta, on sodan aika. Tai jotain vastaavaa.
2,5:ä on nyt suunniteltu ensimmäiset kolmetoista lukua, eli alku.
Otin Olla-kokoelman ensimmäisen pienoisromaanin taas suunnitteluun. Vaikka aloitankin ensimmäisen aikuistenromaanin kirjoittamisen 2,5:n jälkeen, ei kokoelman työstäminen varmanakaan ole pahasta.
Saa nähdä sainko Lottoon ollenkaan uusia liuskoja. Kyllä niitä varmaankin muutama tuli...
keskiviikko 23. elokuuta 2017
Pari päivää sitten
Lotosta on nyt puolet editoitu. Itse asiassa jo pari päivää sitten. Sen jälkeen on ollut hiljaista. Huomenna taas editoin. Ehkä jopa kaksi tai kolme lukua.
Editointi on ollut suurimmaksi osaksi mukavaa, kuten lähes aina, mutta mieli haluaisi palata taas jo raakatekstin pariin. Valitettavasti olen liian kiireinen editoinnin kanssa, että voisin kirjoittaa Sydäriä eteenpäin.
2,5:n suunnitelmat eivät ole edenneet myöskään viime aikoina, kiitos editointitahdin.
Jos saisin Loton editoitua tällä viikolla edes lukuun 14-15 asti. Sitten olisin tyytyväinen.
Lotto valmistunee ensi viikolla, varmaankin. Saate on jo kirjoitettu valmiiksi, ainakin raakaversio siitä. Pitää varmaankin käydä kässäri vielä läpi urakan jälkeenkin, ennen lähettämistä. Sitten pääsen Sydärin kimppuun, ja myöhemmin 2,5 odottaakin suunniteltuna (toivottavasti...).
Sitten sen aikuistenromaanin kimppuun. Siitä lisää sitten, kun tarinan työstö alkaa.
Editointi on ollut suurimmaksi osaksi mukavaa, kuten lähes aina, mutta mieli haluaisi palata taas jo raakatekstin pariin. Valitettavasti olen liian kiireinen editoinnin kanssa, että voisin kirjoittaa Sydäriä eteenpäin.
2,5:n suunnitelmat eivät ole edenneet myöskään viime aikoina, kiitos editointitahdin.
Jos saisin Loton editoitua tällä viikolla edes lukuun 14-15 asti. Sitten olisin tyytyväinen.
Lotto valmistunee ensi viikolla, varmaankin. Saate on jo kirjoitettu valmiiksi, ainakin raakaversio siitä. Pitää varmaankin käydä kässäri vielä läpi urakan jälkeenkin, ennen lähettämistä. Sitten pääsen Sydärin kimppuun, ja myöhemmin 2,5 odottaakin suunniteltuna (toivottavasti...).
Sitten sen aikuistenromaanin kimppuun. Siitä lisää sitten, kun tarinan työstö alkaa.
tiistai 15. elokuuta 2017
Kohtalo
En ollut varma sittenkään seuraavasta projektista, joten päätin arpoa sen, jättää kohtalon varaan.
Arvoin viidestä käsikirjoituksesta, ja voittajaksi suoriutui 2,5.
Arvoin silti uudestaan, tällä kertaa kymmenestä ideasta.
2,5 voitti jälleen!
Se on siis seuraava nuortenromaanikässäri, jonka tulen kirjoittamaan. Hassu kohtalo.
2,5:ä on suunniteltu runkoa jo kymmenelle luvulle. Alku vielä meneillään.
Lottoa on nyt editoitu viisi lukua. Eli 1/4.
Vielä yksi luku tänään. Sitten on hyvä.
Arvoin viidestä käsikirjoituksesta, ja voittajaksi suoriutui 2,5.
Arvoin silti uudestaan, tällä kertaa kymmenestä ideasta.
2,5 voitti jälleen!
Se on siis seuraava nuortenromaanikässäri, jonka tulen kirjoittamaan. Hassu kohtalo.
2,5:ä on suunniteltu runkoa jo kymmenelle luvulle. Alku vielä meneillään.
Lottoa on nyt editoitu viisi lukua. Eli 1/4.
Vielä yksi luku tänään. Sitten on hyvä.
tiistai 25. heinäkuuta 2017
2,5
En sitten lisännyt Lottoon kuin yhden uuden kohtauksen. Suunnittelin uusia lukuja, mutta mietinnän jälkeen ne paljastuivat turhiksi.
Lotto on lyhyt käsikirjoitus, ja kirjanakin se pysyisi sinä, varmaankin. Tykkään kirjoittaa lyhyitä ja ytimekkäitä tarinoita.
Joten aloitin juuri lausetason editoinnin. Ensimmäinen kohtaus takana. Muutin enemmän tekstiä kuin olisin osannut odottaa.
En varmanakaan aloita Baby Dancea seuraavaksi nuorten käsikirjoitukseksi. Tarvitsen enemmän aikaa suunnitteluun ja pähkäilyyn.
Seuraavaksi aloitan vanhan idean. Fantasiaa meidän todellisuudessa, mutta ei kuitenkaan.
Tarina on blogia varten nimellä 2,5. Se on luonnollisempi jatkumo Lotosta kuin Dance.
Ehkä editoin vielä tänään. Yritän saada valmista noin kuukaudessa, mutta saattaa venähtää.
Lotto on lyhyt käsikirjoitus, ja kirjanakin se pysyisi sinä, varmaankin. Tykkään kirjoittaa lyhyitä ja ytimekkäitä tarinoita.
Joten aloitin juuri lausetason editoinnin. Ensimmäinen kohtaus takana. Muutin enemmän tekstiä kuin olisin osannut odottaa.
En varmanakaan aloita Baby Dancea seuraavaksi nuorten käsikirjoitukseksi. Tarvitsen enemmän aikaa suunnitteluun ja pähkäilyyn.
Seuraavaksi aloitan vanhan idean. Fantasiaa meidän todellisuudessa, mutta ei kuitenkaan.
Tarina on blogia varten nimellä 2,5. Se on luonnollisempi jatkumo Lotosta kuin Dance.
Ehkä editoin vielä tänään. Yritän saada valmista noin kuukaudessa, mutta saattaa venähtää.
tiistai 18. heinäkuuta 2017
Lisäämisen jalo taito ja kaikkea sitä
Lotto on nyt luettu läpi, ja editointi on alkanut. Käsikirjoituksesta löytyi paljon kirjoitusvirheitä, pari aikamuotovirhettä ja muutama logiikkavirhe. Näistä huolimatta teksti oli sujuvin ja selkein ensimmäisen versio, jonka olen saanut valmiiksi. Omaksi yllätyksekseni.
Seuraavaksi lisään varmaankin muutaman luvun ja kohtauksen lisää tekstiin. Näiden tarkoituksena on joko syventää muutamaa vähemmän parrasvaloissa kiikkuvaa hahmoa, sekä maailmaa, jossa hahmot elävät.
Käsikirjoitukseen lisääminen tuntuu stressaavalta. Mitä jos lisäänkin jotain turhaa? Poistaminen on varmaankin helpompaa, vaikka kirjoittajasta ei siltä varmanakaan tunnu sinä hetkenä.
Kaikella lisättävällä on oltava tarkoituksensa. En saa mokata tätä mahdollisuutta.
Hassua ajatella, että Lotto on vasta toinen romaanikäsikirjoitukseni, vaikka valmiita kässäreitä onkin jo neljä ennen tätä.
Saan valmista varmaankin kuukauden sisällä, ehkä kahden. Olen nopeampi editoimaan kuin puskemaan raakatekstiä. On helpompaa jäsennellä työ, kun se on jo valmiina lukuina.
Sitten taas jännittämään.
Seuraavaksi lisään varmaankin muutaman luvun ja kohtauksen lisää tekstiin. Näiden tarkoituksena on joko syventää muutamaa vähemmän parrasvaloissa kiikkuvaa hahmoa, sekä maailmaa, jossa hahmot elävät.
Käsikirjoitukseen lisääminen tuntuu stressaavalta. Mitä jos lisäänkin jotain turhaa? Poistaminen on varmaankin helpompaa, vaikka kirjoittajasta ei siltä varmanakaan tunnu sinä hetkenä.
Kaikella lisättävällä on oltava tarkoituksensa. En saa mokata tätä mahdollisuutta.
Hassua ajatella, että Lotto on vasta toinen romaanikäsikirjoitukseni, vaikka valmiita kässäreitä onkin jo neljä ennen tätä.
Saan valmista varmaankin kuukauden sisällä, ehkä kahden. Olen nopeampi editoimaan kuin puskemaan raakatekstiä. On helpompaa jäsennellä työ, kun se on jo valmiina lukuina.
Sitten taas jännittämään.
keskiviikko 5. heinäkuuta 2017
Tarkempi Sydäri
Sain eilen aikaiseksi paljon enemmän kuin oli ajatellut saavani.
Loton ensimmäinen versio on nyt valmis. Noin 32 000 sanaa, 173 liuskaa. Keskimäärin luvut olivat siinä 1500 sanan tienoilla, joskus enemmän, joskus vähemmän. Editointivaiheessa sanoja tulee varmaankin lisää. Todennäköisesti tulen kirjoittamaan ainakin uusia kohtauksia, jos ei jopa lukuja. Riippuu hieman siitä, miten uusi materiaali menee yhteen rakenteen kanssa. Romaani siitä kuitenkin tuli, vaikka vitsailin ensimmäisen version päätyvän pienoisromaanin pituiseksi.
Sain myös eilen Sydärin suunnitelmat valmiiksi. Suunnittelin kahdeksan lukua illalla. Tänään jatkan siitä, mihin jäinkin joskus joulukuussa, jolloin kirjoitin vähän lisää. Käsikirjoitus on aloitettu jo viime vuoden alussa.
Sydäri siis on fantasiaa lapsille, joka ottaa vaikutteita todella vahvasti japanilaisesta tarustosta. Myönnän, että minulla on varaukseni siitä, olisiko koko kässäri myyvä tuon takia. Mutta luettuani kirjoittamani läpi, olen nyt varma, että tällä kertaa tarina toimisi. Oli muuten sujuvinta proosaa, jota olen ensimmäisiin versioihin kirjoittanut.
Baby Dance on seuraava projektini Sydärin jälkeen, ainakin nuorten puolelta. Suunnitelmat ovat melkein puolivälissä. Kiirettä ei kuitenkaan ole. Sydärissä kestää oma aikansa, ja viimeistään elokuussa alan editoimaan Lottoa. Joten suunnitteluaikaa kyllä on.
Pitäisi alkaa kirjoittaa Sydäriä. Aamutokkura on jo selättetty, joten jos aloittaisin.
Loton ensimmäinen versio on nyt valmis. Noin 32 000 sanaa, 173 liuskaa. Keskimäärin luvut olivat siinä 1500 sanan tienoilla, joskus enemmän, joskus vähemmän. Editointivaiheessa sanoja tulee varmaankin lisää. Todennäköisesti tulen kirjoittamaan ainakin uusia kohtauksia, jos ei jopa lukuja. Riippuu hieman siitä, miten uusi materiaali menee yhteen rakenteen kanssa. Romaani siitä kuitenkin tuli, vaikka vitsailin ensimmäisen version päätyvän pienoisromaanin pituiseksi.
Sain myös eilen Sydärin suunnitelmat valmiiksi. Suunnittelin kahdeksan lukua illalla. Tänään jatkan siitä, mihin jäinkin joskus joulukuussa, jolloin kirjoitin vähän lisää. Käsikirjoitus on aloitettu jo viime vuoden alussa.
Sydäri siis on fantasiaa lapsille, joka ottaa vaikutteita todella vahvasti japanilaisesta tarustosta. Myönnän, että minulla on varaukseni siitä, olisiko koko kässäri myyvä tuon takia. Mutta luettuani kirjoittamani läpi, olen nyt varma, että tällä kertaa tarina toimisi. Oli muuten sujuvinta proosaa, jota olen ensimmäisiin versioihin kirjoittanut.
Baby Dance on seuraava projektini Sydärin jälkeen, ainakin nuorten puolelta. Suunnitelmat ovat melkein puolivälissä. Kiirettä ei kuitenkaan ole. Sydärissä kestää oma aikansa, ja viimeistään elokuussa alan editoimaan Lottoa. Joten suunnitteluaikaa kyllä on.
Pitäisi alkaa kirjoittaa Sydäriä. Aamutokkura on jo selättetty, joten jos aloittaisin.
tiistai 4. heinäkuuta 2017
Negatiivista palautetta
Steps on saanut kaksi hylsyä niistä kolmesta kustantamosta, joihin sen lähetin. Perushylsyjä. Ainoasta jäljellä olevasta kustantamosta ei olla vielä vastattu, enkä uskonut, että sieltä kustannussopimusta nyt maagisesti putkahtaisi, joten lähetin vielä yhteen.
Sainkin pian lähettämisen jälkeen kommenttihylsyn, jossa omaperäisyyttä kehuttiin, mutta tarina ei valitettavasti temmannut täysillä mukaansa.
Olen miettinyt mahdollisia muutoksia, jos Steps saa vielä yhden hylsyn, ja täten en saa sitä julki. Varmaan romaani siitä kannattaa sitten tehdä, joskus ajan kanssa. Nyt olen kiireinen projektien kanssa. Sama koskee Mafian uutta versiota, joka itää jo päässä.
Lotossa on elämän takia kestänyt kauemmin kuin piti (muutama päivä vain, heh), mutta olen nyt juuri aloittamassa viimeistä lukua. Yöllä sain valmiiksi toiseksi viimeisen luvun.
Saa nähdä, mitäköhän Lotto tarvitsee lisää sisälleen. Sen näkee elokuussa. Lotto on kuitenkin paras mahdollisuuteni kustannussopimukseen. Sen jälkeisillä projekteilla on hieman vaikeampaa, luulisin.
Seuraavaan projektiin tuli muutos, mutta kerron siitä lisää ensi kerralla.
Eli varmaan huomenna. Kai.
Sainkin pian lähettämisen jälkeen kommenttihylsyn, jossa omaperäisyyttä kehuttiin, mutta tarina ei valitettavasti temmannut täysillä mukaansa.
Olen miettinyt mahdollisia muutoksia, jos Steps saa vielä yhden hylsyn, ja täten en saa sitä julki. Varmaan romaani siitä kannattaa sitten tehdä, joskus ajan kanssa. Nyt olen kiireinen projektien kanssa. Sama koskee Mafian uutta versiota, joka itää jo päässä.
Lotossa on elämän takia kestänyt kauemmin kuin piti (muutama päivä vain, heh), mutta olen nyt juuri aloittamassa viimeistä lukua. Yöllä sain valmiiksi toiseksi viimeisen luvun.
Saa nähdä, mitäköhän Lotto tarvitsee lisää sisälleen. Sen näkee elokuussa. Lotto on kuitenkin paras mahdollisuuteni kustannussopimukseen. Sen jälkeisillä projekteilla on hieman vaikeampaa, luulisin.
Seuraavaan projektiin tuli muutos, mutta kerron siitä lisää ensi kerralla.
Eli varmaan huomenna. Kai.
perjantai 9. kesäkuuta 2017
Kirjoituskesä
Lotto on nyt saavuttanut kliimaksinsa. Enää kuusi lukua ja se on siinä.
En tiedä saanko kässäriä vielä tämän kuun aikana valmiiksi. Mahdollisesti. Jos en, niin Sydäristä tulee Camp-projektin sijaan pääprojektini Loton jälkeen. Joka tapauksessa kirjoitan Sydärin seuraavaksi, kävi miten kävi.
Olen saavuttanut suunnitelmissani jo Sydärin kliimaksin. Tabletti kuitenkin kaatui, ja vei suurimman osan viimeisimmästä luvusta mukanaan. Pitäisi kirjoittaa uudestaan.
Luvassa on kirjoituskesä ja editointisyksy.
En tiedä saanko kässäriä vielä tämän kuun aikana valmiiksi. Mahdollisesti. Jos en, niin Sydäristä tulee Camp-projektin sijaan pääprojektini Loton jälkeen. Joka tapauksessa kirjoitan Sydärin seuraavaksi, kävi miten kävi.
Olen saavuttanut suunnitelmissani jo Sydärin kliimaksin. Tabletti kuitenkin kaatui, ja vei suurimman osan viimeisimmästä luvusta mukanaan. Pitäisi kirjoittaa uudestaan.
Luvassa on kirjoituskesä ja editointisyksy.
tiistai 30. toukokuuta 2017
Lanupuheet
Lotto on nyt hieman yli puolenvälin, 21 000 sanaa, 115 liuskaa. Kolme lukua vielä ja tarina saavuttaa kliimaksinsa.
Sydärin suunnitelmat eivät ole edenneet, koska olen yrittänyt kiriä Lotossa. Tässä on kuitenkin vielä aikaa. Sen jälkeen suunnittelen Baby Dancen loppuun.
Sen jälkeen, en enää tiedä. Ehkä se aikuistenkirja? Tai ehkäpä toinen lastenromaani. Ideoita seuraavaan nuortenromaanikässäriin on runsaasti, mutta en osaa päättää.
Viime aikoina on puhuttu paljon nuorten aikuisten kirjallisuudesta. Maailmalla se on sekä suosittua, mutta myös alenkatsottua. Osin syystäkin.
Mielestäni suomalainen lanu on tarinallisempaa, kauniimpaa, syvällisempää ja vähemmän kliseistä kuin monissa muissa maissa. Harmi ettei sitä silti katsota arvostetuin katsein täällä. Tarvitaan varmaankin menestystä ulkomailla, että sekin tapahtuisi. Hiljalleen, ainakin uskon, sen vielä tapahtuvan.
Kaikille tätä lukeville nuorille kirjoittajille, älkää luovuttako.
perjantai 19. toukokuuta 2017
Sieltä he tulevat
Aloitin uuden sivuprojektin, haasteprojektin oikeastaan. Projektin työnimenä on Sieltä he tulevat, lyhyesti tästä lähtien vain Tulijat. Kyseessä on nuorille suunnattua urbaania fantasiaa, kai?
Vaikea sanoa mihin genreen kässäri kuuluu. Tavoitteena on kuitenkin luottaa pääni tuotokseen. Täten en saa suunnitella ollenkaan tiedostoon, taikka paperille.
Tästä tulee haastavaa, koska teen aina suunnitelmat valmiiksi, ennen kuin alan kirjoittaa. Tämä aiheuttaa välillä kirjoittamattomuutta, kun yritän epätoivoisesti saada suunnitelmia valmiiksi. Ehkä tämä projekti auttaa löystämään työtapojani.
Ja tietenkin aloitin projektin, jossa on lukuisia vaihtelevia näkökulmahahmoja ja mysteereitä...
Onneksi tarinan pääkäänteet ovat mielessäni tukevasti.
Vaikea sanoa mihin genreen kässäri kuuluu. Tavoitteena on kuitenkin luottaa pääni tuotokseen. Täten en saa suunnitella ollenkaan tiedostoon, taikka paperille.
Tästä tulee haastavaa, koska teen aina suunnitelmat valmiiksi, ennen kuin alan kirjoittaa. Tämä aiheuttaa välillä kirjoittamattomuutta, kun yritän epätoivoisesti saada suunnitelmia valmiiksi. Ehkä tämä projekti auttaa löystämään työtapojani.
Ja tietenkin aloitin projektin, jossa on lukuisia vaihtelevia näkökulmahahmoja ja mysteereitä...
Onneksi tarinan pääkäänteet ovat mielessäni tukevasti.
sunnuntai 7. toukokuuta 2017
Vielä yksitoista!
Lottoa on nyt takana kymmenen lukua, noin 17 500 sanaa, 94 liuskaa. Tarina on puolessa välissä. Ennustan, että liuskoja tulee alle 200, mutta romaanin verran joka tapauksessa. Ehkä 180-200 olisi turvallinen arvaus.
Camp oli ja meni. Sain jotain 4300-4600 sanaa vain. Heinäkuussa toivottavasti saisin Sydärin kirjoitettua.
Olen nyt keskittynyt Lottoon, ja Baby Dancen suunnitelmat ovat ottaneet takapakkia. Huomenna pitäisi lisätä alkuun kolme lukua ja muokata vanhoja nykyistä suunnitelmaa vastaaviksi. Sama kaava kuitenkin jatkuu, vaikka hahmoja onkin yksi lisää.
Tänään keskityn vielä Lottoon. Noin kaksi kuukautta aikaa saada käsikirjoitus valmiiksi. Loput yksitoista lukua jäljellä. Ehkä saisin valmista jo tämän kuukauden aikana.
Ehkä Stepsistakin kuulisi ennen kustantamojen kesälomia. En kuitenkaan pidätä hengitystäni kustanussopimuksen saamisesta.
Camp oli ja meni. Sain jotain 4300-4600 sanaa vain. Heinäkuussa toivottavasti saisin Sydärin kirjoitettua.
Olen nyt keskittynyt Lottoon, ja Baby Dancen suunnitelmat ovat ottaneet takapakkia. Huomenna pitäisi lisätä alkuun kolme lukua ja muokata vanhoja nykyistä suunnitelmaa vastaaviksi. Sama kaava kuitenkin jatkuu, vaikka hahmoja onkin yksi lisää.
Tänään keskityn vielä Lottoon. Noin kaksi kuukautta aikaa saada käsikirjoitus valmiiksi. Loput yksitoista lukua jäljellä. Ehkä saisin valmista jo tämän kuukauden aikana.
Ehkä Stepsistakin kuulisi ennen kustantamojen kesälomia. En kuitenkaan pidätä hengitystäni kustanussopimuksen saamisesta.
tiistai 25. huhtikuuta 2017
Projekteista
Nano ei ole oikein sujunut elämäntilanteen muutoksien vuoksi. Kiirettä on ollut, jos niin voi sanoa. Silti Lotto lähestyy puoliväliä. Muutama luku enää.
Lähestyn tulevia kirjoitusprojekteja näin:
1. Kirjoitan Loton ensimmäisen version loppuun heinäkuuhun mennessä.
2. Suunnittelen Baby Dancen loppuun, ja alan kirjoittaa sitä heti, kun Loton ensimmäinen versio on valmis. Poistin tarinasta erään hahmon ja lisäsin hänen tilalleen uuden, sekä annoin näkökulman eräälle sivuhahmolle, tehden hänestä yhden päähahmoista. Uusi kliimaksi on jo mielessä.
3. Heinäkuussa (Campissa?) alan kirjoittaa Sydäriä, jonka toivottavasti olen saanut suunniteltua siihen mennessä. Jos en, niin kirjoitan Baby Dancea.
4.Elokuun alussa, kun Sydäri on toivottavasti valmis, aloitan Loton editoinnin.
5. Kun Baby Dance on valmis, aloitan pääprojektina aikuisten romaanin. Jonkun ideoistani. Samaan aikaan saatan työstää lastenromaania, viimeistään marraskuussa.
Paljon työtä siis luvassa. Saa nähdä käsikirjoitusten kohtalon.
Lähestyn tulevia kirjoitusprojekteja näin:
1. Kirjoitan Loton ensimmäisen version loppuun heinäkuuhun mennessä.
2. Suunnittelen Baby Dancen loppuun, ja alan kirjoittaa sitä heti, kun Loton ensimmäinen versio on valmis. Poistin tarinasta erään hahmon ja lisäsin hänen tilalleen uuden, sekä annoin näkökulman eräälle sivuhahmolle, tehden hänestä yhden päähahmoista. Uusi kliimaksi on jo mielessä.
3. Heinäkuussa (Campissa?) alan kirjoittaa Sydäriä, jonka toivottavasti olen saanut suunniteltua siihen mennessä. Jos en, niin kirjoitan Baby Dancea.
4.Elokuun alussa, kun Sydäri on toivottavasti valmis, aloitan Loton editoinnin.
5. Kun Baby Dance on valmis, aloitan pääprojektina aikuisten romaanin. Jonkun ideoistani. Samaan aikaan saatan työstää lastenromaania, viimeistään marraskuussa.
Paljon työtä siis luvassa. Saa nähdä käsikirjoitusten kohtalon.
maanantai 20. maaliskuuta 2017
Huuto
Lotto on nyt edennyt yli ensimmäisen kymppitonnin, liuskoja myös yli 50. En camppaa sittenkään Sydärin kanssa, vaan vien toivottavasti Loton ensimmäisen version loppuun ensi kuun aikana.
Elämäni tulevaisuus, se saanko elää vai en, päätetään mikä päivä tahansa. Saankohan edes mahdollisuutta elää?
Tulevista kuukausista voi tulla hieman kiireisiä ja stressaavia, siksi Campin muutos.
Seuraava projekti on jo päätetty ja ensimmäinen luku on suunniteltu. Kyseessä on projekti Muistohuuto. Kyseessä on scifiä. Ihmissuhdesekoilua ja alieneita sun muuta. Nuortenromaankäsikirjoitus, mikäs muukaan.
Jos pystyn, niin seuraavan Campin aikana yritän kirjoittaa joko lasten- tai aikuistenkirjan. Ainakin osan. Riippuu kuinka kiireistä tulee olemaan.
En voi muuta kuin toivoa, että kaikki kääntyy vielä hyväksi. Tuntuisi oudolta, jos elämä päättyisi tähän, mutta parempi sekin kuin pitkittynyt kärsimys.
Elämäni tulevaisuus, se saanko elää vai en, päätetään mikä päivä tahansa. Saankohan edes mahdollisuutta elää?
Tulevista kuukausista voi tulla hieman kiireisiä ja stressaavia, siksi Campin muutos.
Seuraava projekti on jo päätetty ja ensimmäinen luku on suunniteltu. Kyseessä on projekti Muistohuuto. Kyseessä on scifiä. Ihmissuhdesekoilua ja alieneita sun muuta. Nuortenromaankäsikirjoitus, mikäs muukaan.
Jos pystyn, niin seuraavan Campin aikana yritän kirjoittaa joko lasten- tai aikuistenkirjan. Ainakin osan. Riippuu kuinka kiireistä tulee olemaan.
En voi muuta kuin toivoa, että kaikki kääntyy vielä hyväksi. Tuntuisi oudolta, jos elämä päättyisi tähän, mutta parempi sekin kuin pitkittynyt kärsimys.
lauantai 11. maaliskuuta 2017
Sydäri leirillä
Lotto on edennyt hitaasti, kiitos sairastelun ja muiden harmien. Tällä hetkellä käsikirjoituksessa on vasta 34 liuskaa. Camp alkaa taas ensi kuussa ja siihen mennessä haluaisin saada Loton ainakin puoleen väliin asti.
Campissa keskityn Sydäriin. Suunnittelen loput kässäristä valmiiksi näiden viikkojen aikana ja kirjoitan ensimmäisen version huhtikuun aikana. Luulisin että on kiva kirjoittaa välillä lapsille. Saa nähdä miten käsikirjoituksille sitten lopullisesti käy.
Kirjoitan vaihteeksi Atlantikseen, jotta näkisin sivunäkymän. Scrivenerissa sellaista ei ole, ja se jos jokin aiheuttaa paineita. Ei voi suunnitella kohtauksen olevan esimerkiksi kolme liuskaa pitkä, vaan se pitää arvata itse, tai laskea sanoja. Se aiheuttaa taas sanapaineen jne.
Ajattelin ensiksi kirjoittaa yhden Olla-kokoelman pienoisromaaneista Campin aikana, mutta en saisi enää millään suunnitelmia kasaan.
Katsotaan, jos kyseinen projekti alkaisi ja valmistuisi silti tämän vuoden puolella. Ainakin ensimmäiset versiot.
Campissa keskityn Sydäriin. Suunnittelen loput kässäristä valmiiksi näiden viikkojen aikana ja kirjoitan ensimmäisen version huhtikuun aikana. Luulisin että on kiva kirjoittaa välillä lapsille. Saa nähdä miten käsikirjoituksille sitten lopullisesti käy.
Kirjoitan vaihteeksi Atlantikseen, jotta näkisin sivunäkymän. Scrivenerissa sellaista ei ole, ja se jos jokin aiheuttaa paineita. Ei voi suunnitella kohtauksen olevan esimerkiksi kolme liuskaa pitkä, vaan se pitää arvata itse, tai laskea sanoja. Se aiheuttaa taas sanapaineen jne.
Ajattelin ensiksi kirjoittaa yhden Olla-kokoelman pienoisromaaneista Campin aikana, mutta en saisi enää millään suunnitelmia kasaan.
Katsotaan, jos kyseinen projekti alkaisi ja valmistuisi silti tämän vuoden puolella. Ainakin ensimmäiset versiot.
tiistai 28. helmikuuta 2017
Voi voi
Loton kaksi ensimmäistä lukua on nyt kirjoitettu. Liuskoja on noin kaksikymmentä.
Proosa vielä vähän haparoi, kun tyyli, ääni hakee itseään. Kahden henkilön äänet.
Päähenkilö M:n ääni on huomattavasti vaikeampi kuin N:n. Ehkä sen takia, kun M on sanoissaan hieman tavanomaisempi. Yksinkertaisempi.
Ensimmäinen luku oli hauskempi kirjoittaa. Siinä on todella erikoinen kohtaus, joka varmana vaatii vielä työstöä, mutta samalla sitä oli ilo kirjoittaa, käyttää mielikuvitusta.
Veikkaisin kässärin päätyvän jonnekin 200 liuskan tienoille. Saa nähdä. On mahtavaa kirjoittaa taas raakatekstiä.
Steps sai ensimmäisen hylsynsä. Voi voi.
Proosa vielä vähän haparoi, kun tyyli, ääni hakee itseään. Kahden henkilön äänet.
Päähenkilö M:n ääni on huomattavasti vaikeampi kuin N:n. Ehkä sen takia, kun M on sanoissaan hieman tavanomaisempi. Yksinkertaisempi.
Ensimmäinen luku oli hauskempi kirjoittaa. Siinä on todella erikoinen kohtaus, joka varmana vaatii vielä työstöä, mutta samalla sitä oli ilo kirjoittaa, käyttää mielikuvitusta.
Veikkaisin kässärin päätyvän jonnekin 200 liuskan tienoille. Saa nähdä. On mahtavaa kirjoittaa taas raakatekstiä.
Steps sai ensimmäisen hylsynsä. Voi voi.
keskiviikko 22. helmikuuta 2017
Go!
Loton ensimmäisen version kirjoittaminen on alkanut. Ensimmäiset tuhat sanaa jo kasassa. Vielä 500-1000 sanaa ja ensimmäinen luku on valmis.
Ensimmäinen!
Kaikki on jälleen kerran uutta. Että kaipasin uutta projektia. Steps oli vain vaikea käsikirjoitus, kaikessa yksinkertaisuudessaankin.
Nyt on hieman parempi olla.
Olla-kokoelman suunnittelu pitäisi aloittaa. Ajattelin huhtikuussa ehkä keskittyä ensimmäiseen pienoisromaaneista. Jos siis saan sen suunniteltua. Eli noin kuukausi kirjoittaa Lottoa, saada se mahdollisimman pitkälle.
Suihkun jälkeen jatkuu.
maanantai 20. helmikuuta 2017
Sateenkaaritulevaisuus
Steps on nyt valmis ja lähetetty. En usko sen mahdollisuuksiin, koska se on pienoisromaani, mutta aina kannattaa yrittää.
Loton suunnitelmat ovat melkein kunnossa. Enää kaksi lukua jäljellä. Jätän ne huomiselle.
Väsyttää.
Olen saanut kolme uutta tarinanalkua. Kaksi nuortenromaania ja yksi lasten. Erikoisia tarinoita jälleen kerran.
Loton jälkeinen projekti on vielä mietinnässä. Ehkä Kasvoimme. Lastenkirja olisi kiva kirjoittaa vaihteluksi. Jos saisi suunnitelmat ajoissa valmiiksi tällä kertaa.
Ehkä huomenna se raakatekstin puserrus alkaa.
Eräs somessa levinnyt uutinen ja sen positiivinen vastaanotto sai hymyilemään. Muutokset tapahtuvat, mutta hitaasti. Minua ne eivät ehkä enää auta, mutta jotakuta muuta varmasti.
Tulevaisuudessa.
Toivoisin ajan etenevän nopeammin hetken ajan. Mutta vain hetken. Ehkä tämän sateenkaaren päässä on oikeasti jotain odottamisen arvoista.
Niin sen pitäisi olla.
Saisin kasvaa uudestaan, jälleen kerran. Silloin kasvaisin hetken verran.
Loton suunnitelmat ovat melkein kunnossa. Enää kaksi lukua jäljellä. Jätän ne huomiselle.
Väsyttää.
Olen saanut kolme uutta tarinanalkua. Kaksi nuortenromaania ja yksi lasten. Erikoisia tarinoita jälleen kerran.
Loton jälkeinen projekti on vielä mietinnässä. Ehkä Kasvoimme. Lastenkirja olisi kiva kirjoittaa vaihteluksi. Jos saisi suunnitelmat ajoissa valmiiksi tällä kertaa.
Ehkä huomenna se raakatekstin puserrus alkaa.
Eräs somessa levinnyt uutinen ja sen positiivinen vastaanotto sai hymyilemään. Muutokset tapahtuvat, mutta hitaasti. Minua ne eivät ehkä enää auta, mutta jotakuta muuta varmasti.
Tulevaisuudessa.
Toivoisin ajan etenevän nopeammin hetken ajan. Mutta vain hetken. Ehkä tämän sateenkaaren päässä on oikeasti jotain odottamisen arvoista.
Niin sen pitäisi olla.
Saisin kasvaa uudestaan, jälleen kerran. Silloin kasvaisin hetken verran.
torstai 16. helmikuuta 2017
Niin lähellä
Olen niin lähellä, että saan aloittaa Loton. Olisin jo saanut valmista, jos en olisi sairastunut. Kuumetta, jonka vuoksi en pysynyt edes pystyssä.
Stepsia on enää editoimatta ne viimeiset kolme lukua. Kliimaksi ja lopetus.
Lotosta suunnittelematta noin kliimaksi ja lopetus.
Mietin Loton jälkeistä projektia. Ehkä Baby Dance. Ehkä Kasvoimme.
Ehkä Haaveiden maailma. Tai jotain aivan muuta.
Jos tällä kertaa saisin ne suunnitelmat valmiiksi ajoissa.
Stepsia on enää editoimatta ne viimeiset kolme lukua. Kliimaksi ja lopetus.
Lotosta suunnittelematta noin kliimaksi ja lopetus.
Mietin Loton jälkeistä projektia. Ehkä Baby Dance. Ehkä Kasvoimme.
Ehkä Haaveiden maailma. Tai jotain aivan muuta.
Jos tällä kertaa saisin ne suunnitelmat valmiiksi ajoissa.
sunnuntai 5. helmikuuta 2017
Valmiustilassa
Kolme lukua enää editoitavana. Tänään editoin kaksi lukua. Saate on jo tehty valmiiksi, jotta sitä ei tarvitsisi murehtia, kun lähettämisen aika tulee.
Saate on aika lyhyt tällä kertaa. Vain yhteystiedot, tarinakuvaus ja oleellinen tieto kässäristä (kohdeyleisö ja genre).
Suunnitelmat eivät ole edenneet, kiitos editoinnin ja flunssan. Kolme päivää aikaa saada valmista. Kyllä se onnistuu, kunhan istun vain alas ja suunnittelen. Loppuviikkosta sitten todennäköisesti pääsen Loton ensimmäisen version kimppuun.
Saate on aika lyhyt tällä kertaa. Vain yhteystiedot, tarinakuvaus ja oleellinen tieto kässäristä (kohdeyleisö ja genre).
Suunnitelmat eivät ole edenneet, kiitos editoinnin ja flunssan. Kolme päivää aikaa saada valmista. Kyllä se onnistuu, kunhan istun vain alas ja suunnittelen. Loppuviikkosta sitten todennäköisesti pääsen Loton ensimmäisen version kimppuun.
tiistai 31. tammikuuta 2017
Poistoja monella tapaa
Stepsin kolmas luku editoitu. Kohtuu iso osa luvusta katosi, erään hahmon poistuessa tarinasta. Lausetason editointikin vei oman aikansa.
Pistin myös Baby Dancen syrjään. Päätin ottaa Loton seuraavaksi projektiksi.
Heti alkoi sujua. Sain tänään suunniteltua kolme ja puoli lukua ja saatan suunnitella vielä lisää. Lukuja tulee yhteensä kaksikymmentäviisi. Kuusitoista vielä suunnittelematta.
Luulisin Stepsin valmistuvan ensi viikon keskiviikkoon mennessä. Silloin pitäisi viimeistään suunnitelmien olla valmiita. Pääsen viimein uuden raakatekstin pariin.
Pistin myös Baby Dancen syrjään. Päätin ottaa Loton seuraavaksi projektiksi.
Heti alkoi sujua. Sain tänään suunniteltua kolme ja puoli lukua ja saatan suunnitella vielä lisää. Lukuja tulee yhteensä kaksikymmentäviisi. Kuusitoista vielä suunnittelematta.
Luulisin Stepsin valmistuvan ensi viikon keskiviikkoon mennessä. Silloin pitäisi viimeistään suunnitelmien olla valmiita. Pääsen viimein uuden raakatekstin pariin.
lauantai 28. tammikuuta 2017
Sydämen sanat
Editointi on viimein alkanut. Hitaasti tosin, mutta olen saanut silti kaksi lukua valmiiksi. Ajattelin kuunnella sydäntäni, enkä täten pidennä tarinaa suotta.
Tarina ei tarvitse varsinaisesti lisää materiaalia. Sitä tarvitsee kyllä hieman poistaa muutamasta kohtaa. Eräs hahmo poistuu tarinasta, sekä toisen hahmon roolia muutetaan. En tiedä kuinka monta liuskaa tämä vähentää tarinasta, mutta veikkaisin lopputuleman olevan lähellä sataa liuskaa (siis kokonaisuutena).
Baby Dance on saanut lisää vain luvun. Vielä on paljon suunniteltavaa. Eiköhän se tästä, kun pääsen vauhtiin.
Pitää muistaa, että voin pikasuunnitella lukuja ja kohtauksia, jos jokin osa ei ole vielä täysin selvä, kunhan se ei haittaa itse tiedostoon ilmestyvää tarinaa. Onneksi se on hyvin mielessäni.
Tarina ei tarvitse varsinaisesti lisää materiaalia. Sitä tarvitsee kyllä hieman poistaa muutamasta kohtaa. Eräs hahmo poistuu tarinasta, sekä toisen hahmon roolia muutetaan. En tiedä kuinka monta liuskaa tämä vähentää tarinasta, mutta veikkaisin lopputuleman olevan lähellä sataa liuskaa (siis kokonaisuutena).
Baby Dance on saanut lisää vain luvun. Vielä on paljon suunniteltavaa. Eiköhän se tästä, kun pääsen vauhtiin.
Pitää muistaa, että voin pikasuunnitella lukuja ja kohtauksia, jos jokin osa ei ole vielä täysin selvä, kunhan se ei haittaa itse tiedostoon ilmestyvää tarinaa. Onneksi se on hyvin mielessäni.
keskiviikko 18. tammikuuta 2017
Tyylitanssi
Baby Dancen suunnitelmat ovat edenneet hyvin hitaasti. Kamppailin monta päivää lukujen järjestyksen kanssa, kunnes sain tänään kerralla sen loppuun mitä oli jäljellä.
Kaksikymmentäkahdeksan lukua jaettuna kuuteen "osaan". Viisi lukua per näkökulmahahmo, ja vielä kaksi kliimaksilukua ja lopetus. Näkökulmat poukkoilevat edestakaisin ja jokainen on kerrottu ensimmäisessä persoonassa, menneessä aikamuodossa.
Eli yhteensä kuusi erilaista (toivottavasti!) ääntä tarinassa.
Tämä kummallinen scifistinen, maagisen realistinen käsikirjoitus on viides käsikirjoitukseni ja toinen romaanikäsikirjoitus. Siis vain nuorten puolen mukaan laskettaessa. Samalla Dance on kunnianhimoisin kässärini tähän mennessä.
Tykkään kikkailla erilaisilla rakenteilla, kielellä ja tarinalla. Ennen vanhaan en kauheasti poikennut tavoistani (kolmas persoona, mennyt aikamuoto, monta näkökulmahahmoa), mutta Mafian erikoisemman kerrontatavan myötä olen yrittänyt räväköittää suunnittelu ja kirjoittamisprojektia aina jollakin tavalla.
Steps on tähän taas poikkeus. Se on kerrottu tavanomaisempaan tapaani. Se ehkä vaikutti sen vaikeuksiin, kerta olen jo tottunut tyylini muutoksiin. Tarinallisesti se on kyllä minua vieläkin, jos ei muussa sitten.
Seuraavaksi pitää suunnitella loput luvut. Olen jo melkein puolessa välissä. Sitten alkaa itse raakatekstin työstäminen. Ensi viikon lopulla Steps lähtee lukuun, varmaankin. Saa nähdä mitä siitä seuraa.
Toivottavasti noin 9000 sanaa.
Kaksikymmentäkahdeksan lukua jaettuna kuuteen "osaan". Viisi lukua per näkökulmahahmo, ja vielä kaksi kliimaksilukua ja lopetus. Näkökulmat poukkoilevat edestakaisin ja jokainen on kerrottu ensimmäisessä persoonassa, menneessä aikamuodossa.
Eli yhteensä kuusi erilaista (toivottavasti!) ääntä tarinassa.
Tämä kummallinen scifistinen, maagisen realistinen käsikirjoitus on viides käsikirjoitukseni ja toinen romaanikäsikirjoitus. Siis vain nuorten puolen mukaan laskettaessa. Samalla Dance on kunnianhimoisin kässärini tähän mennessä.
Tykkään kikkailla erilaisilla rakenteilla, kielellä ja tarinalla. Ennen vanhaan en kauheasti poikennut tavoistani (kolmas persoona, mennyt aikamuoto, monta näkökulmahahmoa), mutta Mafian erikoisemman kerrontatavan myötä olen yrittänyt räväköittää suunnittelu ja kirjoittamisprojektia aina jollakin tavalla.
Steps on tähän taas poikkeus. Se on kerrottu tavanomaisempaan tapaani. Se ehkä vaikutti sen vaikeuksiin, kerta olen jo tottunut tyylini muutoksiin. Tarinallisesti se on kyllä minua vieläkin, jos ei muussa sitten.
Seuraavaksi pitää suunnitella loput luvut. Olen jo melkein puolessa välissä. Sitten alkaa itse raakatekstin työstäminen. Ensi viikon lopulla Steps lähtee lukuun, varmaankin. Saa nähdä mitä siitä seuraa.
Toivottavasti noin 9000 sanaa.
torstai 12. tammikuuta 2017
Viimeiset askeleet ainakin hetkeen
My Steps!:n ensimmäinen versio on juuri valmistunut. Sanoja tuli noin 21 000 ja liuskoja 107. Tästä lähdetään kahden viikon päästä lihottamaan tuonne noin 150:een liuskaan. Työtä vielä siis riittää ja pieni lepo tulee tarpeen.
Projektin nimi tulee myös muuttumaan. Tosin blogin puolella tuota muutosta ei nähdä. Täällä se tulee olemaan vain Steps tästä lähtien.
Kirjoitan seuraavaksi Kasvoimmen sijasta Baby Dancen. Sen suunnitelmat ovat pisimmällä, ja kaipaan myös vähän erikoisempaa ja hullumpaa tarinaa. Jos vihdoin saisi nauttia raakatekstin kirjoittamisesta. Steps oli vaikea projekti, vaikka se ei varmanakaan siitä näkyisi.
Eli seuraavaksi Baby Dancen ahkeraa suunnittelua. Olen suunnitellut jo yhdeksän lukua. Yhdeksäntoista varmana vielä edessä.
Kuten sanoin aikaisemmin, Baby Dance on maagista realismia nuorille. Paremmin sanottuna scifististä maagista realismia nuorille. En pääse eroon scifistä vähään aikaan. Romaani tästä tulee, vaihteeksi.
Kun Dance on suunniteltu, aloitan raakatekstin kirjoittamisen, sekä jatkan Olla-kokoelman ensimmäisen pienoisromaanin suunnittelua.
Paljon työtä, mutta varmasti myös hauskaa (toivottavasti...).
Projektin nimi tulee myös muuttumaan. Tosin blogin puolella tuota muutosta ei nähdä. Täällä se tulee olemaan vain Steps tästä lähtien.
Kirjoitan seuraavaksi Kasvoimmen sijasta Baby Dancen. Sen suunnitelmat ovat pisimmällä, ja kaipaan myös vähän erikoisempaa ja hullumpaa tarinaa. Jos vihdoin saisi nauttia raakatekstin kirjoittamisesta. Steps oli vaikea projekti, vaikka se ei varmanakaan siitä näkyisi.
Eli seuraavaksi Baby Dancen ahkeraa suunnittelua. Olen suunnitellut jo yhdeksän lukua. Yhdeksäntoista varmana vielä edessä.
Kuten sanoin aikaisemmin, Baby Dance on maagista realismia nuorille. Paremmin sanottuna scifististä maagista realismia nuorille. En pääse eroon scifistä vähään aikaan. Romaani tästä tulee, vaihteeksi.
Kun Dance on suunniteltu, aloitan raakatekstin kirjoittamisen, sekä jatkan Olla-kokoelman ensimmäisen pienoisromaanin suunnittelua.
Paljon työtä, mutta varmasti myös hauskaa (toivottavasti...).
keskiviikko 11. tammikuuta 2017
Pienoisromaaniarmeija
Steps on sittenkin pienoisromaani, niin kuin aluksi kaavailinkin. Haluan keskittyä alkuperäiseen tarinaan ja tehdä siitä niin hyvän kuin vain suinkin pystyn. Enää siis yksi, viimeinen, luku jäljellä. Sitten on levon aika, jota seuraa lihottaminen, jotta saisin kässärin lukuun 30 000 (noin 150 sivua).
En saanutkaan Kasvoimmea suunniteltua ajoissa. Se olkoon seuraava suuri projekti. Odotan innolla, että pääsen kirjoittamaan jotain uutta raakatekstiä ikuisuuden kestäneen Stepsin jälkeen. On ollut liian paljon harmeja kyseisen kässärin aikana.
Ja olen viimein (oikeasti!) lyönyt lukkoon sen aikuisten kässärin. Tai oikeastaan kolmen. Aion kirjoittaa kolmen scifipienoisromaanin kokoelman, jota yhdistää tietty teema.
Eli Olla-kokoelmalla mennään eteenpäin.
Työtä riittää siis koko vuodeksi.
tiistai 3. tammikuuta 2017
Paluu menneisyyteen
Vuosi 2016 on ohi, eikä muutoksia kirjoittamisen suhteen tapahtunut. Aloitin Mafian helmikuun tienoilla ja pääprojektistatuksensa se sinetöi vasta huhtikuussa, jolloin kirjoitinkin suurimman osan tekstistä. Projekti valmistui kylläkin vasta heinäkuussa, oltuani kirjoittamatta suurimman osan kesäkuusta. Editoitua sain elokuun aikana.
Mafia sai nyt todellisen viimeisen hylsynsä. Sain jonkinlaista positiivista kommenttia idean omaperäisyydestä ja tekstistä, mutta heillä oli jo kyseistä genreä tarpeeksi. Ei voi mitään. Mafia oli epäonnistuminen ja pettymys.
Päädyinkin takaisin Stepsiin. Aion viedä projektin loppuun, sekä kirjoittaa Kasvoimmen sen jälkeen. Eli palasin takaisin alkuun. En vaan voinut antaa projektin epäonnistua.
13:a suunnittelu jatkuu hitaaseen tahtiin.
Kirjoitan tätä upouudelta tabletilta. Sillä on mukava lukea e-kirjoja ja katsella sarjoja samalla kun ravailee. Plus muistiinpanojen kirjoittaminen.
Tavoitteeni siis vuodelle 2017 on saada My Steps! ja Kasvoimme valmiiksi. Scifillä siis mennään.
Hyvää alkanutta vuotta kaikille. Tulkoon sopimuksia jokaiselle!
Mafia sai nyt todellisen viimeisen hylsynsä. Sain jonkinlaista positiivista kommenttia idean omaperäisyydestä ja tekstistä, mutta heillä oli jo kyseistä genreä tarpeeksi. Ei voi mitään. Mafia oli epäonnistuminen ja pettymys.
Päädyinkin takaisin Stepsiin. Aion viedä projektin loppuun, sekä kirjoittaa Kasvoimmen sen jälkeen. Eli palasin takaisin alkuun. En vaan voinut antaa projektin epäonnistua.
13:a suunnittelu jatkuu hitaaseen tahtiin.
Kirjoitan tätä upouudelta tabletilta. Sillä on mukava lukea e-kirjoja ja katsella sarjoja samalla kun ravailee. Plus muistiinpanojen kirjoittaminen.
Tavoitteeni siis vuodelle 2017 on saada My Steps! ja Kasvoimme valmiiksi. Scifillä siis mennään.
Hyvää alkanutta vuotta kaikille. Tulkoon sopimuksia jokaiselle!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)