maanantai 23. toukokuuta 2016

Loppurutistus ja suunnitelmapula

Kliimaksi on käynnistynyt viimein. Enää neljä lukua jäljellä ja ensimmäinen versio on valmis. Sitten pitäisi siirtyä uusin projekteihin, mutta suunnitelmat ovat vasta ihan aluillaan, kuten pelkäsin tapahtuvan.

Käytännössä tämä ei ole ongelma. Valitsin viimein myös aikuisten projektin. Rauhallisella scifillä mennään sielläkin. Kyseistä projektia pystyy helposti kirjoittamaan, vaikka suunnitelmat eivät olisikaan vielä täydelliset. Joten ilman raakatekstin kirjoittamista ei tarvitse siis olla. Ja hyvä niin.

My Steps!:a on suunniteltu vasta ensimmäinen luku.

Olen pohtinut kyseistä kässäriä enemmänkin. Pituuden suhteen siis. Jos siitä tulisi kokopitkä romaani, olisi se todennäköisesti jotain 50 000-60 000 väliltä. Silti huvittaisi yrittää vielä pienoisromaanilla, vaikka tiedänkin idean vaarat. Eli keskittyisi ensimmäiseen puoliskoon tarinasta, niin kuin tein Mafian kanssa. Aina ei ole hyvä tunkea käsikirjoitusta täyteen tavaraa. Jos Mafia tosin onnistuu saamaan kustannussopimuksen, ei tällä pohdinnalla mahdollisesti ole väliä.

Mitä sitten päätänkin, on pian alkamassa uudet tuulet projektien suhteen. Alan olla täynnä jo tätä kässäriä sairastelujen takia. Loppua ei kuitenkaan hutaista kasaan. Tänäänkin sain tonnin saldoni kasaan yhdeltä istumalta.

Vihjaillaan lopuksi siitä aikuisten projektista vähäsen. Kuten sanoin, scifiä ja rauhallista.

Kuin roskainen sielu (nyt meni kyllä vähän liian läheltä!)

torstai 12. toukokuuta 2016

Viimeinen rutistus ja seuraava projekti

Kasassa on nyt 30 000 sanaa. Viimeisiä viedään, ja työstössä oleva luvun jälkeen alkaa vihdoin kliimaksi. Sitten mennäänkin rytinällä ja paukkeella loppuun.

Jos saan joka päivä edes 1000 sanaa, luulisin saavani ensimmäisen version valmiiksi ensi viikon aikana. Hieman aikataulusta jäljessä, mutta sille en voi mitään kiitos päänsärkyputken.

On mieletöntä ajatella, että kaiken sen kipuilun, jota 9E:i kutsun, saan viimein uuden käsikirjoituksen "valmiiksi". Jos en olisi aloittanutkaan tuota projektia, olisin ehkä jo nyt kaksi käsikirjoitusta rikkaampana. Mutta menneisyydellehän ei voi mitään. Olihan se opettavainen kokemus.

Puhuin viime päivityksessä ensimmäisestäni. Päätin kuitenkin olla kirjoittamatta sitä vielä uudestaan. Tarvitsen vielä hieman aikaa. Siksi päädyinkin takaisin My Steps!:n

Sain tarinan ja sen kaksi mahdollista jatko-osaa yhdistettyä yhdeksi kokonaisuudeksi. Nyt siitä tulisi kokopitkä pienoisromaanin sijasta. Se on siis seuraava projektini.

Kyseessähän on nuorille suunnattua scifiä. Vaikka mukana onkin niin pieniä kuin jättimäisiä robotteja, ei se ole niin kutsuttua "kovaa" scifiä varsinaisesti. Luulisin sopivan laajemmallekin kohderyhmälle.

Nyt kun mietin tulevaa tarinaa, on se tietyiltä osiltaan kuin Mafian kääntöpuoli. Silti siinä on hieman samoja teemoja, vaikka tällä kertaa vastustelujen kautta.

Odotan innolla, että pääsen jatkamaan/aloittamaan projektia/projektin.

Päässäni pyörii ja hyörii myös aikuisille suunnattua spefiä.

maanantai 2. toukokuuta 2016

Epäonninen ensimmäiseni ja uuden tuulen tuoksu

En ole paljoa puhunut ensimmäisestä valmistuneesta käsikirjoituksestani. Syy on tosin helppo löytää. Perustin blogin numero kahden valmistuttua.

Ensimmäinen oli keskenkasvuinen, luojansa kautta pilkattu, raapale suuremmasta tarinasta. Siitä piti tulla alunperin mahdollisesti 50 000-60 000 sanaa pitkä.

Lopputulos oli noin 20 000.

Miksi? Elämäni oli pienessä murroksessa kirjoittamisen suhteen. Kirjoittamistani arvosteltiin, unelmiani pilkattiin. Ehkä ilkein ja samalla herättävin kommentti tuli välikäden kautta. Tuo kommentti puhuttiin selkäni takana.

Että kirjoittaminen ja julkaisu olisi liian suuri haave minun kaltaisilleni.

Hauskinta näin jälkikäteen onkin, että he eivät selvästikään tienneet, että Suomessa pystyy kuka tahansa julkaisemaan, kunhan taitoa ja tuuria löytyy. Siinä ei katsota ikää, luokkaa, sukupuolta, seksuaalisuutta tai sairautta.

Mutta tuon paineen ja ilkeyden alla tein virheen ja muovasin tarinasta väkisin pienoisromaanin. Ja hylsyjähän se keräsikin. Mielestäni kieli ei ollu tarpeeksi sulavaa ja hiottua, ja tarina oli vain pieni osa siitä, mihin pyrin. Siksi teinkin päätöksen nyt, kun kolmonen on lähellä valmistumista.

Seuraava projektini on tämä ensimmäinen.

Projekti josta vihjailin aikaisemmin vaatii vielä paljon suunnittelua, joten tässä välissä olisi sopiva aika palata menneisyyteen ja tehdä tarina, jonka kirjoittamisesta silloin haaveilin. Haaveilen vieläkin.

Kesä lähestyy. Kirjoitin ensimmäistäni vuonna 2014 samoihin aikoihin. Jos vain pääsisin kodistani ulos sairasteluistani huolimatta, tuntisin varmana uuden tuulen tuoksun.




sunnuntai 1. toukokuuta 2016

Aamuväsymystä

Nano loppui eilen. Saldo on 15 000 sanaa, käsikirjoituksessa on nyt 25 000.

Olen tällä hetkellä luvun 12 lopussa, kohtausta vaille valmis. Sitten vuorossa onkin 13, joka on periaatteessa viimeinen luku ennen kliimaksia. Ennen sitä täytyy kuitenkin palata ajassa hieman taaksepäin, jotta jääräpäätkin (en tarkoita mahdollisia lukijoita!) ymmärtäisivät paremmin, enemmän.

Tämän kuun aikana saan varmasti ensimmäisen version valmiiksi. Minä päivänä, sitä en tiedä. Riippuu siitä venyykö sanamäärä eri suuntiin tulevien lukujen kanssa.

Pitäisi alkaa taas kirjoittaa. Aamuväsymys pukkaa päälle, mutta jos edes hetken ajan!