lauantai 1. joulukuuta 2018

Pitkästä aikaa! Hidasta on?

Olen kirjoittanut hitaasti.

Älkää käsittäkö väärin. Olen siis kirjoittanut, ihan oikeasti, mutta hyvin hitaaseen tahtiin.

Viime aikojen kirjoittamiseen kuuluu yhden kohtauksen editointi Stepsiin, pari lukua Alieniin, ja aloitin uuden käsikirjoituksen erästä kilpailua varten, josta en täällä sen enempää puhu.

Muuten kuin, että tuli kerrankin sellainen kilpailu, jota olen odottanutkin, johon voisin jopa osallistua minun kirjoituksillani. Eikä väliä, jos en saa kässäriä valmiiksi siihen mennessä. Sitten lähetän aikaisemman käsikirjoituksen sinne, jota olen editoinnut tässä myös.

En kirjoita sittenkään Olla-projektia, en ihan vielä. Keskityn erityisesti tuohon kilpailuprojektiin, sekä vanhempien kässärien työstämiseen.

Eli näin:

Kilpailu

Steps

Alien

Sitten on vuorossa jotain uutta, mutta en tiedä vielä mitä.

Ehkä joskus kirjoitan aikuisille suunnatun kirjan... Mutta kun lähes jokainen tarinaidea on lanua, niin työstää yleensä niitä.

tiistai 16. lokakuuta 2018

Päätös seuraavasta käsikirjoituksesta

Viimeksi taisin pohtia seuraavaa nuortenkirjaksi muodustuvaa projektia. Pienestä ideasta, yhdistettynä sekä vanhaa, että uutta, syntyi nyt suunnitelmatasolla käynnistynyt käsikirjoitus.

Kyseessä on fantasiaa ja scifiä yhdistävä tarina pojille.

Pojille, erityisesti nuorille aikuisille, julkaistaan kirjoja todella vähän. Suurin osa ei ole tämän kaltaisia. Olen miettinyt, minkälaisia kirjoja esim. pojat lukivat, kun kävin vielä koulua. Tietenkin tilanne voi nyt olla nuorten lukutottumusten kanssa toinen ja varmana onkin. Silti haluan yrittää luoda tarinan, joka vetäisi mukaansa jännittävän juonen ja sujuvan kerronan voimalla.

Tulen olemaan mukavuusalueeni ulkopuolella, mutta se tekee vaihteeksi ihan hyvää. Viimeksi tein hieman samankaltaisen kässärin Mafian aikoihin.

Yritän siis yksinkertaisesti kirjoittaa kirjan, joka vetoaisi myös vähän lukeviin poikiin ja miksi ei myös tyttöihin. Yritän luoda tiiviin juonen, joka genrestään huolimatta ei paisu hulluihin mittasuhteisiin (milloin kässärini muka ikinä...).

En voi myöskään kirjoittaa tätä kirjaa miehenä pojille, taustastani huolimatta. Kyseistä kirjailijatyyppiähän etsitään kuulemma lisää.

Toivon itselleni, että tämän käsikirjoituksen aikana saan kirjoittaa omaa perustyyliäni vapaammin. Kuten Alieninkin kanssa.

Kässärin nimi voisi blogissa olla vaikka Takoja.

lauantai 6. lokakuuta 2018

Kiinnostava tarina nuorille?

Vaikka elämässä onkin tapahtunut huomattavan paljon viime aikoina, näyttää tilanne nyt palanneen ennalleen. Sain tämän "rauhan" ansiosta editoitua Stepsin ensimmäisen luvun loppuun. Vielä parikymmentä kertaa tämä toistuu eri lukujen kohdalla ja sitten toinen versio on valmis.

Yritän sittenkin saada Olla-projektin kilpailuun. Ei haittaa, vaikka en onnistuisi, sillä sitten lähetän vain kustantamoihin. Tosin hieman pettyneenä tahtiini. Deadline on tiukka, mutta ei liian.

Minulla on ollut vaikeuksia miettiä ja pohtia seuraavaa mahdollista YA-projektia. Kiinnostaisiko edes oma perustyylini nuoria? Vaikka pidänkin tarinatyylistäni, ei se ole ehkä sitä, mitä haetaan. Jostain syystä lastenkirjojen kohdalla olen vapautuneempi näistä kysymyksistä ja tarinaideoista.

Onhan päässäni ja suunnitelmissa paljon Mafian kaltaisia tarinoita, vauhdikkaampia ja toiminnallisempia, mutta Loton ja Stepsin kaltaisten tarinoiden kanssa olen itsevarmempi.

Mutta en nyt.

Steps on loppu "ensimmäiselle erälle" romaaniyrityksiä. Kaikki ovat olleet nuorille. Jos en saa Stepsiä julki, pitää minun oikeasti katsoa tekstejäni ja miettiä.

Pitäisi keksiä nuoria kiinnostavia tarinoita. Toki esim. Lotto sai tarinasta hyvää kommentia, vaikka olikin aikuisilta.

Olla on ensimmäinen yritys aikuisten puolella, ja Alien lasten. Pitää kyllä myöntää, että Alienin kanssa on ollut todella hauskaa ja vapauttavaa. Olen antanut paineiden kadota ja vain nauttinut kirjoittamisesta.

Se kai onkin tärkeintä. Ainakin tässä vaiheessa kirjoittamistani.

keskiviikko 26. syyskuuta 2018

Nyt poksuu, todella

Päätin jättää Ollan kirjoittamisen tuonemmaksi. En saisi sitä valmiiksi kilpailua varten elämän muutoksien takia. En osaa arvioida aikaa, jonka esimerkiksi muutto jne. vievät, mutta en usko ehtiväni ajoissa.

Keskitynkin nyt Stepsin editointiin ja Alienin kirjoittamiseen.

Seuraava kässärini on taas nuorten puolelta. On vain vaikeaa päättää tarinaa kaikista ideoista. Olen kyllä ehkä päätymässä Älä pysähdyyn. Se olisi myös suunnitelmien valmiuden kannalta oiva käsis.

Osa minusta kyllä haluaisi revitellä hieman mukavuusalueeni ulkopuolella. Viimeinen sellainen kässäri oli Mafia.

Lottokin on saanut hylsynsä. Tarinasta ja ideasta pidettiin kyllä, mutta ei silti. Käyn käsikirjoitusta läpi hiljalleen ja teen muistiinpanoja vihkoon korjausideoista. Aion pitää tarinan mahdollisimman samana, mutta korjata pitää paljon pienten kommentien perusteella. Nyt vain en jaksa tehdä jälleen kerran käsikirjoitusta uusiksi, kerta Steps on ollut niin voimia vievä kässäri.

Steps vaatii vielä uutta materiaalia parin kohtauksen verran. Sitten lausetason editointi. Alienia pitää vaan kirjoittaa eteenpäin. Luvut ovat lyhyitä, joten etenemisen tuntee jokaisen session päätteeksi.

Netti hidastelee...

lauantai 15. syyskuuta 2018

Projekti meni poks olemisesta

Kuten viimeksi taisin kertoakin, laitoin Saippuakuplia-kässärin takaisin ideakasaan. Sen suunnittelu ei ottanut tuulta alleen ja kilpailussa on kuitenkin deadline, jota pitää noudattaa.

Tänään viimein otin pelkuri-itseäni niskasta kiinni ja suunnittelin Olla-projektia, jonka yritän saada kirjoitettua ja editoitua noin 6-7 kuukaudessa.

Tarina lähti suunnitelmissa hieman eri suuntiin kuin oletin. Tämä muutos saattaa johtaa kolmannen näkökulmahahmon poistamiseen. Neljännestä en sitten tiedä vielä mitään. Suunnittelen ja kirjoitan ensiksi kahden muun hahmon tarinat, ja katson sen jälkeen, tarvitseeko tarina enempää. Tällaisessa tarinassa useampi näkökulmakaan ei olisi pahitteeksi.

Sain myös vihdoin toivottavasti ratkaistua Stepsin lopun, lisäämällä luvun. Jotain siitä vain puuttui. Nyt Ollan ohella editoin kässäriä kustantamokuntoon.

Alien tosin jää tauolle joksikin aikaa. Ainakin siihen asti, että saan Stepsin lähetettyä, tai ainakin editoitua.

Harmi, sillä kässäri eteni hyvää ja tasaista vauhtia, mutta kolme samanaikasta kässäriä on juuri tässä elämäntilanteessa ehkä yksi liian monta. Ainakin deadlinen lähestyessä. Onneksi se ei katoa mihinkään.

Olen pitkin päivää ja iltaa suunnitellut Ollaa kannettavalla, ja ulkoisen Blu-Ray soittimen avulla kuuntelen Galileo Galilein See More Glass -albumia kerta toisensa jälkeen, alusta loppuun.

En nähtävästi päästä erästä hahmoa kovinkaan helpolla. Ehkä tunnelin päässä kuitenkin loistaisi se valo. Niin kuin toivottavasti tälle käsikirjoituksellekin tulevaisuudessa.


torstai 23. elokuuta 2018

Projektien siivousta ja loppukesän hylsy

Olen päättänyt tehdä pienen siivouksen, oikeastaan uuden tärkeysjärjestyksen, projekteilleni. Olen ollut taas kirjoittamatta sen kummempia. On taas aika työskennellä.

Ensiksi, Steps menee levolle siksi aikaa, kunnes saan täyden varmuuden, minkälaisen loppupuoliskon haluan tarinalle. Se on tärkeysjärjestyksessä alimmalla sijalla, koska en pidä tällä kertaa kiirettä. En halua hutaista editointia, kerta näen noissa kohdissa ongelmia. Otan kässärin takaisin työstöön heti, kun olen saanut mietittyä ja suunniteltua tarpeeksi.

Pääsääntöisenä projektina menee nyt Alien, niin kuin pitääkin. Suunnittelen olemattoman keskiosan tarinalle ja jatkan ensimmäisen "osan" loppupäästä. Sen jälkeen kirjoitan 2,5:n loppuun, kuten aikaisemmin ajattelinkin.

En sittenkään kirjoita Saippuakuplia juuri nyt. En muuten vaan, enkä todellakaan kilpailuun. Suunnitelmat ovat edenneet hitaasti ja en halua tässäkään asiassa hutaista käsikirjoitusta kasaan. Olen ajatellutkin tarttua itseäni niskasta kiinni ja suunnitella ja kirjoittaa Olla loppuun. Lähetän sen kilpailuun, jos ehdin. Muuten en.

Olla ei tosin ole kovinkaan viihteellinen, vaikka onkin genrekirjallisuutta. Mutta muuten sopisi kriteereihin loistavasti. Saa nähdä onnistunko, vai lähetänkö suoraan kustantamoihin.

Vielä lopuksi, Lotto sai tältä rundilta viimeisen hylsynsä. Pienessä oheiskommentissa mainittiin, että idea oli uusi ja juoni jännittävä. Se ei kuitenkaan löytänyt paikkaansa kyseisen kustantamon kustannusohjelmasta.

On mielenkiintoista, että aikaisempaa kustantamokommentia lukuunottamatta, erityisesti juoni on noussut kehujen aiheeksi. Luulin kirjoittaneeni hahmovetoisen tarinan, mutta kaikki viittaakin muuhun. Tässäkin asiassa esilukijat olisivat varmanakin auttaneet näkemään esim. maailmanrakentamisen ongelmakohdat jne.




torstai 16. elokuuta 2018

Aikalisä

Siitä on jo tovi, kun sain ensimmäisen ideanpoikasen Stepsiin. Muistan vieläkin sen ensimmäisen yrityksen ensimmäisen luvun kohdalla. Vaikka tarinallista eroa nykyiseen ei oikeastaan ole, proosassa kehityksen huomaa. Alkuperäinen oli hyvinkin kankeaa.

Mutta vaikka olenkin tehnyt kovaa työtä Stepsin parissa, jo kolmatta vuotta, niin vieläkään en ole tyytyväinen tarinan jälkimmäiseen puoliskoon. Se on idealtaan hyvä, mutta toteutus ei vastaa sitä. Kliimaksi taitaapi lässähtää juuri tärkeimmässä kohdassaan. Pitää löytää uusi tie lopetukseen.

Onneksi sain idean, jonka avulla voisin parantaa kliimaksia. Nyt pitää vain päättää, mitä säilytän ja minkä heitän roskakoriin.

Tarvitsen aikalisän Stepsin kanssa. Näiden uusien kohtien pitää antaa kehittyä mielessä. Tämä saattaa tarkoittaa sitä, että en saa tänä vuonna lähetettyä yhtäkään kässäriä kustantamoihin. Alien etenee hyvää vauhtia, mutta en osaa sanoa, koska ensimmäinen versio on valmis. Sitten vielä editoinnissa saattaa kestää, lopputuloksesta riippuen.

Kirjoitan alienin lisäksi yhden YA-käsikirjoituksen, ennen kuin palaan Stepsiin. Sen aikana suunnittelen rauhassa. En halua hätiköidä, kerta kässäri on jo kerran saanut hylsypinon.

Ainoat vaihtoehdot, jotka nyt olisivat realistiset tuolta YA-puolelta seuraavaksi käsikirjoitukseksi ovat jo blogissa kertomiani.

Baby Dance, Älä pysähdy ja Haaveiden maailma.

En ole vielä varma, mitä haluan. Kaksi noista on scifiä, yksi fantasiaa. Haluanko jatkaa nykyisellään, vai ottaa irtioton fantasian parissa?

Kaikkia kolmea on suunniteltu aikaisemmin. Siksi otinkin ne harkintaan.

Toki voin kokeilla jotain aivan uutta ja tuntematonta.

Eihän tässä kiire ole.




tiistai 14. elokuuta 2018

Pohdintaa - olenko täysin huono?

Ensimmäinen valmistunut kässärini oli kuvottava. Lähetin sen liian aikaisin kustantamoihin ja niin hylsyt tulivat.

Toinen oli jo parannus, jos erään kustantamon ihan positiivisia kommentteja uskoisi.

Ensimmäisen romaanin sain puskettua ulos itsestäni, mutta en saanut sitäkään julki.

Toinen romaani sai aloituksesta kiitoksia, mutta tarinasta "moitteita", luulisin. Sain myöhemmin lukupalvelusta kommentia, jossa erityisesti juonta kehuttiin, vaikka parannettavaa olikin muissa kohdissa. Vaikka lukijat ovatkin erilaisia, sai tämä minut vähän hämmentyneeksi.

Kolmas pienoisromaanini epäonnistui osittain varmaan muotonsa, osittain tarinansa takia. Nyt siitä on kokonainen romaaniversio editoitavana. Kunhan jaksaisin tarttua taas kässäriin.

Novaan olen osallistunut kaksi kertaa, kummassakaan menestymättä yhtään. En taida olla novellien kirjoittaja, ainakaan.

Joskus kaikkien näiden vuosien jälkeen, monien epäonnistumisten kolahdettua päin naamaa, tunnen itseni todella huonoksi kirjoittajaksi. Kyllä näin monen käsikirjoituksen jälkeen, kaikkien vuosien ja hylsyjen, pitäisi tehdä tehtävänsä ja minä kehittyisin. Ehkä olen vain huono? Erityisesti kun jo toinen kustantamo ei antanut vastausta. Alkaa tulla tavaksi.

Editoin Stepsin parhaani mukaan. Alien odottaa aikaansa, jotta voisin taas keskittyä siihen. Se aikuisten kirja pitäisi suunnitella ja kirjoittaa. Jos ei kisaan ehdi, niin muuten vaan.

Sitten on eräs projekti, jota kirjoitin aluksi innoissani, mutta epävarmuuteni koko julkaisemisideaa kohtaan vei voiton minusta, hetkeksi. Nyt innostus taas tuli esiin.

Projekti on hyvin riskialtis, sillä se on pienoisromaani ja kaiken lisäksi vielä englanniksi. Jos saan sen editoitua siedettäväksi, ajatuksenani oli kokeilla lähettää se rundille pariin kustantamoon, jotka hyväksyvät aina joskus pienoisromaaneja ilman agentteja, jopa ulkomailta käsin.

En tiedä. Vaikka mahdollisuudet ovat pienet, erityisesti suuressa maailmassa, ehkä joskus onni käy visiitillä. Muuten kyseinen kässäri jääköön pöytälaatikkoon. Odottamaan, jos sen joku löytäisi.

Kaikki aina sanoivat, että elämä helpottuu, kun kasvan. Oikeastihan se on tullut vaikeammaksi. On täysi ihme, että vielä jaksan suunnistaa eteenpäin elämän salaperäisessä limbossa.

Yritän kirjoittaa taas enemmän, sekä kässäreihin sisältöä, mutta myös blogiin. Ei tätä kauhesti lueta, mutta jokainen lukija ja kävijä ilahduttaa.

Päivät vierähtävät ja näytän muuten kohoavasta painosta huolimatta yhtä nuorelta kuin kouluaikoinakin. Joidenkin mielestä alakouluikäiseltä, jos uskoo. Siitä olen tyytyväinen. Ainakin vampyyriydestä on jotain hyötyä. Ja limbosta.

Deadlinet paukkuu, vaikka ei sellaisia olekaan olemassa.

Ainakaan minulla. Haha...






lauantai 4. elokuuta 2018

Tarinaa etsimässä

Camp loppui kohdallani häviöön, muutamalla sadalla sanalla. Jätin sen siihen, koska editointi alkoi ja juuri lopettamaani lukuun oli, no, hyvä lopettaa kuukausi.

Nyt pitäisi sitten keskittyä Stepsiin taas pääsääntöisesti. Editoida ja editoida. Olen saanut jo suurimman osan juonen muutoksista ja poistoista valmiiksi, mutta en ole lisännyt uusia lukuja. Pelkään niiden rikkovan jännitteen ja tasapainon, vaikka voivatkin syventää muutamaa hahmoa. Niistä voisi helposti tulla liian irrallisia siihen kohtaan tarinaa.

Pitäisi aloittaa lausetason editointi ja murehtia tuota myöhemmin. Muuten en saa koskaan valmista. Steps on jo pisimpään kestänyt projekti tähän mennessä.

Yleensä saan valmista puolen vuoden sisällä. Nyt ensimmäiseen versioon meni jo se aika. Eikä tähän lasketa sitä alkuperäistä pienoisromaania. Toivottavasti kerrankin hitaasti hyvää tulee.

Nyt seuraavan YA-projektin päättäminen on ollut tuskallista. En vain osaa. Niin monta tarinaa.

Ottaako jotain omaan perustyyliini sopivaa, vai jotain muuta, ehkä toiminnallisempaa ja räväkämpää. Päässä pyörii niin monta tarinaa, osa jo osittain suunniteltuja.

Jos saan ajoissa päätettyä, niin saatan kirjoittaa tuon tarinan ennen kun palaan 2,5-projektiin.

Ehkä pidän scifistä alienin jälkeen paussin. Saatan ottaa työstyöön tussitarinan. Tai realistisen rantastoorin.

Päätöksiä.

tiistai 24. heinäkuuta 2018

Hei! Älä nyt luovuta. Kuulitko?

Camp on mennyt jälleen kerran niin pieleen, että oli pakko luovuttaa ja pienentää tarvittavaa sanamäärää 10 000:n. Jos edes tuon verran saisi. Tai ehkä 15 000 sanaa? Siinä olisi tämän lastenkirjan käsikirjoituksen alku, taikka ensimmäinen puolisko. Tähtään noin 30 000 sanaan vähintään (150-160 liuskaa).

Kirjoittaminen itse on sujunut hyvin pienestä sanamäärästä huolimatta. Olen laiskotellut ja pelaillut. Eikä uuden kielen opiskelun aloittaminen tietenkin juuri Campin aikaan ollut se ehkä järkevin vaihtoehto, vaikka hauskaa on ollutkin.

Mutta kyllä se tästä.

Ensi viikolla aloitan Stepsin editoinnin. Editoin sen ensiksi, kun Alienissa näyttää kestävän. Steps onkin pyörinyt päässä lähes koko kuukauden. Alun perin editointi piti saada käyntiin jo tässä kuussa, mutta päätin saada uuden projektin aloitetuksi.

Eilen kirjoittamisilta menikin nukkuessa. Siksi kai valvon ja kirjoitan tätäkin päivitystä. Tänään kirjoitan, viimeistään suihkun jälkeen.

On kuuma.

lauantai 14. heinäkuuta 2018

Munien ja kanojen syndrooma

Camp alkoi osaltani erittäin hyvin. Sain päivässä mahdollisesti elämäni suurimman päiväsaldon. Muina päivinä on sitten mennytkin heikommin.

Ongelma ei ole ollut siinä, että tarina ei kiinnostaisi. Kiinnostaa kyllä, todella paljon. Olen ollut suurimmaksi osaksi vain todella laiska, muutamaa päänsärkypäivää lukuunottamatta.

Sanoja on noin 6000/20 000. Ja niitä pitäisi olla mieluusti jo ainakin 14 000.

Ajattelin aluksi, että kirjoitan ja myös editoin Alienin ennen Stepsiä. Nyt en ole enää ollenkaan varma. Riippuu tämän kuun loppusaldosta. Jos onnistun tavoitteessani, saatan saada käsikirjoituksen ensi kuun aikana loppuun. Sitten pidän hieman taukoa, kunnes editointi alkaa.

Toinen vaihtoehto on kirjoittaa Alienia hieman rauhallisemmalla otteella, vaikka se sitten tarkoittaisi tavoitteesta lipsumista. Silloin editoisin Stepsin ensimmäiseksi.

Tuo Alien ensiksi -ajatus sai lähtölaukauksensa siitä, että se on vain myyvemmän tuntuinen kuin Steps. Se esimerkiksi kertoo suomalaisen pojan elämästä, toisin kuin Steps, joka sijoittuu Suomen ulkopuolelle. Molemmat ovat kyllä ehtaa spefiä, joten en sitten tiedä.

Pitää kai katsoa loppu/alkukuusta.

tiistai 26. kesäkuuta 2018

Nyt tiedän tarinan luonteen

Muutan käsikirjoitusten tärkeysjärjestystä hieman.

Aion sittenkin ensi kuussa osallistua Camp Nanoon. Alienilla tietty. Joten pistän Stepsin editoinnin jäähylle jo alkajaisiksi, ainakin elokuuhun asti.

Sain aamulla Alienin juonirungon valmiiksi. Vaikka lukusuunnitelmaa ei olekaan olemassa, pystyn rungon avulla kirjoittamaan tarinan alusta loppuun, lisäten tarvittavaa ainesta matkan varrella, tai viimeistään sitten editointivaiheessa.

Alienin tavoite Campin aikana on 20 000 sanaa, eli noin 100 liuskaa. Voi olla, että ensimmäinen versio ei ole edes sen pidempi. Saa nähdä. Mielessäni olisi sellainen 100-200:n väliltä oleva käsikirjoitus. En halua siitä liian pitkää kohdeyleisölle, mutta en myöskään liian nopeaa, hutaistua, tarinan kannalta.

Alienin suunnitelmien valmistuminen tarkoittaa myös sitä, että nyt olisi aika suunnitella runkoa täysillä myös Saippuakuplia-kässäriin. Aiemmin minulla on ollut vaikeuksia kirjoittaa tarinasta lukusuunnitelmaa, mutta ehkä runkotyyli olisi sopivampi tällaisen tarinan kannalta.

2,5. Sitäkin pitäisi suunnitella. Mutta Saippuakuplia on listalla tärkeämpi juuri nyt, koska sillä on ihan oikea deadline.

Sen jälkeen on todennäköisesti seuraavan YA-käsikirjoituksen vuoro. Esimerkiksi 9E on muodostunut mielessä yhä vahvemmaksi kokonaisuudeksi. Samalla siitä on tullut hieman realistisempi, sekä vakavampi.

Ehkä todellinen ongelma onkin ollut se, että en ole ottanut käsikirjoitusta, tarinaa jota haluan kertoa, niin vakavissani kuin olisi ollut tarpeen. Nyt tiedän viimein, minkälaisen tarinan haluan kertoa, millä teemalla. Olen siis siirtynyt siististä rämistelystä vakavampaan ja pohdiskelevampaan suuntaan.

Se on ok, sillä tällä konseptilla pelleily olisi koko idean vesittämistä. Ehkä se proosa ei ollutkaan se ongelmakohta aikanaan?

Alienin kirjoittaminen kuumoittaa. Yritän säästellä itseäni sunnuntaita varten. Siihen asti on pärjättävä pelkällä suunnittelemisella.


maanantai 18. kesäkuuta 2018

Alien

Olen viimein saanut luettua Stepsin uusimman version läpi. Siinä kestikin aika kauan, kun pysähdyin joka luvun jälkeen pistämään muistiinpanoja ylös. Nyt se (mukava) vaihe onkin ohi ja on aika siirtyä editointiin.

Ensiksi täytyy kuitenkin tehdä editointisuunnitelma. Tällä kertaa en halua hutiloida, sillä juoni tarvitsee muutamia muutoksia, erityisesti pari lukua keskelle tarinaa. Tästä voi ehkä tullakin pidempi kuin Mafiasta.

Varmaankin etenen suurimmista pienempiin ja viimeistelen lausetason editoinnilla. Hoidan oikoluvun aina siinä samassa. Pelkästään siinäkin saattaa mennä kuukausi, jos etenen yhdellä luvulla päivässä.

Sitten taas muutoksiin (jälleen kerran...).

Vaikka 2,5:ttä onkin takana jo 20-30 liuskaa, ajattelin pistää tarinan jäähylle, ja ottaa toisen lastenkirjakässäri-idean työstöön. Ihan sen takia, että sitä on suunniteltu huomattavasti enemmän, kuin 2,5:ttä. Eli Alien tulee olemaan seuraava raakatekstikässäri. Siitä tulee varmaankin lyhyempi kuin 2,5:stä.

Otan viimein toisen raakatekstin kunnolla mukaan työstöön. Eli paluun tekee suunnitelmapöydälle kässäri työnimeltään Saippuakuplia. Eli se muinoin blogissa kertomani aikuisten realistinen kässäri. Joku ehkä arvaakin, mitä varten, jos on seurannut erään kustantamon uutisia.

Kilpailusta siis kyse.

En tiedä, haetaanko juuri tällaista, mutta aina kannattaa yrittää.

Eli suunnitelma menee:

1. Stepsin editointi

2. Alienin suunnitelmien viimeistely ja raakatekstin aloitus.

3. Sekä Saippuakuplia-kässärin suunnittelu ja 2,5:den suunnitelmien viimeistely.

Käsittääkseni kilpailussa ei käytetä nimimerkkiä, mutta varmuuden vuoksi en kerro Saippuakuplista paljoakaan. Painopiste on nyt muutenkin lanukässäreissä.

Paljon työtä loppukesäksi! Ja syksyksi ja talveksi...





perjantai 25. toukokuuta 2018

Hidasta menoa taas vaihteeksi

Otsikko kertoo jo kaiken. Kirjoittamisen kannalta on ollut hidasta, pelaamisen ei nyt niinkään. Mutta onhan se mukavaa välillä tehdä muutakin kuin "työtä".

Steps tosiaan valmistui ja olen jo ottanut sen työstöön, taikka läpilukuun. Paljon on korjattavaa, mutta uusi materiaali tekstissä toimii todella hyvin. Vanhaa tekstiä pitää hieman editoida, jotta uudella olisi suurempi voimakkuus. Vielä ei ole tullut eteen suurta muutettavaa. Vain kaksi kohtausta.

Sitten muut kirjoittamiset.

Otan jälleen Olla-projektin pois työstöstä joksikin aikaa. Keskityn nyt 2,5:een, jotta saisin sen valmiiksi edes joskus. Vasta kaksi lukua raakatekstiä takana.

Samalla seuraavan lastenkirjan suunnitelmat etenevät (eikä edellisenkään ole vielä täysin valmiit...). Scifiä jälleen kerran.

Sain Lotosta hyvää kommentia betalukija-palvelusta. Rakenne ja juoni näyttivät toimivan hyvin ja saivat kehuja, mutta maailmanrakennus kärsi. Sen ja liian kertomisen seurauksena myös hahmonkehitys kärsi.

En olisi uskonut, että syyllistyisin liialliseen kertomiseen. Olen aina kuvitellut, että tilanne olisi valitettavasti päinvastainen. Hyvä tietää jatkossa. Myös yksi hassu maneeri proosassa ihmetytti.

Lotossa näyttäisi olevan silti potentiaalia, joten aion kirjoittaa sen uusiksi. Ehkä parin tai muutaman projektin jälkeen.

Tämän hetkinen kirjoittamissuunnitelma menee näin:

1. Stepsin läpikäynti ja editoinnin aloittaminen ja lopulta viimeistely.

2. 2,5:den ensimmäisen version kirjoittaminen ja suunnitelmien viimeisteleminen

3. Projekti Alienin (lastenkirja) suunnitteleminen

4. Joko seuraavan YA-kässärin suunnittelu tai Olla-projektin suunnittelu

Eli kirjoittamisen parissa menee kesä. Ei vain pelien!

maanantai 7. toukokuuta 2018

Tartu

Tartu.

Tartu tartu.

Tartu, tartu.

Olen yrittänyt nyt kohta kuukauden ajan varmaankin saada Stepsin viimeisen luvun kirjoitettua. Tänään viimein sain sen valmiiksi, kahden tunnin session aikana.

Aika on vierähtänyt. Olen jo aloittanut 2,5:n kirjoittamisen. Kaksi lukua vasta takana, mutta onpahan sentään alku.

Mikäköhän viimeisen luvun ongelma oli? Jännitin ja jännitin, mutta lopulta se ilmestyi tiedostoon hujauksella.

Saan vihdoin antaa kässärin levätä pari kuukautta. Heinäkuussa aloitan editoinnin.

Nyt keskityn 2,5:een. Ja Olla-projektiin. Toinen on lastenfantasiaa siis ja toinen aikuisten pehmeää scifiä. Jos edes toisen saisin valmiiksi tämän vuoden aikana, ainakin ensimmäisen version. Sitten voisin olla vuoden saldoon tyytyväinen.

Pääasia, että saan vihdoin levähtää pitkän projektin jälkeen ja kirjoittaa uutta. Sitä olen kaivannutkin.

sunnuntai 1. huhtikuuta 2018

Seuraava YA-projekti - Paluu blogin alkuun

Stepsin raakateksti on vetämässä viimeisiään. Saan sen perjantaihin mennessä valmiiksi, jos mitään kummallista ei satu aivan yhtäkkiä. Perjantai on muutenkin deadlineni.

Seuraavaksi kirjoitan lastenromaanin, kuten sanoin, eli 2,5 on vuorossa seuraavaksi, Yritän saada tämän kuun aikana kirjoitettua mieluiten 15 000 sanaa. Ollaa jatkan varmaankin toukokuussa, tällä menolla se toimii sivuprojektinani.

Kun 2,5 valmistuu, aloitan seuraavan YA-projektin.

9E:n.

Palaan projektiin, jota varten perustin tämän pienen blogin. Pari vuotta sitten tuo käsikirjoitus epäonnistui alkumetreihinsä. Olen nyt saanut aikaa miettiä tarinaa, ja mitä haluan sillä kertoa.

Olen valinnut juonen kohdat tarinan eri inkarnaatioista. Se on lähellä alkuperäistä visiota, mutta samalla moni juonenpätkä on toisin, ja teema on vahvempi.

Kyseessä on scifiä nuorille aikuisille. Enemmän pojille suunnattu tarina, josta otankin hieman stressiä. Kirjoitan yleensä enemmän tytöille (vaikkakin hyvin erilaisia tarinoita).

Kaikista kauniista sanoista huolimatta juuri pojille julkaistaan vähän kirjoja. En tiedä, onko minulla edes mahdollisuutta saada tätä käsikirjoitusta julki. Erityisesti taustani takia. Mutta ainakin yritän parhaani!

Tällä kertaa 9E onnistuu varmasti. Luotan siihen.

Tai sitten tallataan seuraavat vuodet kirjoittamisen sotakentällä...


perjantai 23. maaliskuuta 2018

Leiriytyminen

Suunnitelmat muuttuivat taas, hieman.

Olin unohtaa Campin olemassaolon. Osallistun tälläkin kertaa, tavoitteena saada oikeasti 20 000 sanaa kasaan uuteen projektiin. Projekti on tällä kertaa ehkä Baby Dance.

Suunnitelmat eivät ole valmiita, mutta ensimmäiset kaksitoista lukua ovat. Joten ajattelin kirjoittaa ainakin ne, jos ei muuta

Steps on nyt ongelmallinen. En tiedä riittääkö noin viikko ensimmäisen version valmiiksi saattamiseen. Saa nähdä, pidänkö Baby Dancesta kiinni, vai kirjoitanko ensiksi Stepsin loppuun, ja sitten jotain muuta projektia lopuksi.

Ehkä pitäisi kirjoittaa esimerkiksi 2,5, eikä Baby Dancea? Niin kuin alunperin pitikin.

Tai jotain aivan muuta projektia. Heittäytyä mukaan seikkailuun, vaikka olenkin siinä niin huono. Ehkä se selviää vielä. Pitää miettiä Camp-projektia tarkkaan.

Novellikin on editoitu, joten jotain olen saanut valmiiksi.

lauantai 10. maaliskuuta 2018

Kaksi ja puoli, eli pitäisi viimein saada jotain aikaiseksi

Novelli olisi pitänyt olla editoitu jo viikko tai pari sitten, mutta olen laiskotellut, eli kirjoittanut Stepsiä eteenpäin sen sijasta.

Pieni valkoinen valhe itselleni.

Viimeisen viikon aikana en ole saanut mitään muuta aikaiseksi, kuin saanut päätettyä seuraavan lanuprojektini.

Eli se on siis 2,5.

Muutin idean lastenkirjaksi. Se vain toimii paremmin yhden asteen verran lapsekkaampana. Kuten olen kertonut, kyseessä on fantasiaa. Meidän maailmasta, mutta muuttuneena. Lukuja on tällä hetkellä suunniteltu ainakin 16.

Joudun ehkä leikkaamaan niitä pienempiin osiin, jotta niistä ei tulisi liian pitkiä.

Pitäisi tarttua novellin editointiin. Olen kyllä lukenut sen läpi ja tiedän mitä täytyy hieman lisätä, ennen kuin voin aloittaa lausetason editoimisen. Ideana on saada se editoitua keskiviikkoon mennessä.

Steps on nyt viimein pidempi kuin Lotto. Ei paljoa, mutta ylitin Loton pituuden viime viikolla. Kyllä tästä romaani tuli.

Olisin muuten ollut huolissani, jos siitä olisi taas muovautunut pienoisromaani.

torstai 22. helmikuuta 2018

Rauhallista menoa kohti loppua

Stepsiä on nyt kasassa paria sataa sanaa vaille 30 000 sanaa. Enää yksi luku, ja vähintään viiden luvun mittainen kliimaksi käynnistyy. Tästä tulee selvästi pidempi kuin Lotosta, mutta Mafian pituuteen en jaksa uskoa. Hei, ehkä yllätyn vielä.

Loton yksi hiljaisuus muuttui perushylsyksi. Ainakin vastaus tuli. Lähetin Loton vielä yhteen kustantamoon, mutta sitten luovutan kyseisen kässärin kanssa, ja kokeilen joskus ehkä kirjoittaa uudestaan.

En sittenkään kirjoita Älä pysähdy -kässäriä vielä. Keskityn Stepsin jälkeen Olla-projektiin. Suunnittelen tällä hetkellä niitä vähiä suunnitelmia, joita ajattelin väsätä kirjoittamisprojektia varten.

Seuraava lanuprojekti on ehkä lastenkirja, viimein. Ajattelin näin aluksi joko Kasvoimmea, taikka yhtä uutta ideaa.

Tai sitten pysyttelen vain Älä pysähdyssä.

Kirjoittaminen on ollut viime aikoina hieman hidasta, mutta olen silti edennyt tasaisesti tähän pisteeseen. Viimeiset 10-15 000 sanaa siis jäljellä.

Novellin ensimmäinen versio on myös valmis. Ajattelin aloittaa editoinnin aikaisintaan ensi viikon alussa.

Jos tänä vuonna saisin valmiiksi Stepsin lisäksi myös Ollan. Siihen voisi olla tyytyväinen. Kaksi romaanikäsikirjoitusta vuodessa. Haluaisin pystyä parempaan tahtiin.

maanantai 29. tammikuuta 2018

Pienen pientä edistymistä projekteissa

Stepsin romaaniversiossa on noin 25 000 sanaa nyt, viikon päätteeksi ehkä 30 000 (toivottavasti). Kyllä kässäri menee ainakin 200 liuskaan asti, luulisin. Varmaan hieman yli.

Otin Olla-projektin takaisin työstöön. Suunnittelen lukuja ja kirjoitan niitä aina, kun saan valmista. Toinen luku menossa, toisella näkökulmahahmolla kolmesta. Tämä oli siis aikuisten scifiä, realistisemmalla, ehkä korkeakirjallisemmalla otteella (mistä minä mitään korkeakirjallisuudesta tietäisin...). Joka tapauksessa, yhteiskunnallisemmalla otteella mennään. Mielestäni tärkeä ja ajankohtainen aihe, vaikka enhän minä voi tietää, onko tällaisella mitään mahdollisuuksia julkaisuun.

Älä pysähdy on yhtä lukua vailla kymmentä suunniteltua lukua. Eli yhdekän lukua. Tai kahdeksan, jos jaettua ensimmäistä lukua ei lasketa.  Pian puolet kasassa tarinallisesti.

Olen miettinyt jo sitä seuraavaa nuortenromaaniksi taipuvaa ideaa. En sitten tiedä. Ottaisiko esimerkiksi 2,5:n suunnitelmahiatukselta pois, vai ehkä Haaveiden maailman? Baby Dance on kanssa vaihtoehto, niin kuin eräs mainitsematon projekti.

Novelliakin pitäisi jatkaa. Saatan ehkä lähettää jotain Novaan tänä vuonna. Viimeksi ei onnistanut sitten yhtään.

Otin Wordin takaisin käyttöön Scrivenerin lisäksi. OneNote on myös kätevä suunnitelmia varten. En tarvitse enää Evernote tilausta, kun saan nuo kaksi yhdellä hinnalla.

Toivottavasti olisi se 30 000 sanaa, eli noin 150 liuskaa, kasassa viikon loputtua. Kirjoittaminen on ollut huomattavan hidasta viime aikoina.

Sanoin kai Twitterin puolella jotain uudesta toiminnallisemmasta projektista. Ei siitä mitään tullut. Ei ainakaan vielä.

Ehkä joskus myöhemmin.


keskiviikko 17. tammikuuta 2018

Viiden romaanin yritys

Sain vihdoin jatkettua Stepsiä eteenpäin, itselle pitkän tauon jälkeen. Nyt kaikki luistaa jälleen loistavasti, eikä stressiä kirjoittamiseen liittyen enää ole.

Seuraavaa projektia pitää kyllä suunnitella ahkerammin!

Ehkä noin kuukausi ja Stepsin romaaniversio on valmis.

Tässä ajasssa Lotto on saanut sekä hylsyjä, että hiljaisuutta. Saa nähdä saanko eräältä kustantamolta mitään vastausta, ja vastaako kumpikaan jäljellä olevista, ainakaan luvatussa ajassa.

Stepsin uusioversio on kuudes käsikirjoitukseni ja kolmas nuortenromaanini. Sen jälkeen tulee Älä pysähdy, ja sitten vielä yksi. Jos sen jälkeen ei kustannussopimusta näy, aion keskittyä vaihteeksi lanupuolelta lapsiin, sekä aikuisiin.

Vaikka suurin osa mielessäni olevista tarinoista onkin nuorille (aikuisille), tuntuu että juuri tämän kohderyhmän kirjoilla voisi olla vaikea päästä kynnyksen yli. Tai sitten kyseessä on tyylini, joka ei ehkä vain sovi osalle kustantamoista, tai nykyiseen sarjoittuneeseen ilmapiiriin.

Joskus tuntee itsensä surkeaksi, kun mikään ei onnistu, mutta yleensä uuden kirjoittaminen ja vanhan valmistuminen saa mielen ainakin hetkellisesti pirteämmäksi.

Jos ei yritä, niin ei voi onnistuakaan. Tietenkin on mahdollisuus, että en koskaan saa mitään julki, vaikka kirjoittaisin koko loppuelämäni.

Mutta hei, ainakin kehitin taitojani ja sain uusia kokemuksia. Lopulta on mukava saada tarinat tekstitiedostoon. Pois päästä.