tiistai 26. kesäkuuta 2018

Nyt tiedän tarinan luonteen

Muutan käsikirjoitusten tärkeysjärjestystä hieman.

Aion sittenkin ensi kuussa osallistua Camp Nanoon. Alienilla tietty. Joten pistän Stepsin editoinnin jäähylle jo alkajaisiksi, ainakin elokuuhun asti.

Sain aamulla Alienin juonirungon valmiiksi. Vaikka lukusuunnitelmaa ei olekaan olemassa, pystyn rungon avulla kirjoittamaan tarinan alusta loppuun, lisäten tarvittavaa ainesta matkan varrella, tai viimeistään sitten editointivaiheessa.

Alienin tavoite Campin aikana on 20 000 sanaa, eli noin 100 liuskaa. Voi olla, että ensimmäinen versio ei ole edes sen pidempi. Saa nähdä. Mielessäni olisi sellainen 100-200:n väliltä oleva käsikirjoitus. En halua siitä liian pitkää kohdeyleisölle, mutta en myöskään liian nopeaa, hutaistua, tarinan kannalta.

Alienin suunnitelmien valmistuminen tarkoittaa myös sitä, että nyt olisi aika suunnitella runkoa täysillä myös Saippuakuplia-kässäriin. Aiemmin minulla on ollut vaikeuksia kirjoittaa tarinasta lukusuunnitelmaa, mutta ehkä runkotyyli olisi sopivampi tällaisen tarinan kannalta.

2,5. Sitäkin pitäisi suunnitella. Mutta Saippuakuplia on listalla tärkeämpi juuri nyt, koska sillä on ihan oikea deadline.

Sen jälkeen on todennäköisesti seuraavan YA-käsikirjoituksen vuoro. Esimerkiksi 9E on muodostunut mielessä yhä vahvemmaksi kokonaisuudeksi. Samalla siitä on tullut hieman realistisempi, sekä vakavampi.

Ehkä todellinen ongelma onkin ollut se, että en ole ottanut käsikirjoitusta, tarinaa jota haluan kertoa, niin vakavissani kuin olisi ollut tarpeen. Nyt tiedän viimein, minkälaisen tarinan haluan kertoa, millä teemalla. Olen siis siirtynyt siististä rämistelystä vakavampaan ja pohdiskelevampaan suuntaan.

Se on ok, sillä tällä konseptilla pelleily olisi koko idean vesittämistä. Ehkä se proosa ei ollutkaan se ongelmakohta aikanaan?

Alienin kirjoittaminen kuumoittaa. Yritän säästellä itseäni sunnuntaita varten. Siihen asti on pärjättävä pelkällä suunnittelemisella.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti