Hengessä mukana

Osallistun sitten Nanon talkoohenkeen projektilla Morsian. "Huijaan" hieman ja kirjoitan pienoisromaanin (jälleen kerran...). Kyseessä on taas nuorille suunnattua scifiä, mitäpäs muutakaan.

Oma nanoiluni koostuu pelkästään parin vuoden takaisesta campista, jonka huikeaksi tavoitteeksi annoin itselleni 10 000 sanaa.

Epäonnistuin!

Nyt tavoite on valmis kässäri. Luulisin tarinan menevän 20 000 sanan tienoille. Koko höskä on muovautunut päässäni jo hetkisen ja nyt olisi viimein tekojen aika. Tähtään neljään tai viiteen lukuun.

9E on siksi aikaa pienellä jäähyllä. En ole kirjoittanut oikeastaan mitään vähään aikaan, jos ei pieniä suunnitelman palasia eräästä aikuisten scifiprojektista Scriveneriin lasketa. Visioni 9E:ä on aika selvä, mutta saatan pistää loppukohtaukset uusiksi. Tosin pidän alkuperäisestä, henkilökohtaisemmasta, lopusta.

Päivittelen blogia nyt lähes joka päivä Nanon ajan. Tulee jännä kuukausi.

Hauska hylsy

Tänään sitten tupsahti ensimmäinen hylsy Jänöstä. Ei soveltunut julkaisuohjelmaan. Ei mikään yllätys tosin, olihan kyseessä pienoisromaani.

Vielä on pari mahdollisuutta. Lähetin tosiaan vain muutamaan suureen kustantamoon. Mietin vieläkin keskisuurten kokeilemista, mutta pelkään, että teos hukkuisi julkaistaessa massan sekaan, jos se ei saisi tarpeeksi huomiota pienemmän kustantamon takia. Tosin muutamat keskisuuret ovat nyt näyttäneet kyntensä juuri spefin julkaisussa...

Tiesin ottavani Jänön kanssa suuren riskin. Genrekin on Suomen mittapuulla aika tuntematon, ainakin vielä. Kässäri on nuorille ja soveltuisi erityisesti myös pojille aihepiirinsä takia. Sekin varmasti vaikutti hylsyyn.

Miksi se sitten oli hauska?

Koska saivat yksinkertaisen nimeni väärin sillä yleisimmällä tavalla.

Mitä olisi päivä ilman kamppailua?

Vietin pari kirjoitusvapaapäivää palkinnoksi siitä, että olen saanut niin paljon aikaiseksi viime aikoina. Tänään piti kylläkin kirjoittaa, mutta kuten arvasinkin yön tummissa seikkailuissa, olen kamppaillut erään yöllä julkaistun pelin kanssa. PC-pelaamisen juhlaa...

Pitkästä aikaa luin myös suomalaista kirjaa. Alun perusteella Anne Leinosen Vaskinainen on mukavan mysteerinen tapaus. E-kirjana lueskelen puhelimesta käsin.

Sitten toiseen lukuelämykseen. Luin A Silent Voicen ensimmäisen pokkarin joskus kesällä. Viimein luin rästissä odottaneen kakkosen, eikä se pettänyt odotuksiani pätkääkään. Ummikoille tiedoksi, tämä sarjakuva kertoo koulukiusaamisesta ja sen seurauksista kainostelematta. Teoilla on seuraukset niin kuin todellisuudessakin. Vuosienkin päästä. Lukekaa. Sopii myös niille, jotka eivät yleensä mangaa lue.

Anteeksipyynnöt huonosta kuvasta.

A Silent Voice vol. 2

Uhraus

Sain 600 sanaa lisää 9E:n. Tahtini oli hitaampi kuin yleensä toimintakohtauksen takia. Silloin aina hidastan ja luon mielessäni esimerkiksi taistelun kulkua jo suunnitellun pohjalta. Tiedän jo, että kohtaus vaatii hiomista. Viimeisen koreografian.

Seuraavaksi vuorossa olisi kirjoittaa koko kässärin varmaankin mieltä jakavin kohtaus. Siinäkään ei uhrauksilta vältytä. Tarina vaatii henkiä ravinnokseen, ja minä annan niitä ilomielin. Olisi mukava tutustua paremmin muutaman hahmon kanssa, mutta tarina tarvitsee tätä.

Koko projekti on tähän mennessä ollut huomattavasti vaikeampi kuin edelliseni, eikä se johdu koosta. 9E on toiminnallisempi, ja siksi luulenkin sen valmiiksi saamisessa kestävän kauemmin kuin kahden edellisen yhteensä. Kun soppaan lisätään vielä tulevaisuudessa tiuhaan tahtiin vaihtuvat näkökulman vaihtamiset ja jännitteen luominen, jää paljon rauhallisempi Jänö kauas taakse.

Jos onni käy, ja Jänö näkee valon, on mahdollisten lukijoiden vuoro päättää kummasta pitävät enemmän. Tyylit ovat kuitenkin niin erilaisia näiden kähden välillä, että en osaisi päättä kummasta pidettäisiin enemmän. Riippuu minkälaisista tarinoista itse pitää.

Itselläni on mieltymys kaikenlaisiin tarinoihin ja niiden kertomiseen jo pienestä pitäen, vaikka aloitinkin kirjoittamisen vasta viitisen vuotta sitten. Se on kuitenkin tarina toista kertaa varten.

Ehkä vielä tänään. Joku menettää osansa tarinassa.

Ilkosillaan

9E:n kokonaissaldo on nyt vähän yli 2000 sanaa. Luppoaika ja ilkosillaan huvittelu on nyt käytetty loppuun. On aika järisyttää hahmojen maailmaa. En voi sanoa olevani täysin tyytyväinen proosaani, mutta tekstin tyyli vielä hakee itseään. Onneksi tarina on ainakin omasta mielestäni toimiva. Seuraavat kohtaukset varmana muokkaavat tyylin siihen, mihin sen kuuluukin mennä. Editointi hoitakoot loput.

Monet inhoavat editointia, mutta itse pidän siitä hyvin paljon. Kirjoitusvirheiden etsiminen se sitten onkin suoraan pakoputkesta. Onneksi kun sen jakaa pieniin liuska/kohtausmääriin, on se edes joten kuten siedettävää. Tärkeäähän se on.

Kuuma syyspäivä on tullut päätökseensä. Liekit jo horisontissa.

Lihapiirakkaa ja futuristisia pallopelejä

Sanoja on nyt kasassa hieman yli 1400. Eli etenen hitaasti, mutta varmasti kohti loppua, joka ei vielä näy horisontissa. Alun tärkeät hahmot ovat nyt esitelty ja on korkea aika, että he viettävät vielä viimeiset rauhanhetkensä, ennen kuin päästän tuonelan lieskat valloilleen.

Eli mitä he tekevät vapaa-ajallaan?

Pelaavat pallopeliä meren yllä. Mechoissa. Pesäpallomailoilla.

Juuri niin. Tähtään vähintään 50 000:n sanaan, jotakuinkin 24:n lukuun. Luulen tarinan kyllä menevän yli tuosta sanatavoitteesta, mutta vain pikkuriikkisen verran.

Samalla luen, suunnittelen ja kirjoitan myös toista kässäriäni. Blogissa voisin kutsua sitä lempinimellä Lihis, jota käytän kyllä muutenkin...

Lihis on aikuisille suunnattua, Suomeen sijoittuvaa, spefiä. Koelukija on lukenut noin 6000 sanaa alkua. Teko, josta hyödyin todella paljon ja sain positiivisia kommentejakin. Luen alun vielä itse läpi, jotta voin jatkaa tarinaa eteenpäin kohti seuraavaa herkkuhetkeä! Ehkä pistän Lihiksen Liken kilpailuun, jos saan valmiiksi ajoissa.

Ehkä...

Projekti 9E ja Juonija

 Olisi varmaankin helpompi esitellä lyhyesti itseni, projektini ja blogini. Kuitenkaan Juonijassa ei ole vielä mitään mielenkiintoista, toisin kuin käsikirjoituksessani. Ja valehtelisin väittäessäni olevani hypermielenkiintoinen. Veikkaisin olevani tasolla kymmenen, kun tasoja on yhteensä loputtomasti.

Eli matkaa vielä on.

Olen saanut kirjoittajanurallani aikaiseksi kaksi käsikirjoitusta, joista ensimmäinen tuli hylsyinä takaisin. Syystäkin. Tuore numero kakkonen odottaa nyt tuomiotaan viimeisen luolaston uumenissa. Vai oliko se ensimmäisen?

Nykyinen projektini kulkee hyvin symbolisella työnimellä 9E. 9E! Kyseessä on nuorille aikuisille suunnattu scifiromaani. Tarkoituksena olisi saada tarina pysymään yhdessä kirjassa, vaikka se olisikin kiva puolittaa. Blogin tarkoituksena on olla eräänlainen kirjoituspäiväkirja käsikirjoituksen vaiheista. Ehkä (varmana!) pujotan tänne muutakin tavaraa ajan kuluessa.

Sanoja on nyt noin 1100 ja ensimmäinen luku menossa. Seuraavaksi kerron tarkemmin projektista itsestään ja mihin asti olen päässyt.

Hyvää kirjoittamista! (ja lukemista ja iltaa ja unohtamatta iltanokosia!)