Kirjoittamisen suhteen on ollut hieman hiljaista sen jälkeen, kun Alienin ensimmäinen versio valmistui. Osittain tämä johtuu siitä, että olen tietystä syystä kirjoittanut useamman ohjelman välillä samaa käsikirjoitusta (2,5). En ole päässyt juuri nyt editoimaan Alieniakaan, vaikka onkin jo lokakuu.
Toivottavasti saan aloitettua editoinnin vielä tämän kuukauden aikana.
En kirjoita Olla-projektia juuri nyt. Se olisi toki loistava ja helppo projekti jatkaa 2,5:n jälkeen. Osa minusta haluaisi kuitenkin kirjoittaa toisen lastenkirjan. Alien kun oli nyt hauskin projektini tähän mennessä.
Jos en saa edes jonkun projektin suunnitelmia valmiiksi, Olla voisi "olla" vastaus suunnitteluongelmiini.
Tänään 2,5 on jatkunut hyvällä tahdilla. Pitäisi saada päivän toinen luku kirjoitettua valmiiksi, kerta on vain yhtä kohtausta vailla.
Uskoisin 2,5:n päättyvän 30 000 sanan tuolle puolen. Ensimmäinen kymppitonni sanoja on jo melkein kasassa. Noin 150-160+ liuskaa on juuri hyvä päätepiste tällaiselle nuortenkirjalle, joka ei ole aivan YA-kirjallisuutta, mutta ei ole päähenkilön iän myötä helposti luokiteltavaksi lastenkirjaksi. Katson, jos saisin sen ehkä 170 asti. Lopulta tarinasta tulee luonnollisesti lyhkäisempi, kuten kaikista käsikirjoituksistani.
Steps ei ole saanut uusia hylsyjä. Hiljaisuutta riittää, vaikka tässä onkin ollut kesä. En luota enää vastauksiin. Edes siltä yhdeltä kustantamolta, joka viimeksikin vastasi kommentein.
Nähtävästi kyseinen tarina ei vain ollut kustantamojen juttu, niin kuin eräs kustantamo jo ilmoittikin.
Pääsisipä editoimaan Alienia!
Näytetään tekstit, joissa on tunniste hylsy. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste hylsy. Näytä kaikki tekstit
torstai 10. lokakuuta 2019
maanantai 22. heinäkuuta 2019
Yhdeksänkymmentäviisiprosenttisesti täällä, seitsemänkymmentä niin siellä
Olen lähellä projektin ensimmäisen version päätepistettä. Tunnelin toisessa päässä näkyy valoa, mutta sekin voi haihtua. Joka tapauksessa, kävi tämänkin käsikirjoituksen kanssa miten kävi, olen luonut jotain uutta. Vielä vähän kipuamista/kapuamista.
Steps kerää hylsyjä kustantamoissa tasaiseen tahtiin. Olin varautunut siihen, että kyseiselle kässärille varmaan käy niin. Loton suhteen jaksoin uskoa, mutta Steps oli jo saanut hylsyt aikaisemmin pienoisromaanina. Vaikka tarina olikin pistetty lähes kokonaan uusiksi, ei se silti muuta kokonaisuuden perusluonnetta.
Toivon vielä keskeneräiselle Alienille parempaa menestystä. Mielestäni se on jo ensimmäisessä, vielä huojuvassa versiossa paras käsikirjoitus, jonka olen saanut kirjoitetuksi.
Kunhan saisin editoitua sen vielä tämän vuoden aikana, niin olisin tyytyväinen. Tämä kirjoitusvuosi on jo tähän mennessä ollut huomattavasti parempi kuin edellinen.
Seuraavat projektit ovat Olla ja 2,5.
Yritän saada aikuisille suunnatun kirjan kuntoon ensi vuoden alussa. Olla on riskialtis, mutta tärkeä.
Enää viisi lyhyttä lukua. Pitää sinnitellä tänä vanhojen käsikirjoitusten vuotena.
Steps kerää hylsyjä kustantamoissa tasaiseen tahtiin. Olin varautunut siihen, että kyseiselle kässärille varmaan käy niin. Loton suhteen jaksoin uskoa, mutta Steps oli jo saanut hylsyt aikaisemmin pienoisromaanina. Vaikka tarina olikin pistetty lähes kokonaan uusiksi, ei se silti muuta kokonaisuuden perusluonnetta.
Toivon vielä keskeneräiselle Alienille parempaa menestystä. Mielestäni se on jo ensimmäisessä, vielä huojuvassa versiossa paras käsikirjoitus, jonka olen saanut kirjoitetuksi.
Kunhan saisin editoitua sen vielä tämän vuoden aikana, niin olisin tyytyväinen. Tämä kirjoitusvuosi on jo tähän mennessä ollut huomattavasti parempi kuin edellinen.
Seuraavat projektit ovat Olla ja 2,5.
Yritän saada aikuisille suunnatun kirjan kuntoon ensi vuoden alussa. Olla on riskialtis, mutta tärkeä.
Enää viisi lyhyttä lukua. Pitää sinnitellä tänä vanhojen käsikirjoitusten vuotena.
maanantai 20. toukokuuta 2019
Kierrospohdintaa: Vaativa kustannuskenttä ja vähemmistökirjoittaja sen armoilla
Steps on ollut valmis jo jonkin aikaa, lähtenyt kustantamoihin ja kerännyt kaksi hylsyä tähän mennessä.
Lähetin useampaan kustantamoon jo heti kättelyssä. En tällä kertaa jaksanut odottaa ensimmäisen erän vastauksia. Toivon, että saisin Stepsin julki. Vähemmistöön kuuluva päähenkilö, sekä tytöille vähemmän perinteinen tarina ja miljöö voivat ehkä vaikeuttaa tällä kertaa.
Oli myös ensimmäinen kerta, kun kirjoitin saatteeseen jotain itsestäni. Yleensä teen niin vain pakon edessä, mutta tällä kertaa koin sen tarpeelliseksi tiettyjen teemojen vuoksi.
Kustantamot etsivät kai vähemmistökirjoittajia, mutta sillä tarkoitetaan enemmän etnisiä vähemmistöjä luullakseni?
Yksi kommenttihylsy vaivaa juuri tästä syystä. Ei ollut heidän juttunsa. Pelkään pahoin, että päähenkilön seksuaalisuus koetaan negatiivisena. Lopulta sillä ei liiaksi ole väliä. Olen yrittänyt parhaimpani tarinan kanssa, editoinut rankemmin kuin yhtäkään toista kässäriä tähän mennessä. Minusta on tärkeää, että vähemmistöön kuuluville nuorillekin löytyy kirjallisuutta, jossa he/me olemme pääosassa. Se rajaa tietenkin stereotyyppisellä ajattelulla cisheterolukijakuntamassan (anteeksi sanahirviö) pois. Realistisesti ajateltuna mahdollista kirjaa lukisivat myös he.
Kirjailijabrändi ja brändääminen on ollut jo vuosia puheenaiheena. Pelkään, että minua olisi vaikea brändätä millään tavalla, koska olen transsukupuolinen, mutta en ole saanut vielä hoitoja tässä vaiheessa (ei ole yrittämisestä parjattu...). Olisin sekasikiö julkisella kentällä, monellakin tapaa.
Siis hei, ehkä Steps ei vaan ole myyvä genren ja teemojen takia. Ehkä ajattelen taas liiaksi. Jatkan silti omalla tyylilläni ja kirjoitan heillekin, joille ei yleensä kirjoiteta.
Lähetin useampaan kustantamoon jo heti kättelyssä. En tällä kertaa jaksanut odottaa ensimmäisen erän vastauksia. Toivon, että saisin Stepsin julki. Vähemmistöön kuuluva päähenkilö, sekä tytöille vähemmän perinteinen tarina ja miljöö voivat ehkä vaikeuttaa tällä kertaa.
Oli myös ensimmäinen kerta, kun kirjoitin saatteeseen jotain itsestäni. Yleensä teen niin vain pakon edessä, mutta tällä kertaa koin sen tarpeelliseksi tiettyjen teemojen vuoksi.
Kustantamot etsivät kai vähemmistökirjoittajia, mutta sillä tarkoitetaan enemmän etnisiä vähemmistöjä luullakseni?
Yksi kommenttihylsy vaivaa juuri tästä syystä. Ei ollut heidän juttunsa. Pelkään pahoin, että päähenkilön seksuaalisuus koetaan negatiivisena. Lopulta sillä ei liiaksi ole väliä. Olen yrittänyt parhaimpani tarinan kanssa, editoinut rankemmin kuin yhtäkään toista kässäriä tähän mennessä. Minusta on tärkeää, että vähemmistöön kuuluville nuorillekin löytyy kirjallisuutta, jossa he/me olemme pääosassa. Se rajaa tietenkin stereotyyppisellä ajattelulla cisheterolukijakuntamassan (anteeksi sanahirviö) pois. Realistisesti ajateltuna mahdollista kirjaa lukisivat myös he.
Kirjailijabrändi ja brändääminen on ollut jo vuosia puheenaiheena. Pelkään, että minua olisi vaikea brändätä millään tavalla, koska olen transsukupuolinen, mutta en ole saanut vielä hoitoja tässä vaiheessa (ei ole yrittämisestä parjattu...). Olisin sekasikiö julkisella kentällä, monellakin tapaa.
Siis hei, ehkä Steps ei vaan ole myyvä genren ja teemojen takia. Ehkä ajattelen taas liiaksi. Jatkan silti omalla tyylilläni ja kirjoitan heillekin, joille ei yleensä kirjoiteta.
torstai 14. helmikuuta 2019
Hylsyjä, muutoksia ja mietintää
Lähetin tosiaan Mafian jälleen kerran kustantamoihin uuden editointikierroksen päätteeksi.
Hylsyt saapuivat ajallaan.
Erään kustantamon kommentti pisti miettimään. Heidän mukaansa kässäri ei ollut vielä valmis. Ei, vaikka sainkin positiivista kommentia siitä muualta. Täten editoin Stepsiä hiljalleen. Toivon mukaan se valmistunee kustantamokuntoon lähiaikoina.
Sen jälkeen luulisin käyväni jälleen Alienin kimppuun.
Luulisin, sillä mieli halajaa jo jotain täysin uutta projektia. Luulen silti, että pysyttelen turvallisessa Alienissa.
Jätin kilpailuprojektin. Liian paljon projekteja, sekä aika loppuu ja uusi elämäntilanne jne.
En tiedä seuraavaa projektiani viimeistään Alienin jälkeen. Se voisi olla joku, josta olen blogissakin jo kertonut. Kävisi järkeen. Mutta epävarmuus iski.
Voisin kokeilla viimein jotain mukavuusalueeni ulkopuolelta, ja ehkä aikuisille?
Näitä kysyn itseltäni.
Hylsyt saapuivat ajallaan.
Erään kustantamon kommentti pisti miettimään. Heidän mukaansa kässäri ei ollut vielä valmis. Ei, vaikka sainkin positiivista kommentia siitä muualta. Täten editoin Stepsiä hiljalleen. Toivon mukaan se valmistunee kustantamokuntoon lähiaikoina.
Sen jälkeen luulisin käyväni jälleen Alienin kimppuun.
Luulisin, sillä mieli halajaa jo jotain täysin uutta projektia. Luulen silti, että pysyttelen turvallisessa Alienissa.
Jätin kilpailuprojektin. Liian paljon projekteja, sekä aika loppuu ja uusi elämäntilanne jne.
En tiedä seuraavaa projektiani viimeistään Alienin jälkeen. Se voisi olla joku, josta olen blogissakin jo kertonut. Kävisi järkeen. Mutta epävarmuus iski.
Voisin kokeilla viimein jotain mukavuusalueeni ulkopuolelta, ja ehkä aikuisille?
Näitä kysyn itseltäni.
torstai 3. tammikuuta 2019
Koko ajan kasvava työpinoni vuodelle 2019
Pitää myöntää, että kulunut vuosi oli kamalin julkaisuhakuinen kirjoittamisvuoteni tähän asti. Käteen jäi oikeastaan vain unelmia, keskeneräisiä käsikirjoituksia, sekä hylsyjä vuoden 2017 projekteista.
Sain yhden käsikirjoituksen ensimmäisen version, eli Stepsin, valmiiksi viime vuonna, mutta sekin oli jämä vuodelta 2016. Aloitin Alienin, kisakässärin ja Olla-projektin. Ollan alusta. Sekä editoin kommentien perusteella Mafiaa parin vuoden tauon jälkeen ja heitin uudestaan kustantamoihin. Saa nähdä.
Kirjoitin myös yhden novellin, jonka lähetin Novaan, mutta en päässyt jatkoon. Kuten aina.
Päätavoitteeni vuodelle 2019 on:
-saada kisakässäri kuntoon tai kustantamoon, jos en ehdi saada sitä valmiiksi ajoissa
-Steps viimein editoitua ja kustantamoon.
-Alienin ensimmäinen versio pakettiin ja mieluusti vielä editoitua
Sivutavoitteikseni otin Olla-projektin päänäkökulmahenkilön osuuden raakatekstin kirjoittamisen, ja muutenkin projektin työstämisen mahdollisimman pitkälle. Lisäksi yritän saada vielä pari kohtuu uutta novelliksi taipuvaa ideaa kirjoitettua.
Ei kai nyt tällainen välivuosi "valmiiksi" saamisesta nyt niin paha juttu ole. Ainakin on käsikirjoituksia, joita työstää.
Tänään kirjoitin Ollaa. Aloitukseen liittyvät kohtaukset on melkein kirjoitettu. En luvuta, ainakaan vielä, mutta pian on mahdollisen ensimmäisen luvun lopetus kirjoitettu. Olen keskellä kohtausta.
Aloitan tänään varmaankin toisen noista novelleista. On mukavaa kirjoittaa kunnolla pitkästä aikaa, taas.
Sain yhden käsikirjoituksen ensimmäisen version, eli Stepsin, valmiiksi viime vuonna, mutta sekin oli jämä vuodelta 2016. Aloitin Alienin, kisakässärin ja Olla-projektin. Ollan alusta. Sekä editoin kommentien perusteella Mafiaa parin vuoden tauon jälkeen ja heitin uudestaan kustantamoihin. Saa nähdä.
Kirjoitin myös yhden novellin, jonka lähetin Novaan, mutta en päässyt jatkoon. Kuten aina.
Päätavoitteeni vuodelle 2019 on:
-saada kisakässäri kuntoon tai kustantamoon, jos en ehdi saada sitä valmiiksi ajoissa
-Steps viimein editoitua ja kustantamoon.
-Alienin ensimmäinen versio pakettiin ja mieluusti vielä editoitua
Sivutavoitteikseni otin Olla-projektin päänäkökulmahenkilön osuuden raakatekstin kirjoittamisen, ja muutenkin projektin työstämisen mahdollisimman pitkälle. Lisäksi yritän saada vielä pari kohtuu uutta novelliksi taipuvaa ideaa kirjoitettua.
Ei kai nyt tällainen välivuosi "valmiiksi" saamisesta nyt niin paha juttu ole. Ainakin on käsikirjoituksia, joita työstää.
Tänään kirjoitin Ollaa. Aloitukseen liittyvät kohtaukset on melkein kirjoitettu. En luvuta, ainakaan vielä, mutta pian on mahdollisen ensimmäisen luvun lopetus kirjoitettu. Olen keskellä kohtausta.
Aloitan tänään varmaankin toisen noista novelleista. On mukavaa kirjoittaa kunnolla pitkästä aikaa, taas.
torstai 23. elokuuta 2018
Projektien siivousta ja loppukesän hylsy
Olen päättänyt tehdä pienen siivouksen, oikeastaan uuden tärkeysjärjestyksen, projekteilleni. Olen ollut taas kirjoittamatta sen kummempia. On taas aika työskennellä.
Ensiksi, Steps menee levolle siksi aikaa, kunnes saan täyden varmuuden, minkälaisen loppupuoliskon haluan tarinalle. Se on tärkeysjärjestyksessä alimmalla sijalla, koska en pidä tällä kertaa kiirettä. En halua hutaista editointia, kerta näen noissa kohdissa ongelmia. Otan kässärin takaisin työstöön heti, kun olen saanut mietittyä ja suunniteltua tarpeeksi.
Pääsääntöisenä projektina menee nyt Alien, niin kuin pitääkin. Suunnittelen olemattoman keskiosan tarinalle ja jatkan ensimmäisen "osan" loppupäästä. Sen jälkeen kirjoitan 2,5:n loppuun, kuten aikaisemmin ajattelinkin.
En sittenkään kirjoita Saippuakuplia juuri nyt. En muuten vaan, enkä todellakaan kilpailuun. Suunnitelmat ovat edenneet hitaasti ja en halua tässäkään asiassa hutaista käsikirjoitusta kasaan. Olen ajatellutkin tarttua itseäni niskasta kiinni ja suunnitella ja kirjoittaa Olla loppuun. Lähetän sen kilpailuun, jos ehdin. Muuten en.
Olla ei tosin ole kovinkaan viihteellinen, vaikka onkin genrekirjallisuutta. Mutta muuten sopisi kriteereihin loistavasti. Saa nähdä onnistunko, vai lähetänkö suoraan kustantamoihin.
Vielä lopuksi, Lotto sai tältä rundilta viimeisen hylsynsä. Pienessä oheiskommentissa mainittiin, että idea oli uusi ja juoni jännittävä. Se ei kuitenkaan löytänyt paikkaansa kyseisen kustantamon kustannusohjelmasta.
On mielenkiintoista, että aikaisempaa kustantamokommentia lukuunottamatta, erityisesti juoni on noussut kehujen aiheeksi. Luulin kirjoittaneeni hahmovetoisen tarinan, mutta kaikki viittaakin muuhun. Tässäkin asiassa esilukijat olisivat varmanakin auttaneet näkemään esim. maailmanrakentamisen ongelmakohdat jne.
Ensiksi, Steps menee levolle siksi aikaa, kunnes saan täyden varmuuden, minkälaisen loppupuoliskon haluan tarinalle. Se on tärkeysjärjestyksessä alimmalla sijalla, koska en pidä tällä kertaa kiirettä. En halua hutaista editointia, kerta näen noissa kohdissa ongelmia. Otan kässärin takaisin työstöön heti, kun olen saanut mietittyä ja suunniteltua tarpeeksi.
Pääsääntöisenä projektina menee nyt Alien, niin kuin pitääkin. Suunnittelen olemattoman keskiosan tarinalle ja jatkan ensimmäisen "osan" loppupäästä. Sen jälkeen kirjoitan 2,5:n loppuun, kuten aikaisemmin ajattelinkin.
En sittenkään kirjoita Saippuakuplia juuri nyt. En muuten vaan, enkä todellakaan kilpailuun. Suunnitelmat ovat edenneet hitaasti ja en halua tässäkään asiassa hutaista käsikirjoitusta kasaan. Olen ajatellutkin tarttua itseäni niskasta kiinni ja suunnitella ja kirjoittaa Olla loppuun. Lähetän sen kilpailuun, jos ehdin. Muuten en.
Olla ei tosin ole kovinkaan viihteellinen, vaikka onkin genrekirjallisuutta. Mutta muuten sopisi kriteereihin loistavasti. Saa nähdä onnistunko, vai lähetänkö suoraan kustantamoihin.
Vielä lopuksi, Lotto sai tältä rundilta viimeisen hylsynsä. Pienessä oheiskommentissa mainittiin, että idea oli uusi ja juoni jännittävä. Se ei kuitenkaan löytänyt paikkaansa kyseisen kustantamon kustannusohjelmasta.
On mielenkiintoista, että aikaisempaa kustantamokommentia lukuunottamatta, erityisesti juoni on noussut kehujen aiheeksi. Luulin kirjoittaneeni hahmovetoisen tarinan, mutta kaikki viittaakin muuhun. Tässäkin asiassa esilukijat olisivat varmanakin auttaneet näkemään esim. maailmanrakentamisen ongelmakohdat jne.
torstai 22. helmikuuta 2018
Rauhallista menoa kohti loppua
Stepsiä on nyt kasassa paria sataa sanaa vaille 30 000 sanaa. Enää yksi luku, ja vähintään viiden luvun mittainen kliimaksi käynnistyy. Tästä tulee selvästi pidempi kuin Lotosta, mutta Mafian pituuteen en jaksa uskoa. Hei, ehkä yllätyn vielä.
Loton yksi hiljaisuus muuttui perushylsyksi. Ainakin vastaus tuli. Lähetin Loton vielä yhteen kustantamoon, mutta sitten luovutan kyseisen kässärin kanssa, ja kokeilen joskus ehkä kirjoittaa uudestaan.
En sittenkään kirjoita Älä pysähdy -kässäriä vielä. Keskityn Stepsin jälkeen Olla-projektiin. Suunnittelen tällä hetkellä niitä vähiä suunnitelmia, joita ajattelin väsätä kirjoittamisprojektia varten.
Seuraava lanuprojekti on ehkä lastenkirja, viimein. Ajattelin näin aluksi joko Kasvoimmea, taikka yhtä uutta ideaa.
Tai sitten pysyttelen vain Älä pysähdyssä.
Kirjoittaminen on ollut viime aikoina hieman hidasta, mutta olen silti edennyt tasaisesti tähän pisteeseen. Viimeiset 10-15 000 sanaa siis jäljellä.
Novellin ensimmäinen versio on myös valmis. Ajattelin aloittaa editoinnin aikaisintaan ensi viikon alussa.
Jos tänä vuonna saisin valmiiksi Stepsin lisäksi myös Ollan. Siihen voisi olla tyytyväinen. Kaksi romaanikäsikirjoitusta vuodessa. Haluaisin pystyä parempaan tahtiin.
Loton yksi hiljaisuus muuttui perushylsyksi. Ainakin vastaus tuli. Lähetin Loton vielä yhteen kustantamoon, mutta sitten luovutan kyseisen kässärin kanssa, ja kokeilen joskus ehkä kirjoittaa uudestaan.
En sittenkään kirjoita Älä pysähdy -kässäriä vielä. Keskityn Stepsin jälkeen Olla-projektiin. Suunnittelen tällä hetkellä niitä vähiä suunnitelmia, joita ajattelin väsätä kirjoittamisprojektia varten.
Seuraava lanuprojekti on ehkä lastenkirja, viimein. Ajattelin näin aluksi joko Kasvoimmea, taikka yhtä uutta ideaa.
Tai sitten pysyttelen vain Älä pysähdyssä.
Kirjoittaminen on ollut viime aikoina hieman hidasta, mutta olen silti edennyt tasaisesti tähän pisteeseen. Viimeiset 10-15 000 sanaa siis jäljellä.
Novellin ensimmäinen versio on myös valmis. Ajattelin aloittaa editoinnin aikaisintaan ensi viikon alussa.
Jos tänä vuonna saisin valmiiksi Stepsin lisäksi myös Ollan. Siihen voisi olla tyytyväinen. Kaksi romaanikäsikirjoitusta vuodessa. Haluaisin pystyä parempaan tahtiin.
keskiviikko 17. tammikuuta 2018
Viiden romaanin yritys
Sain vihdoin jatkettua Stepsiä eteenpäin, itselle pitkän tauon jälkeen. Nyt kaikki luistaa jälleen loistavasti, eikä stressiä kirjoittamiseen liittyen enää ole.
Seuraavaa projektia pitää kyllä suunnitella ahkerammin!
Ehkä noin kuukausi ja Stepsin romaaniversio on valmis.
Tässä ajasssa Lotto on saanut sekä hylsyjä, että hiljaisuutta. Saa nähdä saanko eräältä kustantamolta mitään vastausta, ja vastaako kumpikaan jäljellä olevista, ainakaan luvatussa ajassa.
Stepsin uusioversio on kuudes käsikirjoitukseni ja kolmas nuortenromaanini. Sen jälkeen tulee Älä pysähdy, ja sitten vielä yksi. Jos sen jälkeen ei kustannussopimusta näy, aion keskittyä vaihteeksi lanupuolelta lapsiin, sekä aikuisiin.
Vaikka suurin osa mielessäni olevista tarinoista onkin nuorille (aikuisille), tuntuu että juuri tämän kohderyhmän kirjoilla voisi olla vaikea päästä kynnyksen yli. Tai sitten kyseessä on tyylini, joka ei ehkä vain sovi osalle kustantamoista, tai nykyiseen sarjoittuneeseen ilmapiiriin.
Joskus tuntee itsensä surkeaksi, kun mikään ei onnistu, mutta yleensä uuden kirjoittaminen ja vanhan valmistuminen saa mielen ainakin hetkellisesti pirteämmäksi.
Jos ei yritä, niin ei voi onnistuakaan. Tietenkin on mahdollisuus, että en koskaan saa mitään julki, vaikka kirjoittaisin koko loppuelämäni.
Mutta hei, ainakin kehitin taitojani ja sain uusia kokemuksia. Lopulta on mukava saada tarinat tekstitiedostoon. Pois päästä.
Seuraavaa projektia pitää kyllä suunnitella ahkerammin!
Ehkä noin kuukausi ja Stepsin romaaniversio on valmis.
Tässä ajasssa Lotto on saanut sekä hylsyjä, että hiljaisuutta. Saa nähdä saanko eräältä kustantamolta mitään vastausta, ja vastaako kumpikaan jäljellä olevista, ainakaan luvatussa ajassa.
Stepsin uusioversio on kuudes käsikirjoitukseni ja kolmas nuortenromaanini. Sen jälkeen tulee Älä pysähdy, ja sitten vielä yksi. Jos sen jälkeen ei kustannussopimusta näy, aion keskittyä vaihteeksi lanupuolelta lapsiin, sekä aikuisiin.
Vaikka suurin osa mielessäni olevista tarinoista onkin nuorille (aikuisille), tuntuu että juuri tämän kohderyhmän kirjoilla voisi olla vaikea päästä kynnyksen yli. Tai sitten kyseessä on tyylini, joka ei ehkä vain sovi osalle kustantamoista, tai nykyiseen sarjoittuneeseen ilmapiiriin.
Joskus tuntee itsensä surkeaksi, kun mikään ei onnistu, mutta yleensä uuden kirjoittaminen ja vanhan valmistuminen saa mielen ainakin hetkellisesti pirteämmäksi.
Jos ei yritä, niin ei voi onnistuakaan. Tietenkin on mahdollisuus, että en koskaan saa mitään julki, vaikka kirjoittaisin koko loppuelämäni.
Mutta hei, ainakin kehitin taitojani ja sain uusia kokemuksia. Lopulta on mukava saada tarinat tekstitiedostoon. Pois päästä.
perjantai 24. marraskuuta 2017
Loton toinen hylsy
Lotto sai toisen hylsynsä. Kustantamosta, johon lähetin oliko se viime viikolla? Nopeaa toimintaa.
Tarinan lähtökohtaa, eli varmaan ideaa ja ehkä alkua, kehuttiin herkulliseksi, sain jopa suuret kiitokset siitä. Mutta sitten juonellinen ja tarinallinen kehitys ei oikein sopinut kustantamon kustannusohjelmaan.
En siis tiedä, onko juonessa ja tyylissäni ongelmia. Vain sen, että se ei oikein sopinut ainakaan heille. Kyseisen kustantamon muita nuortenkirjoja miettiessä, jotenkin ymmärrän kyllä. Erityisesti tyylillisesti.
Halusin tehdä hahmovetoisemman, rauhallisen tarinan, joka silti etenee itselleni tyypillisesti nopeaan tahtiin. Scifielementtejä toki on käsikirjoituksen genren huomioon ottaen, mutta painopiste on ihmissuhteissa. Lopussa tosin spefi lisääntyy reippaasti.
Katson nyt, mitä jäljellä olevista kahdesta kustantamosta sanotaan. Jos en saa julkaistua Lottoa, aion varmana tehdä sen uusiksi jossain vaiheessa.
Mutta millä tavalla?
Pahimmassa tapauksessa kaikki alkua lukuunottamatta pitää repiä pois, ja miettiä juoni uusiksi. Ehkä lisätä spefiä. Romanssia kohti en tarinaa kuitenkaan mielelläni vie. Tarinan lähtökohta tekisi siitä hieman kyseenalaista.
Toivon mukaan saisin vastauksia vielä tämän vuoden puolella. Mieluusti positiivisia.
Olla edistyy tasaiseen tahtiin. Sydäriä jatkan taas ensi viikolla. Sydäri valmistuu varmaan seuraavaksi lanupuolelta.
keskiviikko 11. lokakuuta 2017
Loton ensimmäinen hylsy
Ensimmäinen hylsy saapui tänään. Tavallista sorttia, kustantamolta, joka on aina vastannut ensimmäiseksi.
Kaksi tai oikeastaan kolme mahdollisuutta vielä.
Kesti vähän yli kuukauden.
Normihylsy tietenkin harmittaa, mutta olen saanut näiden vuosien aikana niin monta hylsyä, että se ei vaikuta oikeastaan mihinkään.
Lotto on mielestäni myyvin ja valtavirtaisin kässäri, jonka olen tehnyt. Oikeastaan kumpikaan tällä hetkellä työstämäni käsikirjoitus ei vastaa ihan Loton mahdollisia mahdollisuuksia.
Ne Sanat on vielä valtavirtaisempi kuin Lotto. Sekään ei kyllä takaa mitään.
Olen toki yrittänyt kolmella pienoisromaanilla, joilla voi melkein heittää kustannussopimukselle hyvästit. Yritän keskittyä romaaneihin tästä lähtien.
Lotto on toinen kirjoittamani romaani. Paljon tuhlattua työtä pienoisromaanien parissa. Ei oikeastaan, mutta siltä se tuntuu.
Pitäisi mennä kirjoittamaan lisää Stepsia. Tänään olen ollut väsynyt.
Kaksi tai oikeastaan kolme mahdollisuutta vielä.
Kesti vähän yli kuukauden.
Normihylsy tietenkin harmittaa, mutta olen saanut näiden vuosien aikana niin monta hylsyä, että se ei vaikuta oikeastaan mihinkään.
Lotto on mielestäni myyvin ja valtavirtaisin kässäri, jonka olen tehnyt. Oikeastaan kumpikaan tällä hetkellä työstämäni käsikirjoitus ei vastaa ihan Loton mahdollisia mahdollisuuksia.
Ne Sanat on vielä valtavirtaisempi kuin Lotto. Sekään ei kyllä takaa mitään.
Olen toki yrittänyt kolmella pienoisromaanilla, joilla voi melkein heittää kustannussopimukselle hyvästit. Yritän keskittyä romaaneihin tästä lähtien.
Lotto on toinen kirjoittamani romaani. Paljon tuhlattua työtä pienoisromaanien parissa. Ei oikeastaan, mutta siltä se tuntuu.
Pitäisi mennä kirjoittamaan lisää Stepsia. Tänään olen ollut väsynyt.
tiistai 28. helmikuuta 2017
Voi voi
Loton kaksi ensimmäistä lukua on nyt kirjoitettu. Liuskoja on noin kaksikymmentä.
Proosa vielä vähän haparoi, kun tyyli, ääni hakee itseään. Kahden henkilön äänet.
Päähenkilö M:n ääni on huomattavasti vaikeampi kuin N:n. Ehkä sen takia, kun M on sanoissaan hieman tavanomaisempi. Yksinkertaisempi.
Ensimmäinen luku oli hauskempi kirjoittaa. Siinä on todella erikoinen kohtaus, joka varmana vaatii vielä työstöä, mutta samalla sitä oli ilo kirjoittaa, käyttää mielikuvitusta.
Veikkaisin kässärin päätyvän jonnekin 200 liuskan tienoille. Saa nähdä. On mahtavaa kirjoittaa taas raakatekstiä.
Steps sai ensimmäisen hylsynsä. Voi voi.
Proosa vielä vähän haparoi, kun tyyli, ääni hakee itseään. Kahden henkilön äänet.
Päähenkilö M:n ääni on huomattavasti vaikeampi kuin N:n. Ehkä sen takia, kun M on sanoissaan hieman tavanomaisempi. Yksinkertaisempi.
Ensimmäinen luku oli hauskempi kirjoittaa. Siinä on todella erikoinen kohtaus, joka varmana vaatii vielä työstöä, mutta samalla sitä oli ilo kirjoittaa, käyttää mielikuvitusta.
Veikkaisin kässärin päätyvän jonnekin 200 liuskan tienoille. Saa nähdä. On mahtavaa kirjoittaa taas raakatekstiä.
Steps sai ensimmäisen hylsynsä. Voi voi.
tiistai 3. tammikuuta 2017
Paluu menneisyyteen
Vuosi 2016 on ohi, eikä muutoksia kirjoittamisen suhteen tapahtunut. Aloitin Mafian helmikuun tienoilla ja pääprojektistatuksensa se sinetöi vasta huhtikuussa, jolloin kirjoitinkin suurimman osan tekstistä. Projekti valmistui kylläkin vasta heinäkuussa, oltuani kirjoittamatta suurimman osan kesäkuusta. Editoitua sain elokuun aikana.
Mafia sai nyt todellisen viimeisen hylsynsä. Sain jonkinlaista positiivista kommenttia idean omaperäisyydestä ja tekstistä, mutta heillä oli jo kyseistä genreä tarpeeksi. Ei voi mitään. Mafia oli epäonnistuminen ja pettymys.
Päädyinkin takaisin Stepsiin. Aion viedä projektin loppuun, sekä kirjoittaa Kasvoimmen sen jälkeen. Eli palasin takaisin alkuun. En vaan voinut antaa projektin epäonnistua.
13:a suunnittelu jatkuu hitaaseen tahtiin.
Kirjoitan tätä upouudelta tabletilta. Sillä on mukava lukea e-kirjoja ja katsella sarjoja samalla kun ravailee. Plus muistiinpanojen kirjoittaminen.
Tavoitteeni siis vuodelle 2017 on saada My Steps! ja Kasvoimme valmiiksi. Scifillä siis mennään.
Hyvää alkanutta vuotta kaikille. Tulkoon sopimuksia jokaiselle!
Mafia sai nyt todellisen viimeisen hylsynsä. Sain jonkinlaista positiivista kommenttia idean omaperäisyydestä ja tekstistä, mutta heillä oli jo kyseistä genreä tarpeeksi. Ei voi mitään. Mafia oli epäonnistuminen ja pettymys.
Päädyinkin takaisin Stepsiin. Aion viedä projektin loppuun, sekä kirjoittaa Kasvoimmen sen jälkeen. Eli palasin takaisin alkuun. En vaan voinut antaa projektin epäonnistua.
13:a suunnittelu jatkuu hitaaseen tahtiin.
Kirjoitan tätä upouudelta tabletilta. Sillä on mukava lukea e-kirjoja ja katsella sarjoja samalla kun ravailee. Plus muistiinpanojen kirjoittaminen.
Tavoitteeni siis vuodelle 2017 on saada My Steps! ja Kasvoimme valmiiksi. Scifillä siis mennään.
Hyvää alkanutta vuotta kaikille. Tulkoon sopimuksia jokaiselle!
torstai 15. joulukuuta 2016
Uusi aloitus uudelle vuodelle
Mafia sai eilen viimeisen hylsynsä. Täten käsikirjoitusta ei julkaista, ei ainakaan tässä muodossa. En lähetä muihin kustantamoihin. En ainakaan vielä.
Aloitan kaiken ensi vuonna puhtaalta pöydältä. Ei kässäriä odottamassa vastausta. Ei kiirettä saada valmiiksi, vaikka pidänkin tasaisen kirjoitustahdin. Kunhan seuraava projekti valmistuisi kesäksi. Siinä on kuusi kuukautta aikaa kirjoittaa kustantamokierrosvalmis kässäri. Siis seuraavaan kässäriin.
Eli Baby Danceen.
Pistän sen kovan pähkäilyn jälkeen pääprojektiksi. My Steps! ei vain onnistu kunnolla tällä hetkellä. Olen kirjoittanut sitä jo neljä kuukautta, enkä ole saanut kirjoitetuksi kuin vain noin kahden viikon tekstit. Stepsin laitan sivuprojektiksi, joka valmistuu sitten, kun vain ikinä haluaakin valmistua. Kokonaisena romaanina.
Baby Dancesta on suunniteltu kahdeksan lukua. Yhteensä niitä tulee kaksikymmentäkahdeksan. Suunittelen 2-3 lukua päivässä. Muun ajan jatkan Stepsia, jos vain suinkin jaksan. Se saattaa valmistua ennen Dancea, mutta en ole enää ollenkaan varma.
Minulla on hyvä tunne Dancesta. Uskon siitä tulevan hauskempi ja rennompi projekti kuin Stepsista. Ja vaikka siitä tuleekin pidempi, luulen editoinninkin olevan helpompaa lopuksi kuin Stepsin kanssa varmaan tulevaisuudessa tulee olemaan.
Pitääpä vaihtaa tuo blogiteksi otsikon alta jälleen. Tällä kertaa tosiaan vuorossa nuorten aikuisten maagista realismia, ehkä pienellä scifimausteella (yllätys yllätys...).
Aloitan kaiken ensi vuonna puhtaalta pöydältä. Ei kässäriä odottamassa vastausta. Ei kiirettä saada valmiiksi, vaikka pidänkin tasaisen kirjoitustahdin. Kunhan seuraava projekti valmistuisi kesäksi. Siinä on kuusi kuukautta aikaa kirjoittaa kustantamokierrosvalmis kässäri. Siis seuraavaan kässäriin.
Eli Baby Danceen.
Pistän sen kovan pähkäilyn jälkeen pääprojektiksi. My Steps! ei vain onnistu kunnolla tällä hetkellä. Olen kirjoittanut sitä jo neljä kuukautta, enkä ole saanut kirjoitetuksi kuin vain noin kahden viikon tekstit. Stepsin laitan sivuprojektiksi, joka valmistuu sitten, kun vain ikinä haluaakin valmistua. Kokonaisena romaanina.
Baby Dancesta on suunniteltu kahdeksan lukua. Yhteensä niitä tulee kaksikymmentäkahdeksan. Suunittelen 2-3 lukua päivässä. Muun ajan jatkan Stepsia, jos vain suinkin jaksan. Se saattaa valmistua ennen Dancea, mutta en ole enää ollenkaan varma.
Minulla on hyvä tunne Dancesta. Uskon siitä tulevan hauskempi ja rennompi projekti kuin Stepsista. Ja vaikka siitä tuleekin pidempi, luulen editoinninkin olevan helpompaa lopuksi kuin Stepsin kanssa varmaan tulevaisuudessa tulee olemaan.
Pitääpä vaihtaa tuo blogiteksi otsikon alta jälleen. Tällä kertaa tosiaan vuorossa nuorten aikuisten maagista realismia, ehkä pienellä scifimausteella (yllätys yllätys...).
maanantai 12. joulukuuta 2016
Dance
Päätin sitten lopulta My Steps!:n kohtalon. Leikkaan toisen osan (oikeastaan kahden kirjan verran tavaraa) pois tarinasta ja keskityn ensimmäiseen tarinakaareen. Tämä tarkoittaa, että ensimmäinen versio lähestyy loppuaan.
Ja se on vain noin 20 000 sanaa pitkä.
Eli pienoisromaanimitoissa mennään tällä hetkellä. Mutta onko sillä sitten väliä? Projekti syntyi pienoisromaanina.
Mutta aion editoidessa lisätä 10-15 000 sanaa kässäriin. Eli siitä tulisi joko pitkä pienoisromaani, taikka hyvin lyhyt romaani. Eli noin 150-180 liuskaa kokonaisuudessaan.
Tämä ensimmäinen versio on vain runko tarinalle. Hassu tunne. En ole ennen kirjoittanut näin. Mutta tein Mafiat, eli keskitin tarinan tiettyyn osioon, jotta saisin selvemmän kokonaisuuden. En edes tiedä, olisiko kolmen kirjan verran tavaraa hyvä sovittaa yhteen.
Päätös seuraavasta nuortenromaaniprojektista on tehty ja suunnitelmat on aloitettu. Käsikirjoitus kantaa työnimeä Baby Dance. Kyseessä on abstraktimpaa maagista realismia.
Yritän saada Stepsin raakaversion valmiiksi ennen joulua. Sen jälkeen keskityn Danceen, kunnes on aika editoida.
Mafia sai toisen hylsynsä tänään. Perushylsy. Enää yksi mahdollisuus. Sitten lähetän ehkä vielä yhteen kustantamoon, jos näen sen kannattavaksi (pienen viilailun jälkeen).
Ja se on vain noin 20 000 sanaa pitkä.
Eli pienoisromaanimitoissa mennään tällä hetkellä. Mutta onko sillä sitten väliä? Projekti syntyi pienoisromaanina.
Mutta aion editoidessa lisätä 10-15 000 sanaa kässäriin. Eli siitä tulisi joko pitkä pienoisromaani, taikka hyvin lyhyt romaani. Eli noin 150-180 liuskaa kokonaisuudessaan.
Tämä ensimmäinen versio on vain runko tarinalle. Hassu tunne. En ole ennen kirjoittanut näin. Mutta tein Mafiat, eli keskitin tarinan tiettyyn osioon, jotta saisin selvemmän kokonaisuuden. En edes tiedä, olisiko kolmen kirjan verran tavaraa hyvä sovittaa yhteen.
Päätös seuraavasta nuortenromaaniprojektista on tehty ja suunnitelmat on aloitettu. Käsikirjoitus kantaa työnimeä Baby Dance. Kyseessä on abstraktimpaa maagista realismia.
Yritän saada Stepsin raakaversion valmiiksi ennen joulua. Sen jälkeen keskityn Danceen, kunnes on aika editoida.
Mafia sai toisen hylsynsä tänään. Perushylsy. Enää yksi mahdollisuus. Sitten lähetän ehkä vielä yhteen kustantamoon, jos näen sen kannattavaksi (pienen viilailun jälkeen).
tiistai 13. syyskuuta 2016
Ensimmäiset sanat, jälleen
My Steps! on viimein aloitettu. Sanoja on vasta vähän päälle tuhat, mutta tästä se vasta alkaa. Tyyli vielä hakee itseään, sillä aloitin koko tarinan alusta. Olen jo puolivälissä viimekertaista lopetuskohtaa, joten kovin pitkälle en ehtinyt päästä. Hyvä niin. Uudempi proosa ei koskaan ole huono juttu.
Tähtiusvan suunnitelmat ovat lähteneet käyntiin, viimein. Saa tosin nähdä koska pääsen kirjoittamaan sitä. Voi kulua vielä tovi.
Ja lopuksi surullisempia uutisia.
Mafia sai ensimmäisen hylsynsä. Perus, ei kommentteja. Ei onneksi harmita kauheasti. Hylsyihin tottuu, niiden parin ensimmäisen jälkeen. Kaksi mahdollisuutta vielä. Sitten saatan antaa kässärille pienen tarkistelun jälkeen vielä yhden mahdollisuuden.
En voi tietää varmasti onko Mafiassa mitään kauheaa vikaa ja en voi päästä kustannustoimittajan pään sisälle tietääkseni tarkemmin. Tiedän, että sen käsittelemät taruolennot eivät ole aivan sitä perustavaraa, jota Suomessa urbaanissa fantasiassakin voi tavata. Tarina sijoittuu kuitenkin tähän syksyn valtaamaan maahan, lähestyvän talven tienoilla.
Aika näyttää, mitä käsikirjoitukselle käy.
Tähtiusvan suunnitelmat ovat lähteneet käyntiin, viimein. Saa tosin nähdä koska pääsen kirjoittamaan sitä. Voi kulua vielä tovi.
Ja lopuksi surullisempia uutisia.
Mafia sai ensimmäisen hylsynsä. Perus, ei kommentteja. Ei onneksi harmita kauheasti. Hylsyihin tottuu, niiden parin ensimmäisen jälkeen. Kaksi mahdollisuutta vielä. Sitten saatan antaa kässärille pienen tarkistelun jälkeen vielä yhden mahdollisuuden.
En voi tietää varmasti onko Mafiassa mitään kauheaa vikaa ja en voi päästä kustannustoimittajan pään sisälle tietääkseni tarkemmin. Tiedän, että sen käsittelemät taruolennot eivät ole aivan sitä perustavaraa, jota Suomessa urbaanissa fantasiassakin voi tavata. Tarina sijoittuu kuitenkin tähän syksyn valtaamaan maahan, lähestyvän talven tienoilla.
Aika näyttää, mitä käsikirjoitukselle käy.
maanantai 2. toukokuuta 2016
Epäonninen ensimmäiseni ja uuden tuulen tuoksu
En ole paljoa puhunut ensimmäisestä valmistuneesta käsikirjoituksestani. Syy on tosin helppo löytää. Perustin blogin numero kahden valmistuttua.
Ensimmäinen oli keskenkasvuinen, luojansa kautta pilkattu, raapale suuremmasta tarinasta. Siitä piti tulla alunperin mahdollisesti 50 000-60 000 sanaa pitkä.
Lopputulos oli noin 20 000.
Miksi? Elämäni oli pienessä murroksessa kirjoittamisen suhteen. Kirjoittamistani arvosteltiin, unelmiani pilkattiin. Ehkä ilkein ja samalla herättävin kommentti tuli välikäden kautta. Tuo kommentti puhuttiin selkäni takana.
Että kirjoittaminen ja julkaisu olisi liian suuri haave minun kaltaisilleni.
Hauskinta näin jälkikäteen onkin, että he eivät selvästikään tienneet, että Suomessa pystyy kuka tahansa julkaisemaan, kunhan taitoa ja tuuria löytyy. Siinä ei katsota ikää, luokkaa, sukupuolta, seksuaalisuutta tai sairautta.
Mutta tuon paineen ja ilkeyden alla tein virheen ja muovasin tarinasta väkisin pienoisromaanin. Ja hylsyjähän se keräsikin. Mielestäni kieli ei ollu tarpeeksi sulavaa ja hiottua, ja tarina oli vain pieni osa siitä, mihin pyrin. Siksi teinkin päätöksen nyt, kun kolmonen on lähellä valmistumista.
Seuraava projektini on tämä ensimmäinen.
Projekti josta vihjailin aikaisemmin vaatii vielä paljon suunnittelua, joten tässä välissä olisi sopiva aika palata menneisyyteen ja tehdä tarina, jonka kirjoittamisesta silloin haaveilin. Haaveilen vieläkin.
Kesä lähestyy. Kirjoitin ensimmäistäni vuonna 2014 samoihin aikoihin. Jos vain pääsisin kodistani ulos sairasteluistani huolimatta, tuntisin varmana uuden tuulen tuoksun.
Ensimmäinen oli keskenkasvuinen, luojansa kautta pilkattu, raapale suuremmasta tarinasta. Siitä piti tulla alunperin mahdollisesti 50 000-60 000 sanaa pitkä.
Lopputulos oli noin 20 000.
Miksi? Elämäni oli pienessä murroksessa kirjoittamisen suhteen. Kirjoittamistani arvosteltiin, unelmiani pilkattiin. Ehkä ilkein ja samalla herättävin kommentti tuli välikäden kautta. Tuo kommentti puhuttiin selkäni takana.
Että kirjoittaminen ja julkaisu olisi liian suuri haave minun kaltaisilleni.
Hauskinta näin jälkikäteen onkin, että he eivät selvästikään tienneet, että Suomessa pystyy kuka tahansa julkaisemaan, kunhan taitoa ja tuuria löytyy. Siinä ei katsota ikää, luokkaa, sukupuolta, seksuaalisuutta tai sairautta.
Mutta tuon paineen ja ilkeyden alla tein virheen ja muovasin tarinasta väkisin pienoisromaanin. Ja hylsyjähän se keräsikin. Mielestäni kieli ei ollu tarpeeksi sulavaa ja hiottua, ja tarina oli vain pieni osa siitä, mihin pyrin. Siksi teinkin päätöksen nyt, kun kolmonen on lähellä valmistumista.
Seuraava projektini on tämä ensimmäinen.
Projekti josta vihjailin aikaisemmin vaatii vielä paljon suunnittelua, joten tässä välissä olisi sopiva aika palata menneisyyteen ja tehdä tarina, jonka kirjoittamisesta silloin haaveilin. Haaveilen vieläkin.
Kesä lähestyy. Kirjoitin ensimmäistäni vuonna 2014 samoihin aikoihin. Jos vain pääsisin kodistani ulos sairasteluistani huolimatta, tuntisin varmana uuden tuulen tuoksun.
maanantai 7. maaliskuuta 2016
Ei luovuteta näin vähällä: Jänö vielä kerran
Jänön saamat kommentit vaivasivat liiaksi, joten päätin tehdä jo ennen koko käsikirjoituksen valmistumista kaavailemani lisämateriaalin tarinaan. Nyt kasassa on noin 1500 sanaa uutta tekstiä, tähtäimenäni 20 000 sanaa, pienoisromaanin verran.
Tämä lisä on vanhasta erillään, mutta silti niin lähellä. Jos käsikirjoitus tämän käsittelyn jälkeen saa hylsytykityksen, en voi asialle enää mitään. Yhteensä näistä kahdesta "puoliskosta" tulisi kokonainen romaani, joka helpottaisi kustannuskynnyksen ylittämistä, mutta ei silti takaa sitä.
Koko genrekin on Suomen mittakaavassa vielä aika tuntematon. Onhan kyseessä periaatteessa vielä fantasiaa, tosin kaavasta poikkeavaa aihepiirinsä takia.
Minusta tuntuu, että tämä kaikki olisi pitänyt lisätä tarinaan jo ennen lähettämistä, mutta rakastan pienoisromaanien kirjoittamista liiaksi ja otin riskin.
Ei kannattanut. Ja kannatti.
Sentää yksi kustantamo lähetti urbaanilegendaa päin näköäni.
Tämä lisä on vanhasta erillään, mutta silti niin lähellä. Jos käsikirjoitus tämän käsittelyn jälkeen saa hylsytykityksen, en voi asialle enää mitään. Yhteensä näistä kahdesta "puoliskosta" tulisi kokonainen romaani, joka helpottaisi kustannuskynnyksen ylittämistä, mutta ei silti takaa sitä.
Koko genrekin on Suomen mittakaavassa vielä aika tuntematon. Onhan kyseessä periaatteessa vielä fantasiaa, tosin kaavasta poikkeavaa aihepiirinsä takia.
Minusta tuntuu, että tämä kaikki olisi pitänyt lisätä tarinaan jo ennen lähettämistä, mutta rakastan pienoisromaanien kirjoittamista liiaksi ja otin riskin.
Ei kannattanut. Ja kannatti.
Sentää yksi kustantamo lähetti urbaanilegendaa päin näköäni.
maanantai 22. helmikuuta 2016
Urbaanilegenda
Jänön aika koitti. Viimeinen vastaus, hylsy, tupsahti sähköpostiin jokunen aika sitten. Mukanaan se toi kirjoittajien piireissä tunnettun urbaanin legendan.
Palautteen.
Lyhyessä muodossa Jänön tekstiä kehuttiin sujuvaksi, suureksi helpotuksekseni. Valitettavasti kyseisessä kustantamossa ei uskottu lukijoiden löytävän kässäriä juuri heidän kauttaan.
No, se oli sitten siinä. Palaute tuli iloisena yllätyksenä, valoi uskoa kykyihini kirjoittaa, oikeuteen kirjoittaa. Uskokaa tai älkää, jotkut ovat yrittäneet ottaa senkin mahdollisuuden minulta pois.
Tuon urbaanilegendan tulo sai uutta puhtia hitaasti edenneeseen Mafiaan.
Mafiassa on nyt melkein 5000 sanaa tekstiä ja liuskoja Scrivenerin mukaan olisi 34, Word ja Atlantis antavat taas luvut 20 ja 18. Vasta kaksi lukua valmiina (ja todella lyhyt prologintapainen), aion yrittää ottaa vanhan tapani takaisin ryminällä, eli kirjoittaa joka päivä.
Ennen yritin saada tonnin päivässä, mutta nyt annan mennä niin paljon kuin jaksan. Olkoon tulos sitten suurempi tai pienempi.
Toivon että tällä kertaa onni on myöten. Kokonainen romaani on varmasti helpompi saada läpi kuin pienoisromaani.
Pitää pian aloittaa myöhästyneet kirjoittelut. Osa päivästä meni tekstin siirtämisessä koneelta koneelle, Wordista Atlantikseen, Atlantiksesta Scriveneriin.
Haha...
Palautteen.
Lyhyessä muodossa Jänön tekstiä kehuttiin sujuvaksi, suureksi helpotuksekseni. Valitettavasti kyseisessä kustantamossa ei uskottu lukijoiden löytävän kässäriä juuri heidän kauttaan.
No, se oli sitten siinä. Palaute tuli iloisena yllätyksenä, valoi uskoa kykyihini kirjoittaa, oikeuteen kirjoittaa. Uskokaa tai älkää, jotkut ovat yrittäneet ottaa senkin mahdollisuuden minulta pois.
Tuon urbaanilegendan tulo sai uutta puhtia hitaasti edenneeseen Mafiaan.
Mafiassa on nyt melkein 5000 sanaa tekstiä ja liuskoja Scrivenerin mukaan olisi 34, Word ja Atlantis antavat taas luvut 20 ja 18. Vasta kaksi lukua valmiina (ja todella lyhyt prologintapainen), aion yrittää ottaa vanhan tapani takaisin ryminällä, eli kirjoittaa joka päivä.
Ennen yritin saada tonnin päivässä, mutta nyt annan mennä niin paljon kuin jaksan. Olkoon tulos sitten suurempi tai pienempi.
Toivon että tällä kertaa onni on myöten. Kokonainen romaani on varmasti helpompi saada läpi kuin pienoisromaani.
Pitää pian aloittaa myöhästyneet kirjoittelut. Osa päivästä meni tekstin siirtämisessä koneelta koneelle, Wordista Atlantikseen, Atlantiksesta Scriveneriin.
Haha...
perjantai 5. helmikuuta 2016
Pieni suurehko muutos
Projekti vaihtui sitten viime hetkellä lastenkirjaideasta nuortenkirjaan. Molemmat tarinat, jos nyt eivät kerro ihan samoista aiheista, liikkuvat aika samoilla vesillä. Esimerkiksi molemmista löytyy lohikäärmeitä (ei ole perusfantasiaa). Uusi projekti, bloginimeltään Mafia, rikkoo oikeastaan monia kirjoittamisen sääntöjä. Hiiteen semmoiset asiat, kuten sääntöjen mukaiset aikamuodot. Näkökulmahahmokin vaihtuu kesken kohtauksia sun muuta. Kaiken tämän mahdollistaa kertojaratkaisuni tarinalle.
Olisin voinut pitää sen perustyylissäni (vaihtuen tarpeen mukaan), mutta hyvin epäluotettava ja samalla luotettava kertojani tarinalle miellyttää ainakin itseäni tällä hetkellä.
Koko käsikirjoitus on vasta alussa, todella alussa. Ja juu, on se kunnon romaani, kerta pienoisromaaneilla ei tule sopimusta sitten millään. Saa nähdä, miten tulevaisuudessa käy.
Jänö sai viimeisen odottamani hylsyn ja lähti jokunen aika sitten kohti viimeistä yritystä. En odota sopimusta.
Onhan pienoisromaani aina suuri riski verrattuna romaaniin.
Olisin voinut pitää sen perustyylissäni (vaihtuen tarpeen mukaan), mutta hyvin epäluotettava ja samalla luotettava kertojani tarinalle miellyttää ainakin itseäni tällä hetkellä.
Koko käsikirjoitus on vasta alussa, todella alussa. Ja juu, on se kunnon romaani, kerta pienoisromaaneilla ei tule sopimusta sitten millään. Saa nähdä, miten tulevaisuudessa käy.
Jänö sai viimeisen odottamani hylsyn ja lähti jokunen aika sitten kohti viimeistä yritystä. En odota sopimusta.
Onhan pienoisromaani aina suuri riski verrattuna romaaniin.
maanantai 7. joulukuuta 2015
Rakennetta suunnittelemassa
Flunssa on viimein lähes ohi ja kestipä se paraneminen. Kipeänä vietettyyn kuukauteen kuului loma raakatekstin kirjoittamisesta (lähes) ja paljon suunnittelua.
Pääasiassa päänsisäistä.
9E ja My Steps! ovat vaihtaneet tärkeysjärjestyksessä paikkoja. 9E saa olla nyt sivuprojektini haastavuutensa takia. Haluan rakennella sen rauhassa valmiiksi, vaikka siinä sitten kestäisi tavanomaista pidempään.
Rakenne on tämä: My Steps! sisältää kolme lukua (vähän niin kuin alku, keskikohta ja loppu), jotka yhdessä olisivat noin 30 000 sanaa. Viimeinen luku tulee olemaan vapaa sanoiltaan, joten sanamäärä saattaa olla loppupelissä joko enemmän tai vähemmän.
9E:n suunnittelu tiedostoon on tyssännyt kuudenteen lukuun, mutta päässäni koko kaari on hahmottunut, jokainen luku omalla paikallaan. Tähtään noin 50 000 sanaan.
Kaiken lisäksi koneeni tuulettimet sanoivat hyvästit. Ostin itselleni halvemman kirjoituskoneen odotellessani nyt pääasiassa pelikäyttöön valjastetun, hyvin palvelleen, vanhuksen paluuta. Saa nähdä miten koneiden välillä hyppelehtiminen tulee toimimaan.
Jänöstä muuten tuli toinen hylsykin. En enää muista kerroinko siitä täällä. Enää yksi mahdollisuus sillä kässärillä edessä.
Pääasiassa päänsisäistä.
9E ja My Steps! ovat vaihtaneet tärkeysjärjestyksessä paikkoja. 9E saa olla nyt sivuprojektini haastavuutensa takia. Haluan rakennella sen rauhassa valmiiksi, vaikka siinä sitten kestäisi tavanomaista pidempään.
Rakenne on tämä: My Steps! sisältää kolme lukua (vähän niin kuin alku, keskikohta ja loppu), jotka yhdessä olisivat noin 30 000 sanaa. Viimeinen luku tulee olemaan vapaa sanoiltaan, joten sanamäärä saattaa olla loppupelissä joko enemmän tai vähemmän.
9E:n suunnittelu tiedostoon on tyssännyt kuudenteen lukuun, mutta päässäni koko kaari on hahmottunut, jokainen luku omalla paikallaan. Tähtään noin 50 000 sanaan.
Kaiken lisäksi koneeni tuulettimet sanoivat hyvästit. Ostin itselleni halvemman kirjoituskoneen odotellessani nyt pääasiassa pelikäyttöön valjastetun, hyvin palvelleen, vanhuksen paluuta. Saa nähdä miten koneiden välillä hyppelehtiminen tulee toimimaan.
Jänöstä muuten tuli toinen hylsykin. En enää muista kerroinko siitä täällä. Enää yksi mahdollisuus sillä kässärillä edessä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)