Alkuvuoden tilannekatsaus

Ensiksi kaikki muutokset, jälleen kerran.

En osallistu kilpailuun, koska en ehdi editoida tekstiä siihen.

Muuten kirjoittamisen kanssa menee ihan hyvin, joskin on ollut hidasta elämäntilanteen muuttuessa. Steps on viittä lukua vaille editoitu. Sitten se pitäisi lukea vielä kertaalleen läpi, ennen kuin lähetän sen kierrokselle.

Alien etenee. Noin sata liuskaa pian takana. Ensimmäinen versio valmistunee viimeistään ensi kuun aikana. Riippuu tosiaan, kuinka kauan jälkimmäinen puolisko tarinasta tulee kestämään. Joka tapauksessa, editoin vasta elokuun tienoilla...

Sillä ajattelin viimein kirjoittaa heinäkuun Campin aikana Kasvoimmen. Projekti on juuri sopivan kokoinen, että ensimmäinen versio valmistuisi ehkä kyseisen kuukauden aikana. Odotan jälleen kerran innolla ensimmäisiä sanoja ja niiden tunnetta.

Alienin ja Kasvoimmen välissä kirjoitan Olla-projektia pidemmälle. Jos saan ensimmäisen version siitäkin valmiiksi tänä vuonna, niin aloitan seuraavan aikuisille suunnatun kirjan. Ehkä fantasiaa tai realismia tällä kertaa? Vaihtoehtoja on muutamia.

Tuntuu, että tämä vuosi tulee korvaamaan viime vuoden pettymykset kirjoittamisen kanssa. Vaikka hylsypino kasvaisikin, niin saan ainakin kirjoittaa omaleimaisa tarinoita. Tuntuu, että olen löytänyt tyylini. Nyt tärkeintä olisi kehittää sitä pidemmälle.

Pääasiassa lanua ja spefiä kirjoittavana mahdollisuudet ovat niin pienet, etten jaksa stressata. Toivon toki, että saisin kaikki nämä julki, mutta se ei enää tuota epätoivoa niin kuin ennen.

Heh.

Minua ei voi ainakaan yrittämisen puutteesta moittia. Ehkä jollakin näistä viidestä projektista on mahdollisuudet johonkin muuhun, tai sitten ei.

Ajattelen jo ensi vuotta. Sitä mitä kirjoittaisin sen aikana.

Tarinaa etsimässä

Camp loppui kohdallani häviöön, muutamalla sadalla sanalla. Jätin sen siihen, koska editointi alkoi ja juuri lopettamaani lukuun oli, no, hyvä lopettaa kuukausi.

Nyt pitäisi sitten keskittyä Stepsiin taas pääsääntöisesti. Editoida ja editoida. Olen saanut jo suurimman osan juonen muutoksista ja poistoista valmiiksi, mutta en ole lisännyt uusia lukuja. Pelkään niiden rikkovan jännitteen ja tasapainon, vaikka voivatkin syventää muutamaa hahmoa. Niistä voisi helposti tulla liian irrallisia siihen kohtaan tarinaa.

Pitäisi aloittaa lausetason editointi ja murehtia tuota myöhemmin. Muuten en saa koskaan valmista. Steps on jo pisimpään kestänyt projekti tähän mennessä.

Yleensä saan valmista puolen vuoden sisällä. Nyt ensimmäiseen versioon meni jo se aika. Eikä tähän lasketa sitä alkuperäistä pienoisromaania. Toivottavasti kerrankin hitaasti hyvää tulee.

Nyt seuraavan YA-projektin päättäminen on ollut tuskallista. En vain osaa. Niin monta tarinaa.

Ottaako jotain omaan perustyyliini sopivaa, vai jotain muuta, ehkä toiminnallisempaa ja räväkämpää. Päässä pyörii niin monta tarinaa, osa jo osittain suunniteltuja.

Jos saan ajoissa päätettyä, niin saatan kirjoittaa tuon tarinan ennen kun palaan 2,5-projektiin.

Ehkä pidän scifistä alienin jälkeen paussin. Saatan ottaa työstyöön tussitarinan. Tai realistisen rantastoorin.

Päätöksiä.

Hei! Älä nyt luovuta. Kuulitko?

Camp on mennyt jälleen kerran niin pieleen, että oli pakko luovuttaa ja pienentää tarvittavaa sanamäärää 10 000:n. Jos edes tuon verran saisi. Tai ehkä 15 000 sanaa? Siinä olisi tämän lastenkirjan käsikirjoituksen alku, taikka ensimmäinen puolisko. Tähtään noin 30 000 sanaan vähintään (150-160 liuskaa).

Kirjoittaminen itse on sujunut hyvin pienestä sanamäärästä huolimatta. Olen laiskotellut ja pelaillut. Eikä uuden kielen opiskelun aloittaminen tietenkin juuri Campin aikaan ollut se ehkä järkevin vaihtoehto, vaikka hauskaa on ollutkin.

Mutta kyllä se tästä.

Ensi viikolla aloitan Stepsin editoinnin. Editoin sen ensiksi, kun Alienissa näyttää kestävän. Steps onkin pyörinyt päässä lähes koko kuukauden. Alun perin editointi piti saada käyntiin jo tässä kuussa, mutta päätin saada uuden projektin aloitetuksi.

Eilen kirjoittamisilta menikin nukkuessa. Siksi kai valvon ja kirjoitan tätäkin päivitystä. Tänään kirjoitan, viimeistään suihkun jälkeen.

On kuuma.

Munien ja kanojen syndrooma

Camp alkoi osaltani erittäin hyvin. Sain päivässä mahdollisesti elämäni suurimman päiväsaldon. Muina päivinä on sitten mennytkin heikommin.

Ongelma ei ole ollut siinä, että tarina ei kiinnostaisi. Kiinnostaa kyllä, todella paljon. Olen ollut suurimmaksi osaksi vain todella laiska, muutamaa päänsärkypäivää lukuunottamatta.

Sanoja on noin 6000/20 000. Ja niitä pitäisi olla mieluusti jo ainakin 14 000.

Ajattelin aluksi, että kirjoitan ja myös editoin Alienin ennen Stepsiä. Nyt en ole enää ollenkaan varma. Riippuu tämän kuun loppusaldosta. Jos onnistun tavoitteessani, saatan saada käsikirjoituksen ensi kuun aikana loppuun. Sitten pidän hieman taukoa, kunnes editointi alkaa.

Toinen vaihtoehto on kirjoittaa Alienia hieman rauhallisemmalla otteella, vaikka se sitten tarkoittaisi tavoitteesta lipsumista. Silloin editoisin Stepsin ensimmäiseksi.

Tuo Alien ensiksi -ajatus sai lähtölaukauksensa siitä, että se on vain myyvemmän tuntuinen kuin Steps. Se esimerkiksi kertoo suomalaisen pojan elämästä, toisin kuin Steps, joka sijoittuu Suomen ulkopuolelle. Molemmat ovat kyllä ehtaa spefiä, joten en sitten tiedä.

Pitää kai katsoa loppu/alkukuusta.

Leiriytyminen

Suunnitelmat muuttuivat taas, hieman.

Olin unohtaa Campin olemassaolon. Osallistun tälläkin kertaa, tavoitteena saada oikeasti 20 000 sanaa kasaan uuteen projektiin. Projekti on tällä kertaa ehkä Baby Dance.

Suunnitelmat eivät ole valmiita, mutta ensimmäiset kaksitoista lukua ovat. Joten ajattelin kirjoittaa ainakin ne, jos ei muuta

Steps on nyt ongelmallinen. En tiedä riittääkö noin viikko ensimmäisen version valmiiksi saattamiseen. Saa nähdä, pidänkö Baby Dancesta kiinni, vai kirjoitanko ensiksi Stepsin loppuun, ja sitten jotain muuta projektia lopuksi.

Ehkä pitäisi kirjoittaa esimerkiksi 2,5, eikä Baby Dancea? Niin kuin alunperin pitikin.

Tai jotain aivan muuta projektia. Heittäytyä mukaan seikkailuun, vaikka olenkin siinä niin huono. Ehkä se selviää vielä. Pitää miettiä Camp-projektia tarkkaan.

Novellikin on editoitu, joten jotain olen saanut valmiiksi.

Vielä yksitoista!

Lottoa on nyt takana kymmenen lukua, noin 17 500 sanaa, 94 liuskaa. Tarina on puolessa välissä. Ennustan, että liuskoja tulee alle 200, mutta romaanin verran joka tapauksessa. Ehkä 180-200 olisi turvallinen arvaus.

Camp oli ja meni. Sain jotain 4300-4600 sanaa vain. Heinäkuussa toivottavasti saisin Sydärin kirjoitettua.

Olen nyt keskittynyt Lottoon, ja Baby Dancen suunnitelmat ovat ottaneet takapakkia. Huomenna pitäisi lisätä alkuun kolme lukua ja muokata vanhoja nykyistä suunnitelmaa vastaaviksi. Sama kaava kuitenkin jatkuu, vaikka hahmoja onkin yksi lisää.

Tänään keskityn vielä Lottoon. Noin kaksi kuukautta aikaa saada käsikirjoitus valmiiksi. Loput yksitoista lukua jäljellä. Ehkä saisin valmista jo tämän kuukauden aikana.

Ehkä Stepsistakin kuulisi ennen kustantamojen kesälomia. En kuitenkaan pidätä hengitystäni kustanussopimuksen saamisesta.

Projekteista

Nano ei ole oikein sujunut elämäntilanteen muutoksien vuoksi. Kiirettä on ollut, jos niin voi sanoa. Silti Lotto lähestyy puoliväliä. Muutama luku enää.

Lähestyn tulevia kirjoitusprojekteja näin:

1. Kirjoitan Loton ensimmäisen version loppuun heinäkuuhun mennessä.

2. Suunnittelen Baby Dancen loppuun, ja alan kirjoittaa sitä heti, kun Loton ensimmäinen versio on valmis. Poistin tarinasta erään hahmon ja lisäsin hänen tilalleen uuden, sekä annoin näkökulman eräälle sivuhahmolle, tehden hänestä yhden päähahmoista. Uusi kliimaksi on jo mielessä.

3. Heinäkuussa (Campissa?) alan kirjoittaa Sydäriä, jonka toivottavasti olen saanut suunniteltua siihen mennessä. Jos en, niin kirjoitan Baby Dancea.

4.Elokuun alussa, kun Sydäri on toivottavasti valmis, aloitan Loton editoinnin.

5. Kun Baby Dance on valmis, aloitan pääprojektina aikuisten romaanin. Jonkun ideoistani. Samaan aikaan saatan työstää lastenromaania, viimeistään marraskuussa.

Paljon työtä siis luvassa. Saa nähdä käsikirjoitusten kohtalon.

Sydäri leirillä

Lotto on edennyt hitaasti, kiitos sairastelun ja muiden harmien. Tällä hetkellä käsikirjoituksessa on vasta 34 liuskaa. Camp alkaa taas ensi kuussa ja siihen mennessä haluaisin saada Loton ainakin puoleen väliin asti.

Campissa keskityn Sydäriin. Suunnittelen loput kässäristä valmiiksi näiden viikkojen aikana ja kirjoitan ensimmäisen version huhtikuun aikana. Luulisin että on kiva kirjoittaa välillä lapsille. Saa nähdä miten käsikirjoituksille sitten lopullisesti käy.

Kirjoitan vaihteeksi Atlantikseen, jotta näkisin sivunäkymän. Scrivenerissa sellaista ei ole, ja se jos jokin aiheuttaa paineita. Ei voi suunnitella kohtauksen olevan esimerkiksi kolme liuskaa pitkä, vaan se pitää arvata itse, tai laskea sanoja. Se aiheuttaa taas sanapaineen jne.

Ajattelin ensiksi kirjoittaa yhden Olla-kokoelman pienoisromaaneista Campin aikana, mutta en saisi enää millään suunnitelmia kasaan.

Katsotaan, jos kyseinen projekti alkaisi ja valmistuisi silti tämän vuoden puolella. Ainakin ensimmäiset versiot.

Kasvoimme, todellakin

Nanon aikainen projekti on vaihtunut jälleen. Keskityn Stepsiin nyt ensi kuun aikana ja pidän sitten Nanon aikana pienen tauon projektista, jonka aikana kirjoittelen lastenromaania.

Genrenä jälleen hahmovetoinen pehmeä scifi, vähän niin kuin Stepsissa. Tällä kertaa ollaan kasvun äärellä, niin hahmojen kuin asuinpaikan. Aloitan suunnitelmat ehkä jo tänään, ainakin luonnostelua. Kuukausi aikaa saada tarina kirjoitusvalmiiksi.

Jos tarina valmistuu marraskuun aikana, jatkan sen editointia joulukuun puolivälin paikkeilla. Jos taas en saa kässäriä valmiiksi, pitää katsoa panostanko ensiksi Stepsiin vai tähän uuteen.

Lyhyempänä työnimenä voisi olla Kasvoimme.

Kirjatilaukseni saapui. Mietteitä saattaa tulla lähiaikoina (niinku jo huomenna!).

Fakta on aina faktaa, silloinkin kun se ei ole

Juuri kun pääsin kiroamasta Stepsin etenemättömyyttä, ensimmäinen luku on viimein kasassa. Toinen luku on meneillään parhaillaan. Se sisältää kaksi kohtausta, pitkän ja lyhyen. En tiedä, miksi kerron tuollaisenkin tiedon, mutta fakta on aina faktaa.

Nano saapuu taas marraskuussa. En osallistu, mutta olen henkisesti mukana. Yleensähän Nanon aikana aloitan pienoisromaanin tai keskityn kuukauden ajan yhteen käsikirjoitukseen. Tällä kertaa kirjoittelen kuukauden pelkkää Stepsia.

Stepsia pitäisi olla 20-30 000 sanaa kasassa marraskuun alussa, joten sen pitäisi valmistua kyseisen kuukauden aikana, jos kirjoitan 1000 sanaa päivässä. Joulukuussa pääsen sitten editoimaan. Valitettavasti kässäri valmistuu todennäköisesti vasta tammikuussa aikaisintaan. Se tarkoittaa, että saan tänä vuonna valmiiksi vain yhden käsikirjoituksen.

Mafiassa kesti kauemmin kuin odotin. Elämän turha draama ja sairastelu yllättivät minut vaivihkaa. Nyt tuskin on tällaista ongelmaa (sairastelusta en olisi niin varma, nytkin olen hieman flunssassa...).

Tilasin aamulla paketin kirjoja. Kaikki suomeksi, mutta kaksi on käännöksiä. Mukaan mahtui kirjoja niin aikuisille, lapsille kuin nuorillekin. Ajattelin kirjoittaa kevyitä mietteitäni niistä blogin puolelle. Ei arvosteluja, vaan jutustelua, yllättyneisyyden tunteita. Ehkä pettymystäkin, kuka tietää.

Sarjakuvistakin voisi jutustella. Pinossa olisikin tunteet särkevää sarjakuvaa (kuulemma!).

Aamuväsymystä

Nano loppui eilen. Saldo on 15 000 sanaa, käsikirjoituksessa on nyt 25 000.

Olen tällä hetkellä luvun 12 lopussa, kohtausta vaille valmis. Sitten vuorossa onkin 13, joka on periaatteessa viimeinen luku ennen kliimaksia. Ennen sitä täytyy kuitenkin palata ajassa hieman taaksepäin, jotta jääräpäätkin (en tarkoita mahdollisia lukijoita!) ymmärtäisivät paremmin, enemmän.

Tämän kuun aikana saan varmasti ensimmäisen version valmiiksi. Minä päivänä, sitä en tiedä. Riippuu siitä venyykö sanamäärä eri suuntiin tulevien lukujen kanssa.

Pitäisi alkaa taas kirjoittaa. Aamuväsymys pukkaa päälle, mutta jos edes hetken ajan!

Viime hetken rutistus

Jouduin pysähtymään kirjoittamisen kannalta pariksi päiväksi, kiitos päänsäryn ja suunnittelun.

Eilen suunnittelin lukukaavion puolesta välistä eteenpäin. Luulin pärjääväni ilmankin, mutta tästä näkee, kuinka tarvitsen nykyään suunnitelmia ihan tiedostoonkin. Erityisesti kun flunssaiseen päähän ei voi aina luottaa.

Kaksikymmentä niitä tuli. Lukuja. Eli kirjoittamatta vielä kymmenen. Tarina etenee sellaiseen tykitykseen, että huhhuh! Saa nähdä kuinka kauan kestää, että pääsen kliimaksiin asti.

Oli oikea valinta syventää tätä kaarta, eikä lisätä kolmatta.

Tavoitteeni loppukuulle on 5000 sanaa, eli pistäisi käsiksen jonnekin 25 000 tienoille. Jos olen optimisti, luulisin saavani valmiiksi ensi kuun puoleen väliin mennessä. Ensi kuun aikana joka tapauksessa.

Pitäisi kai mennä takaisin kirjoittamaan. Pian se on valmis, ensimmäinen versio ensimmäisestä kokopitkästä.

Puoliväli saavutettu

Saavutin tänään Campin 10 000 sanan tavoitteen. Kässärissä on nyt noin 20 000 sanaa ja sekä tarina että käsikirjoitus ovat puolessa välissä.

Tein yöllä pähkäillessäni tärkeän päätöksen tarinan kannalta. En kirjoita käsikirjoituksen kolmatta tarinakaarta. Keskityn jo olemassa olevaan ja lihoitan ja rakennan nykyisestä vielä vähintään 20 000 sanaa kestävän kokonaisuuden. Näin saan luotua tarinasta ehjemmän, sekä syvennettyä muutamaa muuten etäisemmäksi jäävää hahmoa.

Tavoitteeni olisi, sairastelusta huolimatta, saada ensimmäinen versio loppuun ensi kuun puoleen väliin mennessä. Editointi alkaisi todennäköisesti kesäkuussa.

Se tarkoittaa sitä, että minun pitäisi jo ruveta suunnittelemaan uutta projektia tiuhaan tahtiin, onhan tuo "deadline" jo melkein täällä! Projekti tarvitsee vielä tarkemmat tiedot hahmoista, heidän taustoistaan ja kohtaloistaan. Sitten on lukusuunnitelman vuoro. Tiedän jo tarinan pääpiirteet, mutta pienet hetket ovat vielä kehittymättä.

Nanoa on vielä seitsemän päivää jäljellä huomisesta alkaen. Tavoitteeni olisi päästä ainakin 25 000 asti. Sitten toukokuulle jäisi 15 000 sanaa.

Puurtamista riittää!

Tuskanhikeä

Parin hyvän kirjoituspäivän jälkeen kuntoni palautui flunssan alun kaltaiseen olotilaan. 1500 sanasta tuli 1000 ja siitä 500 ja siitä 300...

Olen nyt ollut kirjoittamatta muutamaan päivään ja vain parannellut itseäni. Huomenna olisi kuitenkin tarkoitus rutistaa, kipeänäkin, viimeiset mehut Nanosta. Päiviä ei enää ole muille jakaa, mutta onneksi 10 000 on realistisesti vielä saavutettavissa sairastellessakin.

Silti, olisin halunnut saada käsiksen puoleenväliin asti kuun loppuun mennessä. Aina ei voi voittaa. Jos viimeistään kesäkuussa olisi valmista ensimmäisen version kanssa.

On ollut muuten kiva kirjoitella jo vuosia päässäni olleita kohtauksia tiedostoon. Jotain hyvää sentään!

Nanovoivottelu kääntyi sotahuutoon

Sattuipas niin hauskasti, että kun Camp alkoi, sairastuin flunssaan. Olen ollut nyt puolet kuukaudesta todella heikossa kunnossa ja sanamääräni on ollut siinä 3000 luokassa melkein alusta asti. Tänään viimein tuntuu siltä, että sairastelusta päästäisiin eroon.

Joten kirjoitin.

Perus tonni sieltä tuli ja aikomuksena on jatkaa tänään vielä yksi sessio. 1500+ sanaa olisi päivän saldoksi todella hyvin (enemmän kuin keskiverto). Käsikirjoituksessa on nyt noin 14 000 tuhatta sanaa, aikomuksena olisi vähintään 20 000 rajan ylittäminen kuukauden aikana.

Jos saan joka päivä ainakin 1000 sanaa, olisi sanamäärä jo melkein 30 000:a. Siitä on hyvä ponnistaa eteenpäin toukokuuhun. Jos näin käy, saan ensimmäisen version valmiiksi ensi kuun aikana. Jos epäonnistun, jää kirjoitettavaa vielä kesäkuuhun ja editointia sitten heinäkuussa.

Joka tapauksessa kesällä tai viimeistään alkusyksystä Mafian pitäisi olla lähetyskunnossa (kop kop...)

Tämän kuun aion keskittyä Mafiaan. Ensi kuussa pitäisi kai jo suunnitella hirmuisesti myös uutta projektia. Pitäisikö antaa jotain vihjettä, mistä saatttaisin kirjoittaa? Hmm...

Piilottelen. Löydätkö minut?

Minähän en tottele!

Näin sanoo tällä hetkellä Nanon sanalaskuri... Asiaan!

Nano ei ole mennyt ihan putkeen tälläkään kertaa. Olen ollut heikohkossa kunnosssa koko viikon. On sanomattakin selvää, että nukuttuasi suurimman osan päivästä, sanasaldo tulee olemaan pieni, jos edes sitäkään.

Tänään tosiaan olen kirjoittanut. Vain noin 700 sanaa, mutta jotain kuitenkin. Nyt siis kasassa on 2000/10 000. Kyllä tämä onnistuu, mutta haaveiluni, että ehkä sittenkin saisin kirjoitettua 20 000 sanaa vähintään ei todennäköisesti tule toteutumaan tällä kunnolla. Pääasiassa että projekti edistyy edes siihen 20 000 sanan rajapyykkiin.

Ostin keskiviikkoisen syntymäpäivän johdosta itselleni lahjaksi muutaman kirjan ja pelin. Niistä riittää puuhaa joksikin aikaa. Kirjoittaminen tuppaa vaan olemaan minulle sen verran tärkeää, että laiminlyön helposti huvit. Hyvä ajatuksena, mutta todellisuudessa haitallista kunnon vuoksi. Enkä koko ajan voi vaan nukkuakaan, jos haluan julkaista.

Toivon totisesti, että tällä kertaa nappaisi, vaikkka kustantajille lähettämiseen meneekin vielä aikaa muutama kuukausi (raaka arvio).

Pääni pyörii erilaisten ideoiden ympärillä. Olen aika varma, mikä seuraava projektini tulee olemaan. Aloitanko sen Mafian ohella? Sitä en tiedä. Yritän saada ensimmäisen version valmiiksi kesän alkuun mennessä (tai sen aikana). Nanon jälkeen jatkan kyseisen projektin suunnittelemista.

Mielessä on myös käynyt se Jänö. Ongelma isoja kustantamoja harkitessa on juuri sen pituus. Mieleeni tuli muuttaa tarinaa sen verran, että se mahdollistaisi pidemmän tarinakaaren. En kuitenkaan tiedä haluanko ryhtyä urakkaan. Ehkä keskityn vain Mafiaan parin kuukauden ajan.

Ei hullumpi idea. Yksi valmis ensimmäinen versio on parempi kuin kaksi, kolme keskeneräistä. Ainakin tässä vaiheessa.

Nanomuutos

Koska minulla olisi vain parisen päivää aikaa suunnitella My Steps!:n lukusuunnitelma, aionkin kirjoittaa puolet 9E:ä Nanossa.

9E on suunniteltu luvuttain puoleenväliin saakka. Tavoitteenani on vähintään 20 000 sanaa tai ensimmäinen puoli tarinasta, joka vastaa kahtatoista lukua. En tosin voi tietää kuinka paljon sanoja se sisältää, joten siksi tuo 20 000:n sanan vähittäismäärä.

Jos tarinaa ei ole tarpeeksi tuohon määrään verrattuna (luulen että saattaa mennä ylikin helposti), käy koko ensimmäinen puolisko siis minulle.

On parempi kirjoittaa tarinaa, jota on jo valmiiksi suunnitellut, ettei tarvitse ahertaa parina edeltävänä päivänä suunnitelmien kanssa, taikka pysähtyä rustailemaan kesken Nanon.

Eilen kirjoitin lisää Mafiaa kerta vielä pystyn. Tänään pitäisi viimein saada neljäs luku loppuun saakka. Sitten onkin enää viides luku ja ensimmäinen tarinakaari on paketissa. Kirjoitan Mafiaa vanhaan tapaan, eli en suunnittele lukuja etukäteen kauheasti, vaan menen pääni kohtausjärjestyksen mukaan. Vaikeampaa minulle, mutta on toiminut suhtkoht hyvin tähän asti. Sanoja noin 9000, eli pian eka kymppitonni oikeasti kasassa tästäkin urakasta.

On uskomatonta ajatella, että Nanon jälkeen käsissäni olisi puolet 9E:ä. Se pirulainen on tapellut vastaan jo niin kauan. Nyt on viimein aika pistää se kuriin.

Missä mennään ja lähenevä Nano

On taas Camp Nanon aika. Olen päättänyt osallistua Nanoon (molemmat Nanot lasketaan) pienoisromaanilla (koska en viitsi hylätä kaikkea vapaa-ajan tekemisiäni kokopitkän vuoksi). Aion nyt viedä loppuun viime Nanossa aloittamani My Steps!:n. Nano meni viimeksi vähän monkään, sain vain 1800 sanaa ennen kuin lopetin leikin kesken. Tavoitteeni on nyt noin 30 000 sanaa tai vaihtoehtoisesti tarinan loppuun saaminen.

Tilannepäivityksiä eri projekteista:

Mafia on tauolla Nanon ajan. Käsis ei ole edistynyt paljoakaan viime aikoina. Saatan kirjoittaa sitä vielä ennen Nanoa, mutta vasta sen jälkeen kaikin voimin.

9E on ollut tauolla identiteettiongelmien vuoksi jo pienen ikuisuuden. Ajattelin jopa tehdä siitä aikuisten avaruusoopperaa. Päätin kuitenkin pysyä viimeksi kirjoittamassani. Eli nuoriin päin mennään (huhhuh!). Projekti jatkuu varmaankin sivuprojektina Mafian ohella.

Jänöä en jaksanut lopulta enää päivittää kokopitkäksi. Siitä tulisi muutenkin varmuudella sarja ja en juuri nyt edes haluasi ajatella sarjan kirjoittamista (huom. ensiksi se sopimus, kiitos!). Haluan mahdollisen urani aluksi irrotella monilla erilaisilla käsikirjoituksilla.

WSOY:n nuortenromaanikilpailu vaikuttaa mielenkiintoiselta, ja minulla olisi jopa joten kuten aiheeseen sopiva ideakin, jota olen suunnitellut jo hieman. Tarvitsisi vain ostaa se tulostin. Siitä olisi hyötyä ihan yleisestikin... Katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan, kun tuo deadline tulee ajankohtaisemmaksi.

Nanoillaan sitten oikein olan takaa

Tein perus nanot, eli vaihdoin projektia kesken kaiken. Onneksi kirjoitan silti pienoisromaania. Haluan syventää Morsiamen miljöötä, teemoja, ja erästä hahmoa. Näin siten parhaaksi kirjoittaa siitä romaanin. Tarkoitukseni Nanon aikana oli ja on kirjoittaa pienoisromaani, joten viime päivityksessä mainitsemani projekti saapui oikeaan saumaan.

Työnimenä on täällä sekä tiedostossa My Steps!. Nimestään huolimatta se on kirjoitettu suomeksi. Nuorten scifiä. Postinjakajia, robotteja ja moottoripyöriä.

Sanatavoitteeni on jälleen 20 000, ja jos kässäri ylittää tuon, niin kaikki on vain plussaa. Tällä hetkellä takana on yksi kirjoitussessio ja noin 650 sanaa. Huomisesta lähtien tavoitteeni on 1000 sanaa päivässä valmistumiseen asti.

Eli tällainen muutos.

Aloitus ja tulevaisuus

Morsiamessa on nyt sanoja koossa noin 1100. Aloitin yhden aikoihin yöllä ja kirjoitin suunnilleen 600 sanaa ja iltapäivällä 500. Olen suht koht hidas kirjoittaja ja saankin usein vain 500 sanaa tunnissa. Korvaan hitauteni kirjoittamalla vähintään kaksi kertaa päivässä. Useamminkin jos jaksan.

Olen edennyt hitaammin kuin yleensä. Johtuu varmaan siitä, että haluan tekstin soljuvan eteenpäin sulavammin kuin kevään versiossa, josta sain valmiiksi vain ensimmäisen luvun. Luulisin onnistuvani tällä kertaa.

Kehittelin päässäni hieman jo seuraavaa pienoisromaaniprojektiani, jonka kirjoitan näillä näkymin huhtikuun campissa. Scifiä sekin, mitäpäs muutakaan. Sillä välin keskityn 9E:n valmiiksi saamiseen. Koko projekti on ollut jäissä nyt hetken aikaa ja pysyykin niin ainakin tämän kuukauden loppuvaiheisiin asti. Kiitos kuuluu Morsiamelle.

Tuntuu että nämä nanot sopisivat minulle juuri tähän tarkoitukseen, pienoisromaanien kirjoittamiseen. Kerta niitä on vaikea saada julkaistua verrattuna romaaneihin (asia jonka olen saanut kantapään kautta kokea toistamiseen) kirjoitan niitä silloin tällöin nanoissa ja toivon parasta.

Aina kannattaa toivoa! Eikö?