Yritän sittenkin saada Olla-projektin kilpailuun. Ei haittaa, vaikka en onnistuisi, sillä sitten lähetän vain kustantamoihin. Tosin hieman pettyneenä tahtiini. Deadline on tiukka, mutta ei liian.
Minulla on ollut vaikeuksia miettiä ja pohtia seuraavaa mahdollista YA-projektia. Kiinnostaisiko edes oma perustyylini nuoria? Vaikka pidänkin tarinatyylistäni, ei se ole ehkä sitä, mitä haetaan. Jostain syystä lastenkirjojen kohdalla olen vapautuneempi näistä kysymyksistä ja tarinaideoista.
Onhan päässäni ja suunnitelmissa paljon Mafian kaltaisia tarinoita, vauhdikkaampia ja toiminnallisempia, mutta Loton ja Stepsin kaltaisten tarinoiden kanssa olen itsevarmempi.
Mutta en nyt.
Steps on loppu "ensimmäiselle erälle" romaaniyrityksiä. Kaikki ovat olleet nuorille. Jos en saa Stepsiä julki, pitää minun oikeasti katsoa tekstejäni ja miettiä.
Pitäisi keksiä nuoria kiinnostavia tarinoita. Toki esim. Lotto sai tarinasta hyvää kommentia, vaikka olikin aikuisilta.
Olla on ensimmäinen yritys aikuisten puolella, ja Alien lasten. Pitää kyllä myöntää, että Alienin kanssa on ollut todella hauskaa ja vapauttavaa. Olen antanut paineiden kadota ja vain nauttinut kirjoittamisesta.
Se kai onkin tärkeintä. Ainakin tässä vaiheessa kirjoittamistani.
Olen todennut, että kohderyhmiä ei kannata miettiä kirjoittaessa. Se vain rampauttaa omaa tekemistä. Kirjoita käsis ensin ja mieti sitten kenelle se on ja editoi sen perusteella. Ja joissain tapauksissahan käsis lähtee kustantamoon yhdelle lukijaryhmälle, mutta julkaistaan ihan toiselle... :)
VastaaPoistaTunnistan kyllä itsekin tuon ajattelumallin, että lanua voisi "kirjoittaa vapaammin". Mutta kyllä Suomessa julkaistaan viihdyttävää aikuisfiktiotakin, joka ei ole dramaattista realismia.
Tottahan tuo. Ehkä stressaan liikaa näitä kirjoittamisjuttuja. Seuraavan kässärin kanssa kokeilen edetä myös rennommin.
VastaaPoista