Loppurutistus ja suunnitelmapula

Kliimaksi on käynnistynyt viimein. Enää neljä lukua jäljellä ja ensimmäinen versio on valmis. Sitten pitäisi siirtyä uusin projekteihin, mutta suunnitelmat ovat vasta ihan aluillaan, kuten pelkäsin tapahtuvan.

Käytännössä tämä ei ole ongelma. Valitsin viimein myös aikuisten projektin. Rauhallisella scifillä mennään sielläkin. Kyseistä projektia pystyy helposti kirjoittamaan, vaikka suunnitelmat eivät olisikaan vielä täydelliset. Joten ilman raakatekstin kirjoittamista ei tarvitse siis olla. Ja hyvä niin.

My Steps!:a on suunniteltu vasta ensimmäinen luku.

Olen pohtinut kyseistä kässäriä enemmänkin. Pituuden suhteen siis. Jos siitä tulisi kokopitkä romaani, olisi se todennäköisesti jotain 50 000-60 000 väliltä. Silti huvittaisi yrittää vielä pienoisromaanilla, vaikka tiedänkin idean vaarat. Eli keskittyisi ensimmäiseen puoliskoon tarinasta, niin kuin tein Mafian kanssa. Aina ei ole hyvä tunkea käsikirjoitusta täyteen tavaraa. Jos Mafia tosin onnistuu saamaan kustannussopimuksen, ei tällä pohdinnalla mahdollisesti ole väliä.

Mitä sitten päätänkin, on pian alkamassa uudet tuulet projektien suhteen. Alan olla täynnä jo tätä kässäriä sairastelujen takia. Loppua ei kuitenkaan hutaista kasaan. Tänäänkin sain tonnin saldoni kasaan yhdeltä istumalta.

Vihjaillaan lopuksi siitä aikuisten projektista vähäsen. Kuten sanoin, scifiä ja rauhallista.

Kuin roskainen sielu (nyt meni kyllä vähän liian läheltä!)