Toiveen kapinahenki

Kirjoitin pitkästä aikaa raakatekstiä, Sydäriä tänään. Aivot ovat vielä hieman editointivalmiudessa mutta se ei estänyt kässärin pientä edistymistä.

Aion kirjoittaa ripeään, mutta sopivaan tahtiin. En tahdo kuitenkaan jäädä tyhjän päälle, kun Sydäri valmistuu.

2,5:n suunnitelmat pitää saada valmiiksi ennen Sydärin ensimmäisen version loppua.

Tuntuu, että olen ollut jumissa 2,5:n kanssa. Keskikohdan suunnittelu tuntuu vaikealta. Sen pitäisi mieluusti olla pidempi kuin alku, ainakin sanoissa, mutta en samalla en tiedä, pystynkö ja haluanko pitkittää draamaa liiaksi.

Lotosta poiketen, tarinan suurimmat käänteet tapahtuvat juuri tässä vaiheessa. Salaisuudet selviävät.

Loppu keskittyy hahmojen tekojen seurauksiin, ja niihin sopeutumiseen. Pienellä kapinahengellä, toki.

Taas saa jännittää Loton vastauksia. Saan kai minäkin toivoa?

Edes joskus.