Lokakuun toive

Kirjoittamisen suhteen on ollut hieman hiljaista sen jälkeen, kun Alienin ensimmäinen versio valmistui. Osittain tämä johtuu siitä, että olen tietystä syystä kirjoittanut useamman ohjelman välillä samaa käsikirjoitusta (2,5). En ole päässyt juuri nyt editoimaan Alieniakaan, vaikka onkin jo lokakuu.

Toivottavasti saan aloitettua editoinnin vielä tämän kuukauden aikana.

En kirjoita Olla-projektia juuri nyt. Se olisi toki loistava ja helppo projekti jatkaa 2,5:n jälkeen. Osa minusta haluaisi kuitenkin kirjoittaa toisen lastenkirjan. Alien kun oli nyt hauskin projektini tähän mennessä.

Jos en saa edes jonkun projektin suunnitelmia valmiiksi, Olla voisi "olla" vastaus suunnitteluongelmiini.

Tänään 2,5 on jatkunut hyvällä tahdilla. Pitäisi saada päivän toinen luku kirjoitettua valmiiksi, kerta on vain yhtä kohtausta vailla.

Uskoisin 2,5:n päättyvän 30 000 sanan tuolle puolen. Ensimmäinen kymppitonni sanoja on jo melkein kasassa. Noin 150-160+ liuskaa on juuri hyvä päätepiste tällaiselle nuortenkirjalle, joka ei ole aivan YA-kirjallisuutta, mutta ei ole päähenkilön iän myötä helposti luokiteltavaksi lastenkirjaksi. Katson, jos saisin sen ehkä 170 asti. Lopulta tarinasta tulee luonnollisesti lyhkäisempi, kuten kaikista käsikirjoituksistani.

Steps ei ole saanut uusia hylsyjä. Hiljaisuutta riittää, vaikka tässä onkin ollut kesä. En luota enää vastauksiin. Edes siltä yhdeltä kustantamolta, joka viimeksikin vastasi kommentein.

Nähtävästi kyseinen tarina ei vain ollut kustantamojen juttu, niin kuin eräs kustantamo jo ilmoittikin.

Pääsisipä editoimaan Alienia!

Yhdeksänkymmentäviisiprosenttisesti täällä, seitsemänkymmentä niin siellä

Olen lähellä projektin ensimmäisen version päätepistettä. Tunnelin toisessa päässä näkyy valoa, mutta sekin voi haihtua. Joka tapauksessa, kävi tämänkin käsikirjoituksen kanssa miten kävi, olen luonut jotain uutta. Vielä vähän kipuamista/kapuamista.

Steps kerää hylsyjä kustantamoissa tasaiseen tahtiin. Olin varautunut siihen, että kyseiselle kässärille varmaan käy niin. Loton suhteen jaksoin uskoa, mutta Steps oli jo saanut hylsyt aikaisemmin pienoisromaanina. Vaikka tarina olikin pistetty lähes kokonaan uusiksi, ei se silti muuta kokonaisuuden perusluonnetta.

Toivon vielä keskeneräiselle Alienille parempaa menestystä. Mielestäni se on jo ensimmäisessä, vielä huojuvassa versiossa paras käsikirjoitus, jonka olen saanut kirjoitetuksi.

Kunhan saisin editoitua sen vielä tämän vuoden aikana, niin olisin tyytyväinen. Tämä kirjoitusvuosi on jo tähän mennessä ollut huomattavasti parempi kuin edellinen.

Seuraavat projektit ovat Olla ja 2,5.

Yritän saada aikuisille suunnatun kirjan kuntoon ensi vuoden alussa. Olla on riskialtis, mutta tärkeä.

Enää viisi lyhyttä lukua. Pitää sinnitellä tänä vanhojen käsikirjoitusten vuotena.

Kierrospohdintaa: Vaativa kustannuskenttä ja vähemmistökirjoittaja sen armoilla

Steps on ollut valmis jo jonkin aikaa, lähtenyt kustantamoihin ja kerännyt kaksi hylsyä tähän mennessä.

Lähetin useampaan kustantamoon jo heti kättelyssä. En tällä kertaa jaksanut odottaa ensimmäisen erän vastauksia. Toivon, että saisin Stepsin julki. Vähemmistöön kuuluva päähenkilö, sekä tytöille vähemmän perinteinen tarina ja miljöö voivat ehkä vaikeuttaa tällä kertaa.

Oli myös ensimmäinen kerta, kun kirjoitin saatteeseen jotain itsestäni. Yleensä teen niin vain pakon edessä, mutta tällä kertaa koin sen tarpeelliseksi tiettyjen teemojen vuoksi.

Kustantamot etsivät kai vähemmistökirjoittajia, mutta sillä tarkoitetaan enemmän etnisiä vähemmistöjä luullakseni?

Yksi kommenttihylsy vaivaa juuri tästä syystä. Ei ollut heidän juttunsa. Pelkään pahoin, että päähenkilön seksuaalisuus koetaan negatiivisena. Lopulta sillä ei liiaksi ole väliä. Olen yrittänyt parhaimpani tarinan kanssa, editoinut rankemmin kuin yhtäkään toista kässäriä tähän mennessä. Minusta on tärkeää, että vähemmistöön kuuluville nuorillekin löytyy kirjallisuutta, jossa he/me olemme pääosassa. Se rajaa tietenkin stereotyyppisellä ajattelulla cisheterolukijakuntamassan (anteeksi sanahirviö) pois. Realistisesti ajateltuna mahdollista kirjaa lukisivat myös he.

Kirjailijabrändi ja brändääminen on ollut jo vuosia puheenaiheena. Pelkään, että minua olisi vaikea brändätä millään tavalla, koska olen transsukupuolinen, mutta en ole saanut vielä hoitoja tässä vaiheessa (ei ole yrittämisestä parjattu...). Olisin sekasikiö julkisella kentällä, monellakin tapaa.

Siis hei, ehkä Steps ei vaan ole myyvä genren ja teemojen takia. Ehkä ajattelen taas liiaksi. Jatkan silti omalla tyylilläni ja kirjoitan heillekin, joille ei yleensä kirjoiteta.

Alkuvuoden tilannekatsaus

Ensiksi kaikki muutokset, jälleen kerran.

En osallistu kilpailuun, koska en ehdi editoida tekstiä siihen.

Muuten kirjoittamisen kanssa menee ihan hyvin, joskin on ollut hidasta elämäntilanteen muuttuessa. Steps on viittä lukua vaille editoitu. Sitten se pitäisi lukea vielä kertaalleen läpi, ennen kuin lähetän sen kierrokselle.

Alien etenee. Noin sata liuskaa pian takana. Ensimmäinen versio valmistunee viimeistään ensi kuun aikana. Riippuu tosiaan, kuinka kauan jälkimmäinen puolisko tarinasta tulee kestämään. Joka tapauksessa, editoin vasta elokuun tienoilla...

Sillä ajattelin viimein kirjoittaa heinäkuun Campin aikana Kasvoimmen. Projekti on juuri sopivan kokoinen, että ensimmäinen versio valmistuisi ehkä kyseisen kuukauden aikana. Odotan jälleen kerran innolla ensimmäisiä sanoja ja niiden tunnetta.

Alienin ja Kasvoimmen välissä kirjoitan Olla-projektia pidemmälle. Jos saan ensimmäisen version siitäkin valmiiksi tänä vuonna, niin aloitan seuraavan aikuisille suunnatun kirjan. Ehkä fantasiaa tai realismia tällä kertaa? Vaihtoehtoja on muutamia.

Tuntuu, että tämä vuosi tulee korvaamaan viime vuoden pettymykset kirjoittamisen kanssa. Vaikka hylsypino kasvaisikin, niin saan ainakin kirjoittaa omaleimaisa tarinoita. Tuntuu, että olen löytänyt tyylini. Nyt tärkeintä olisi kehittää sitä pidemmälle.

Pääasiassa lanua ja spefiä kirjoittavana mahdollisuudet ovat niin pienet, etten jaksa stressata. Toivon toki, että saisin kaikki nämä julki, mutta se ei enää tuota epätoivoa niin kuin ennen.

Heh.

Minua ei voi ainakaan yrittämisen puutteesta moittia. Ehkä jollakin näistä viidestä projektista on mahdollisuudet johonkin muuhun, tai sitten ei.

Ajattelen jo ensi vuotta. Sitä mitä kirjoittaisin sen aikana.

Hylsyjä, muutoksia ja mietintää

Lähetin tosiaan Mafian jälleen kerran kustantamoihin uuden editointikierroksen päätteeksi.

Hylsyt saapuivat ajallaan.

Erään kustantamon kommentti pisti miettimään. Heidän mukaansa kässäri ei ollut vielä valmis. Ei, vaikka sainkin positiivista kommentia siitä muualta. Täten editoin Stepsiä hiljalleen. Toivon mukaan se valmistunee kustantamokuntoon lähiaikoina.

Sen jälkeen luulisin käyväni jälleen Alienin kimppuun.

Luulisin, sillä mieli halajaa jo jotain täysin uutta projektia. Luulen silti, että pysyttelen turvallisessa Alienissa.

Jätin kilpailuprojektin. Liian paljon projekteja, sekä aika loppuu ja uusi elämäntilanne jne.

En tiedä seuraavaa projektiani viimeistään Alienin jälkeen. Se voisi olla joku, josta olen blogissakin jo kertonut. Kävisi järkeen. Mutta epävarmuus iski.

Voisin kokeilla viimein jotain mukavuusalueeni ulkopuolelta, ja ehkä aikuisille?

Näitä kysyn itseltäni.

Koko ajan kasvava työpinoni vuodelle 2019

Pitää myöntää, että kulunut vuosi oli kamalin julkaisuhakuinen kirjoittamisvuoteni tähän asti. Käteen jäi oikeastaan vain unelmia, keskeneräisiä käsikirjoituksia, sekä hylsyjä vuoden 2017 projekteista.

Sain yhden käsikirjoituksen ensimmäisen version, eli Stepsin, valmiiksi viime vuonna, mutta sekin oli jämä vuodelta 2016. Aloitin Alienin, kisakässärin ja Olla-projektin. Ollan alusta. Sekä editoin kommentien perusteella Mafiaa parin vuoden tauon jälkeen ja heitin uudestaan kustantamoihin. Saa nähdä.

Kirjoitin myös yhden novellin, jonka lähetin Novaan, mutta en päässyt jatkoon. Kuten aina.

Päätavoitteeni vuodelle 2019 on:

-saada kisakässäri kuntoon tai kustantamoon, jos en ehdi saada sitä valmiiksi ajoissa

-Steps viimein editoitua ja kustantamoon.

-Alienin ensimmäinen versio pakettiin ja mieluusti vielä editoitua

Sivutavoitteikseni otin Olla-projektin päänäkökulmahenkilön osuuden raakatekstin kirjoittamisen, ja muutenkin projektin työstämisen mahdollisimman pitkälle. Lisäksi yritän saada vielä pari kohtuu uutta novelliksi taipuvaa ideaa kirjoitettua.

Ei kai nyt tällainen välivuosi "valmiiksi" saamisesta nyt niin paha juttu ole. Ainakin on käsikirjoituksia, joita työstää.

Tänään kirjoitin Ollaa. Aloitukseen liittyvät kohtaukset on melkein kirjoitettu. En luvuta, ainakaan vielä, mutta pian on mahdollisen ensimmäisen luvun lopetus kirjoitettu. Olen keskellä kohtausta.

Aloitan tänään varmaankin toisen noista novelleista. On mukavaa kirjoittaa kunnolla pitkästä aikaa, taas.

Pitkästä aikaa! Hidasta on?

Olen kirjoittanut hitaasti.

Älkää käsittäkö väärin. Olen siis kirjoittanut, ihan oikeasti, mutta hyvin hitaaseen tahtiin.

Viime aikojen kirjoittamiseen kuuluu yhden kohtauksen editointi Stepsiin, pari lukua Alieniin, ja aloitin uuden käsikirjoituksen erästä kilpailua varten, josta en täällä sen enempää puhu.

Muuten kuin, että tuli kerrankin sellainen kilpailu, jota olen odottanutkin, johon voisin jopa osallistua minun kirjoituksillani. Eikä väliä, jos en saa kässäriä valmiiksi siihen mennessä. Sitten lähetän aikaisemman käsikirjoituksen sinne, jota olen editoinnut tässä myös.

En kirjoita sittenkään Olla-projektia, en ihan vielä. Keskityn erityisesti tuohon kilpailuprojektiin, sekä vanhempien kässärien työstämiseen.

Eli näin:

Kilpailu

Steps

Alien

Sitten on vuorossa jotain uutta, mutta en tiedä vielä mitä.

Ehkä joskus kirjoitan aikuisille suunnatun kirjan... Mutta kun lähes jokainen tarinaidea on lanua, niin työstää yleensä niitä.

Päätös seuraavasta käsikirjoituksesta

Viimeksi taisin pohtia seuraavaa nuortenkirjaksi muodustuvaa projektia. Pienestä ideasta, yhdistettynä sekä vanhaa, että uutta, syntyi nyt suunnitelmatasolla käynnistynyt käsikirjoitus.

Kyseessä on fantasiaa ja scifiä yhdistävä tarina pojille.

Pojille, erityisesti nuorille aikuisille, julkaistaan kirjoja todella vähän. Suurin osa ei ole tämän kaltaisia. Olen miettinyt, minkälaisia kirjoja esim. pojat lukivat, kun kävin vielä koulua. Tietenkin tilanne voi nyt olla nuorten lukutottumusten kanssa toinen ja varmana onkin. Silti haluan yrittää luoda tarinan, joka vetäisi mukaansa jännittävän juonen ja sujuvan kerronan voimalla.

Tulen olemaan mukavuusalueeni ulkopuolella, mutta se tekee vaihteeksi ihan hyvää. Viimeksi tein hieman samankaltaisen kässärin Mafian aikoihin.

Yritän siis yksinkertaisesti kirjoittaa kirjan, joka vetoaisi myös vähän lukeviin poikiin ja miksi ei myös tyttöihin. Yritän luoda tiiviin juonen, joka genrestään huolimatta ei paisu hulluihin mittasuhteisiin (milloin kässärini muka ikinä...).

En voi myöskään kirjoittaa tätä kirjaa miehenä pojille, taustastani huolimatta. Kyseistä kirjailijatyyppiähän etsitään kuulemma lisää.

Toivon itselleni, että tämän käsikirjoituksen aikana saan kirjoittaa omaa perustyyliäni vapaammin. Kuten Alieninkin kanssa.

Kässärin nimi voisi blogissa olla vaikka Takoja.

Kiinnostava tarina nuorille?

Vaikka elämässä onkin tapahtunut huomattavan paljon viime aikoina, näyttää tilanne nyt palanneen ennalleen. Sain tämän "rauhan" ansiosta editoitua Stepsin ensimmäisen luvun loppuun. Vielä parikymmentä kertaa tämä toistuu eri lukujen kohdalla ja sitten toinen versio on valmis.

Yritän sittenkin saada Olla-projektin kilpailuun. Ei haittaa, vaikka en onnistuisi, sillä sitten lähetän vain kustantamoihin. Tosin hieman pettyneenä tahtiini. Deadline on tiukka, mutta ei liian.

Minulla on ollut vaikeuksia miettiä ja pohtia seuraavaa mahdollista YA-projektia. Kiinnostaisiko edes oma perustyylini nuoria? Vaikka pidänkin tarinatyylistäni, ei se ole ehkä sitä, mitä haetaan. Jostain syystä lastenkirjojen kohdalla olen vapautuneempi näistä kysymyksistä ja tarinaideoista.

Onhan päässäni ja suunnitelmissa paljon Mafian kaltaisia tarinoita, vauhdikkaampia ja toiminnallisempia, mutta Loton ja Stepsin kaltaisten tarinoiden kanssa olen itsevarmempi.

Mutta en nyt.

Steps on loppu "ensimmäiselle erälle" romaaniyrityksiä. Kaikki ovat olleet nuorille. Jos en saa Stepsiä julki, pitää minun oikeasti katsoa tekstejäni ja miettiä.

Pitäisi keksiä nuoria kiinnostavia tarinoita. Toki esim. Lotto sai tarinasta hyvää kommentia, vaikka olikin aikuisilta.

Olla on ensimmäinen yritys aikuisten puolella, ja Alien lasten. Pitää kyllä myöntää, että Alienin kanssa on ollut todella hauskaa ja vapauttavaa. Olen antanut paineiden kadota ja vain nauttinut kirjoittamisesta.

Se kai onkin tärkeintä. Ainakin tässä vaiheessa kirjoittamistani.

Nyt poksuu, todella

Päätin jättää Ollan kirjoittamisen tuonemmaksi. En saisi sitä valmiiksi kilpailua varten elämän muutoksien takia. En osaa arvioida aikaa, jonka esimerkiksi muutto jne. vievät, mutta en usko ehtiväni ajoissa.

Keskitynkin nyt Stepsin editointiin ja Alienin kirjoittamiseen.

Seuraava kässärini on taas nuorten puolelta. On vain vaikeaa päättää tarinaa kaikista ideoista. Olen kyllä ehkä päätymässä Älä pysähdyyn. Se olisi myös suunnitelmien valmiuden kannalta oiva käsis.

Osa minusta kyllä haluaisi revitellä hieman mukavuusalueeni ulkopuolella. Viimeinen sellainen kässäri oli Mafia.

Lottokin on saanut hylsynsä. Tarinasta ja ideasta pidettiin kyllä, mutta ei silti. Käyn käsikirjoitusta läpi hiljalleen ja teen muistiinpanoja vihkoon korjausideoista. Aion pitää tarinan mahdollisimman samana, mutta korjata pitää paljon pienten kommentien perusteella. Nyt vain en jaksa tehdä jälleen kerran käsikirjoitusta uusiksi, kerta Steps on ollut niin voimia vievä kässäri.

Steps vaatii vielä uutta materiaalia parin kohtauksen verran. Sitten lausetason editointi. Alienia pitää vaan kirjoittaa eteenpäin. Luvut ovat lyhyitä, joten etenemisen tuntee jokaisen session päätteeksi.

Netti hidastelee...

Projekti meni poks olemisesta

Kuten viimeksi taisin kertoakin, laitoin Saippuakuplia-kässärin takaisin ideakasaan. Sen suunnittelu ei ottanut tuulta alleen ja kilpailussa on kuitenkin deadline, jota pitää noudattaa.

Tänään viimein otin pelkuri-itseäni niskasta kiinni ja suunnittelin Olla-projektia, jonka yritän saada kirjoitettua ja editoitua noin 6-7 kuukaudessa.

Tarina lähti suunnitelmissa hieman eri suuntiin kuin oletin. Tämä muutos saattaa johtaa kolmannen näkökulmahahmon poistamiseen. Neljännestä en sitten tiedä vielä mitään. Suunnittelen ja kirjoitan ensiksi kahden muun hahmon tarinat, ja katson sen jälkeen, tarvitseeko tarina enempää. Tällaisessa tarinassa useampi näkökulmakaan ei olisi pahitteeksi.

Sain myös vihdoin toivottavasti ratkaistua Stepsin lopun, lisäämällä luvun. Jotain siitä vain puuttui. Nyt Ollan ohella editoin kässäriä kustantamokuntoon.

Alien tosin jää tauolle joksikin aikaa. Ainakin siihen asti, että saan Stepsin lähetettyä, tai ainakin editoitua.

Harmi, sillä kässäri eteni hyvää ja tasaista vauhtia, mutta kolme samanaikasta kässäriä on juuri tässä elämäntilanteessa ehkä yksi liian monta. Ainakin deadlinen lähestyessä. Onneksi se ei katoa mihinkään.

Olen pitkin päivää ja iltaa suunnitellut Ollaa kannettavalla, ja ulkoisen Blu-Ray soittimen avulla kuuntelen Galileo Galilein See More Glass -albumia kerta toisensa jälkeen, alusta loppuun.

En nähtävästi päästä erästä hahmoa kovinkaan helpolla. Ehkä tunnelin päässä kuitenkin loistaisi se valo. Niin kuin toivottavasti tälle käsikirjoituksellekin tulevaisuudessa.

Projektien siivousta ja loppukesän hylsy

Olen päättänyt tehdä pienen siivouksen, oikeastaan uuden tärkeysjärjestyksen, projekteilleni. Olen ollut taas kirjoittamatta sen kummempia. On taas aika työskennellä.

Ensiksi, Steps menee levolle siksi aikaa, kunnes saan täyden varmuuden, minkälaisen loppupuoliskon haluan tarinalle. Se on tärkeysjärjestyksessä alimmalla sijalla, koska en pidä tällä kertaa kiirettä. En halua hutaista editointia, kerta näen noissa kohdissa ongelmia. Otan kässärin takaisin työstöön heti, kun olen saanut mietittyä ja suunniteltua tarpeeksi.

Pääsääntöisenä projektina menee nyt Alien, niin kuin pitääkin. Suunnittelen olemattoman keskiosan tarinalle ja jatkan ensimmäisen "osan" loppupäästä. Sen jälkeen kirjoitan 2,5:n loppuun, kuten aikaisemmin ajattelinkin.

En sittenkään kirjoita Saippuakuplia juuri nyt. En muuten vaan, enkä todellakaan kilpailuun. Suunnitelmat ovat edenneet hitaasti ja en halua tässäkään asiassa hutaista käsikirjoitusta kasaan. Olen ajatellutkin tarttua itseäni niskasta kiinni ja suunnitella ja kirjoittaa Olla loppuun. Lähetän sen kilpailuun, jos ehdin. Muuten en.

Olla ei tosin ole kovinkaan viihteellinen, vaikka onkin genrekirjallisuutta. Mutta muuten sopisi kriteereihin loistavasti. Saa nähdä onnistunko, vai lähetänkö suoraan kustantamoihin.

Vielä lopuksi, Lotto sai tältä rundilta viimeisen hylsynsä. Pienessä oheiskommentissa mainittiin, että idea oli uusi ja juoni jännittävä. Se ei kuitenkaan löytänyt paikkaansa kyseisen kustantamon kustannusohjelmasta.

On mielenkiintoista, että aikaisempaa kustantamokommentia lukuunottamatta, erityisesti juoni on noussut kehujen aiheeksi. Luulin kirjoittaneeni hahmovetoisen tarinan, mutta kaikki viittaakin muuhun. Tässäkin asiassa esilukijat olisivat varmanakin auttaneet näkemään esim. maailmanrakentamisen ongelmakohdat jne.

Aikalisä

Siitä on jo tovi, kun sain ensimmäisen ideanpoikasen Stepsiin. Muistan vieläkin sen ensimmäisen yrityksen ensimmäisen luvun kohdalla. Vaikka tarinallista eroa nykyiseen ei oikeastaan ole, proosassa kehityksen huomaa. Alkuperäinen oli hyvinkin kankeaa.

Mutta vaikka olenkin tehnyt kovaa työtä Stepsin parissa, jo kolmatta vuotta, niin vieläkään en ole tyytyväinen tarinan jälkimmäiseen puoliskoon. Se on idealtaan hyvä, mutta toteutus ei vastaa sitä. Kliimaksi taitaapi lässähtää juuri tärkeimmässä kohdassaan. Pitää löytää uusi tie lopetukseen.

Onneksi sain idean, jonka avulla voisin parantaa kliimaksia. Nyt pitää vain päättää, mitä säilytän ja minkä heitän roskakoriin.

Tarvitsen aikalisän Stepsin kanssa. Näiden uusien kohtien pitää antaa kehittyä mielessä. Tämä saattaa tarkoittaa sitä, että en saa tänä vuonna lähetettyä yhtäkään kässäriä kustantamoihin. Alien etenee hyvää vauhtia, mutta en osaa sanoa, koska ensimmäinen versio on valmis. Sitten vielä editoinnissa saattaa kestää, lopputuloksesta riippuen.

Kirjoitan alienin lisäksi yhden YA-käsikirjoituksen, ennen kuin palaan Stepsiin. Sen aikana suunnittelen rauhassa. En halua hätiköidä, kerta kässäri on jo kerran saanut hylsypinon.

Ainoat vaihtoehdot, jotka nyt olisivat realistiset tuolta YA-puolelta seuraavaksi käsikirjoitukseksi ovat jo blogissa kertomiani.

Baby Dance, Älä pysähdy ja Haaveiden maailma.

En ole vielä varma, mitä haluan. Kaksi noista on scifiä, yksi fantasiaa. Haluanko jatkaa nykyisellään, vai ottaa irtioton fantasian parissa?

Kaikkia kolmea on suunniteltu aikaisemmin. Siksi otinkin ne harkintaan.

Toki voin kokeilla jotain aivan uutta ja tuntematonta.

Eihän tässä kiire ole.

Pohdintaa - olenko täysin huono?

Ensimmäinen valmistunut kässärini oli kuvottava. Lähetin sen liian aikaisin kustantamoihin ja niin hylsyt tulivat.

Toinen oli jo parannus, jos erään kustantamon ihan positiivisia kommentteja uskoisi.

Ensimmäisen romaanin sain puskettua ulos itsestäni, mutta en saanut sitäkään julki.

Toinen romaani sai aloituksesta kiitoksia, mutta tarinasta "moitteita", luulisin. Sain myöhemmin lukupalvelusta kommentia, jossa erityisesti juonta kehuttiin, vaikka parannettavaa olikin muissa kohdissa. Vaikka lukijat ovatkin erilaisia, sai tämä minut vähän hämmentyneeksi.

Kolmas pienoisromaanini epäonnistui osittain varmaan muotonsa, osittain tarinansa takia. Nyt siitä on kokonainen romaaniversio editoitavana. Kunhan jaksaisin tarttua taas kässäriin.

Novaan olen osallistunut kaksi kertaa, kummassakaan menestymättä yhtään. En taida olla novellien kirjoittaja, ainakaan.

Joskus kaikkien näiden vuosien jälkeen, monien epäonnistumisten kolahdettua päin naamaa, tunnen itseni todella huonoksi kirjoittajaksi. Kyllä näin monen käsikirjoituksen jälkeen, kaikkien vuosien ja hylsyjen, pitäisi tehdä tehtävänsä ja minä kehittyisin. Ehkä olen vain huono? Erityisesti kun jo toinen kustantamo ei antanut vastausta. Alkaa tulla tavaksi.

Editoin Stepsin parhaani mukaan. Alien odottaa aikaansa, jotta voisin taas keskittyä siihen. Se aikuisten kirja pitäisi suunnitella ja kirjoittaa. Jos ei kisaan ehdi, niin muuten vaan.

Sitten on eräs projekti, jota kirjoitin aluksi innoissani, mutta epävarmuuteni koko julkaisemisideaa kohtaan vei voiton minusta, hetkeksi. Nyt innostus taas tuli esiin.

Projekti on hyvin riskialtis, sillä se on pienoisromaani ja kaiken lisäksi vielä englanniksi. Jos saan sen editoitua siedettäväksi, ajatuksenani oli kokeilla lähettää se rundille pariin kustantamoon, jotka hyväksyvät aina joskus pienoisromaaneja ilman agentteja, jopa ulkomailta käsin.

En tiedä. Vaikka mahdollisuudet ovat pienet, erityisesti suuressa maailmassa, ehkä joskus onni käy visiitillä. Muuten kyseinen kässäri jääköön pöytälaatikkoon. Odottamaan, jos sen joku löytäisi.

Kaikki aina sanoivat, että elämä helpottuu, kun kasvan. Oikeastihan se on tullut vaikeammaksi. On täysi ihme, että vielä jaksan suunnistaa eteenpäin elämän salaperäisessä limbossa.

Yritän kirjoittaa taas enemmän, sekä kässäreihin sisältöä, mutta myös blogiin. Ei tätä kauhesti lueta, mutta jokainen lukija ja kävijä ilahduttaa.

Päivät vierähtävät ja näytän muuten kohoavasta painosta huolimatta yhtä nuorelta kuin kouluaikoinakin. Joidenkin mielestä alakouluikäiseltä, jos uskoo. Siitä olen tyytyväinen. Ainakin vampyyriydestä on jotain hyötyä. Ja limbosta.

Deadlinet paukkuu, vaikka ei sellaisia olekaan olemassa.

Ainakaan minulla. Haha...

Tarinaa etsimässä

Camp loppui kohdallani häviöön, muutamalla sadalla sanalla. Jätin sen siihen, koska editointi alkoi ja juuri lopettamaani lukuun oli, no, hyvä lopettaa kuukausi.

Nyt pitäisi sitten keskittyä Stepsiin taas pääsääntöisesti. Editoida ja editoida. Olen saanut jo suurimman osan juonen muutoksista ja poistoista valmiiksi, mutta en ole lisännyt uusia lukuja. Pelkään niiden rikkovan jännitteen ja tasapainon, vaikka voivatkin syventää muutamaa hahmoa. Niistä voisi helposti tulla liian irrallisia siihen kohtaan tarinaa.

Pitäisi aloittaa lausetason editointi ja murehtia tuota myöhemmin. Muuten en saa koskaan valmista. Steps on jo pisimpään kestänyt projekti tähän mennessä.

Yleensä saan valmista puolen vuoden sisällä. Nyt ensimmäiseen versioon meni jo se aika. Eikä tähän lasketa sitä alkuperäistä pienoisromaania. Toivottavasti kerrankin hitaasti hyvää tulee.

Nyt seuraavan YA-projektin päättäminen on ollut tuskallista. En vain osaa. Niin monta tarinaa.

Ottaako jotain omaan perustyyliini sopivaa, vai jotain muuta, ehkä toiminnallisempaa ja räväkämpää. Päässä pyörii niin monta tarinaa, osa jo osittain suunniteltuja.

Jos saan ajoissa päätettyä, niin saatan kirjoittaa tuon tarinan ennen kun palaan 2,5-projektiin.

Ehkä pidän scifistä alienin jälkeen paussin. Saatan ottaa työstyöön tussitarinan. Tai realistisen rantastoorin.

Päätöksiä.

Hei! Älä nyt luovuta. Kuulitko?

Camp on mennyt jälleen kerran niin pieleen, että oli pakko luovuttaa ja pienentää tarvittavaa sanamäärää 10 000:n. Jos edes tuon verran saisi. Tai ehkä 15 000 sanaa? Siinä olisi tämän lastenkirjan käsikirjoituksen alku, taikka ensimmäinen puolisko. Tähtään noin 30 000 sanaan vähintään (150-160 liuskaa).

Kirjoittaminen itse on sujunut hyvin pienestä sanamäärästä huolimatta. Olen laiskotellut ja pelaillut. Eikä uuden kielen opiskelun aloittaminen tietenkin juuri Campin aikaan ollut se ehkä järkevin vaihtoehto, vaikka hauskaa on ollutkin.

Mutta kyllä se tästä.

Ensi viikolla aloitan Stepsin editoinnin. Editoin sen ensiksi, kun Alienissa näyttää kestävän. Steps onkin pyörinyt päässä lähes koko kuukauden. Alun perin editointi piti saada käyntiin jo tässä kuussa, mutta päätin saada uuden projektin aloitetuksi.

Eilen kirjoittamisilta menikin nukkuessa. Siksi kai valvon ja kirjoitan tätäkin päivitystä. Tänään kirjoitan, viimeistään suihkun jälkeen.

On kuuma.

Munien ja kanojen syndrooma

Camp alkoi osaltani erittäin hyvin. Sain päivässä mahdollisesti elämäni suurimman päiväsaldon. Muina päivinä on sitten mennytkin heikommin.

Ongelma ei ole ollut siinä, että tarina ei kiinnostaisi. Kiinnostaa kyllä, todella paljon. Olen ollut suurimmaksi osaksi vain todella laiska, muutamaa päänsärkypäivää lukuunottamatta.

Sanoja on noin 6000/20 000. Ja niitä pitäisi olla mieluusti jo ainakin 14 000.

Ajattelin aluksi, että kirjoitan ja myös editoin Alienin ennen Stepsiä. Nyt en ole enää ollenkaan varma. Riippuu tämän kuun loppusaldosta. Jos onnistun tavoitteessani, saatan saada käsikirjoituksen ensi kuun aikana loppuun. Sitten pidän hieman taukoa, kunnes editointi alkaa.

Toinen vaihtoehto on kirjoittaa Alienia hieman rauhallisemmalla otteella, vaikka se sitten tarkoittaisi tavoitteesta lipsumista. Silloin editoisin Stepsin ensimmäiseksi.

Tuo Alien ensiksi -ajatus sai lähtölaukauksensa siitä, että se on vain myyvemmän tuntuinen kuin Steps. Se esimerkiksi kertoo suomalaisen pojan elämästä, toisin kuin Steps, joka sijoittuu Suomen ulkopuolelle. Molemmat ovat kyllä ehtaa spefiä, joten en sitten tiedä.

Pitää kai katsoa loppu/alkukuusta.

Nyt tiedän tarinan luonteen

Muutan käsikirjoitusten tärkeysjärjestystä hieman.

Aion sittenkin ensi kuussa osallistua Camp Nanoon. Alienilla tietty. Joten pistän Stepsin editoinnin jäähylle jo alkajaisiksi, ainakin elokuuhun asti.

Sain aamulla Alienin juonirungon valmiiksi. Vaikka lukusuunnitelmaa ei olekaan olemassa, pystyn rungon avulla kirjoittamaan tarinan alusta loppuun, lisäten tarvittavaa ainesta matkan varrella, tai viimeistään sitten editointivaiheessa.

Alienin tavoite Campin aikana on 20 000 sanaa, eli noin 100 liuskaa. Voi olla, että ensimmäinen versio ei ole edes sen pidempi. Saa nähdä. Mielessäni olisi sellainen 100-200:n väliltä oleva käsikirjoitus. En halua siitä liian pitkää kohdeyleisölle, mutta en myöskään liian nopeaa, hutaistua, tarinan kannalta.

Alienin suunnitelmien valmistuminen tarkoittaa myös sitä, että nyt olisi aika suunnitella runkoa täysillä myös Saippuakuplia-kässäriin. Aiemmin minulla on ollut vaikeuksia kirjoittaa tarinasta lukusuunnitelmaa, mutta ehkä runkotyyli olisi sopivampi tällaisen tarinan kannalta.

2,5. Sitäkin pitäisi suunnitella. Mutta Saippuakuplia on listalla tärkeämpi juuri nyt, koska sillä on ihan oikea deadline.

Sen jälkeen on todennäköisesti seuraavan YA-käsikirjoituksen vuoro. Esimerkiksi 9E on muodostunut mielessä yhä vahvemmaksi kokonaisuudeksi. Samalla siitä on tullut hieman realistisempi, sekä vakavampi.

Ehkä todellinen ongelma onkin ollut se, että en ole ottanut käsikirjoitusta, tarinaa jota haluan kertoa, niin vakavissani kuin olisi ollut tarpeen. Nyt tiedän viimein, minkälaisen tarinan haluan kertoa, millä teemalla. Olen siis siirtynyt siististä rämistelystä vakavampaan ja pohdiskelevampaan suuntaan.

Se on ok, sillä tällä konseptilla pelleily olisi koko idean vesittämistä. Ehkä se proosa ei ollutkaan se ongelmakohta aikanaan?

Alienin kirjoittaminen kuumoittaa. Yritän säästellä itseäni sunnuntaita varten. Siihen asti on pärjättävä pelkällä suunnittelemisella.

Alien

Olen viimein saanut luettua Stepsin uusimman version läpi. Siinä kestikin aika kauan, kun pysähdyin joka luvun jälkeen pistämään muistiinpanoja ylös. Nyt se (mukava) vaihe onkin ohi ja on aika siirtyä editointiin.

Ensiksi täytyy kuitenkin tehdä editointisuunnitelma. Tällä kertaa en halua hutiloida, sillä juoni tarvitsee muutamia muutoksia, erityisesti pari lukua keskelle tarinaa. Tästä voi ehkä tullakin pidempi kuin Mafiasta.

Varmaankin etenen suurimmista pienempiin ja viimeistelen lausetason editoinnilla. Hoidan oikoluvun aina siinä samassa. Pelkästään siinäkin saattaa mennä kuukausi, jos etenen yhdellä luvulla päivässä.

Sitten taas muutoksiin (jälleen kerran...).

Vaikka 2,5:ttä onkin takana jo 20-30 liuskaa, ajattelin pistää tarinan jäähylle, ja ottaa toisen lastenkirjakässäri-idean työstöön. Ihan sen takia, että sitä on suunniteltu huomattavasti enemmän, kuin 2,5:ttä. Eli Alien tulee olemaan seuraava raakatekstikässäri. Siitä tulee varmaankin lyhyempi kuin 2,5:stä.

Otan viimein toisen raakatekstin kunnolla mukaan työstöön. Eli paluun tekee suunnitelmapöydälle kässäri työnimeltään Saippuakuplia. Eli se muinoin blogissa kertomani aikuisten realistinen kässäri. Joku ehkä arvaakin, mitä varten, jos on seurannut erään kustantamon uutisia.

Kilpailusta siis kyse.

En tiedä, haetaanko juuri tällaista, mutta aina kannattaa yrittää.

Eli suunnitelma menee:

1. Stepsin editointi

2. Alienin suunnitelmien viimeistely ja raakatekstin aloitus.

3. Sekä Saippuakuplia-kässärin suunnittelu ja 2,5:den suunnitelmien viimeistely.

Käsittääkseni kilpailussa ei käytetä nimimerkkiä, mutta varmuuden vuoksi en kerro Saippuakuplista paljoakaan. Painopiste on nyt muutenkin lanukässäreissä.

Paljon työtä loppukesäksi! Ja syksyksi ja talveksi...

Hidasta menoa taas vaihteeksi

Otsikko kertoo jo kaiken. Kirjoittamisen kannalta on ollut hidasta, pelaamisen ei nyt niinkään. Mutta onhan se mukavaa välillä tehdä muutakin kuin "työtä".

Steps tosiaan valmistui ja olen jo ottanut sen työstöön, taikka läpilukuun. Paljon on korjattavaa, mutta uusi materiaali tekstissä toimii todella hyvin. Vanhaa tekstiä pitää hieman editoida, jotta uudella olisi suurempi voimakkuus. Vielä ei ole tullut eteen suurta muutettavaa. Vain kaksi kohtausta.

Sitten muut kirjoittamiset.

Otan jälleen Olla-projektin pois työstöstä joksikin aikaa. Keskityn nyt 2,5:een, jotta saisin sen valmiiksi edes joskus. Vasta kaksi lukua raakatekstiä takana.

Samalla seuraavan lastenkirjan suunnitelmat etenevät (eikä edellisenkään ole vielä täysin valmiit...). Scifiä jälleen kerran.

Sain Lotosta hyvää kommentia betalukija-palvelusta. Rakenne ja juoni näyttivät toimivan hyvin ja saivat kehuja, mutta maailmanrakennus kärsi. Sen ja liian kertomisen seurauksena myös hahmonkehitys kärsi.

En olisi uskonut, että syyllistyisin liialliseen kertomiseen. Olen aina kuvitellut, että tilanne olisi valitettavasti päinvastainen. Hyvä tietää jatkossa. Myös yksi hassu maneeri proosassa ihmetytti.

Lotossa näyttäisi olevan silti potentiaalia, joten aion kirjoittaa sen uusiksi. Ehkä parin tai muutaman projektin jälkeen.

Tämän hetkinen kirjoittamissuunnitelma menee näin:

1. Stepsin läpikäynti ja editoinnin aloittaminen ja lopulta viimeistely.

2. 2,5:den ensimmäisen version kirjoittaminen ja suunnitelmien viimeisteleminen

3. Projekti Alienin (lastenkirja) suunnitteleminen

4. Joko seuraavan YA-kässärin suunnittelu tai Olla-projektin suunnittelu

Eli kirjoittamisen parissa menee kesä. Ei vain pelien!