Pienen pientä edistymistä projekteissa

Stepsin romaaniversiossa on noin 25 000 sanaa nyt, viikon päätteeksi ehkä 30 000 (toivottavasti). Kyllä kässäri menee ainakin 200 liuskaan asti, luulisin. Varmaan hieman yli.

Otin Olla-projektin takaisin työstöön. Suunnittelen lukuja ja kirjoitan niitä aina, kun saan valmista. Toinen luku menossa, toisella näkökulmahahmolla kolmesta. Tämä oli siis aikuisten scifiä, realistisemmalla, ehkä korkeakirjallisemmalla otteella (mistä minä mitään korkeakirjallisuudesta tietäisin...). Joka tapauksessa, yhteiskunnallisemmalla otteella mennään. Mielestäni tärkeä ja ajankohtainen aihe, vaikka enhän minä voi tietää, onko tällaisella mitään mahdollisuuksia julkaisuun.

Älä pysähdy on yhtä lukua vailla kymmentä suunniteltua lukua. Eli yhdekän lukua. Tai kahdeksan, jos jaettua ensimmäistä lukua ei lasketa.  Pian puolet kasassa tarinallisesti.

Olen miettinyt jo sitä seuraavaa nuortenromaaniksi taipuvaa ideaa. En sitten tiedä. Ottaisiko esimerkiksi 2,5:n suunnitelmahiatukselta pois, vai ehkä Haaveiden maailman? Baby Dance on kanssa vaihtoehto, niin kuin eräs mainitsematon projekti.

Novelliakin pitäisi jatkaa. Saatan ehkä lähettää jotain Novaan tänä vuonna. Viimeksi ei onnistanut sitten yhtään.

Otin Wordin takaisin käyttöön Scrivenerin lisäksi. OneNote on myös kätevä suunnitelmia varten. En tarvitse enää Evernote tilausta, kun saan nuo kaksi yhdellä hinnalla.

Toivottavasti olisi se 30 000 sanaa, eli noin 150 liuskaa, kasassa viikon loputtua. Kirjoittaminen on ollut huomattavan hidasta viime aikoina.

Sanoin kai Twitterin puolella jotain uudesta toiminnallisemmasta projektista. Ei siitä mitään tullut. Ei ainakaan vielä.

Ehkä joskus myöhemmin.

Viiden romaanin yritys

Sain vihdoin jatkettua Stepsiä eteenpäin, itselle pitkän tauon jälkeen. Nyt kaikki luistaa jälleen loistavasti, eikä stressiä kirjoittamiseen liittyen enää ole.

Seuraavaa projektia pitää kyllä suunnitella ahkerammin!

Ehkä noin kuukausi ja Stepsin romaaniversio on valmis.

Tässä ajasssa Lotto on saanut sekä hylsyjä, että hiljaisuutta. Saa nähdä saanko eräältä kustantamolta mitään vastausta, ja vastaako kumpikaan jäljellä olevista, ainakaan luvatussa ajassa.

Stepsin uusioversio on kuudes käsikirjoitukseni ja kolmas nuortenromaanini. Sen jälkeen tulee Älä pysähdy, ja sitten vielä yksi. Jos sen jälkeen ei kustannussopimusta näy, aion keskittyä vaihteeksi lanupuolelta lapsiin, sekä aikuisiin.

Vaikka suurin osa mielessäni olevista tarinoista onkin nuorille (aikuisille), tuntuu että juuri tämän kohderyhmän kirjoilla voisi olla vaikea päästä kynnyksen yli. Tai sitten kyseessä on tyylini, joka ei ehkä vain sovi osalle kustantamoista, tai nykyiseen sarjoittuneeseen ilmapiiriin.

Joskus tuntee itsensä surkeaksi, kun mikään ei onnistu, mutta yleensä uuden kirjoittaminen ja vanhan valmistuminen saa mielen ainakin hetkellisesti pirteämmäksi.

Jos ei yritä, niin ei voi onnistuakaan. Tietenkin on mahdollisuus, että en koskaan saa mitään julki, vaikka kirjoittaisin koko loppuelämäni.

Mutta hei, ainakin kehitin taitojani ja sain uusia kokemuksia. Lopulta on mukava saada tarinat tekstitiedostoon. Pois päästä.

P-p-projekteja!

Kirjoittamiseni on ollut hieman hidasta viime aikoina. Nyt olen kirjoittanut erästä novellia pidemmälle. En ole vielä täysin varma julkaisenko sen blogissa, vai pistänkö sen vain pöytälaatikkoon, tai ehkä kokoelmaan, jota olisi vaikea saada varmaan julki.

Ideoita kyllä olisi.

Otin Ne sanat takaisin työstöön sivuprojektiksi. Kirjoitan fragmentteja tai kohtauksia tiedostoon tai vihkoon silloin tällöin. Valmistumisella ei ole juuri nyt väliä.

Tavoitteeni ensi vuodelle voisi olla ainakin kaksi valmistunutta nuorten aikuisten käsikirjoitusta (Steps ja Älä pysähdy) ja ehkä Sanat siihen päälle. Ja pari novellia.

Kaikki ovat nuorille, mutta jokaisesta novellista en ole varma.

Olin odottanut jouluhylsyjä kustantamolta, mutta ei niitä tullutkaan. En silti jaksa kauheasti toivoa. Eräällä kustantamolla on kestänyt luvattua pidempään vastaamisessa. En tiedä onko se hyvä vai huono juttu. Kai kustantamokohtaista.

Minulle kävi ikävästi juuri ennen joulua. Toivottavasti kaikki alkaisi mennä parempaan päin.

Toivottavasti joulunne sujuu hyvin. Ensi viikolla pitää sitten minunkin kiriä kässärissäni.

Paljon tekemistä.

Älä pysähdy edes silloinkaan, kun projektit pysähtyvät

Tässä kuumeillessa olen pohtinut jättää lähes kaikki projektit kesken, eri syistä kylläkin.

Sydärin syy on selvä. Uusi visioni tarinasta ei sovi vanhaan, eikä lähes mitään voi käsikirjoituksesta pelastaa uuteen. Tämä ei kuitenkaan ole maailmanloppu, sillä uskon, että uusi versio joskus tulevaisuudessa olisi juuri sellainen, kuin tarinan alunperin olin ajatellutkin. Myös tarinan pituus kasvaa.

Olla on hiatuksella. Kirjoitan sittenkin Saippuakuplia-kässärin ensiksi, koska suunnitelmat ovat pidemmällä sieltä osin. Olla vaatii sittenkin suunnitelmat tematiikan osalta.

Stepsin suunnitelmat ovat lähes valmiit, joten kyseisestä kässäristä tulee päätoiminen projektini. Kun ne valmistuvat, pystyn kirjoittamaan seuraavat vaadittavat 100-200 liuskaa. En tiedä, kuinka pitkä projektista tulee, mutta luulisin sen pysyvän jossain 200-250 liuskan paikkeilla. Alkuperäinen suunnitelma oli 300 liuskaa, mutta se saattaa olla liian yläkanttiin.

Stepsin romaaniversion jälkeinen lanuprojekti on lyöty lukkoon kanssa. Scifiä, jälleen kerran. Tällä kertaa nykyajassa. Projektin työnimi on Älä pysähdy.

Lähetin myös Loton vielä yhteen kustantamoon. Saa nähdä.

Loton toinen hylsy

Lotto sai toisen hylsynsä. Kustantamosta, johon lähetin oliko se viime viikolla? Nopeaa toimintaa.

Tarinan lähtökohtaa, eli varmaan ideaa ja ehkä alkua, kehuttiin herkulliseksi, sain jopa suuret kiitokset siitä. Mutta sitten juonellinen ja tarinallinen kehitys ei oikein sopinut kustantamon kustannusohjelmaan.

En siis tiedä, onko juonessa ja tyylissäni ongelmia. Vain sen, että se ei oikein sopinut ainakaan heille. Kyseisen kustantamon muita nuortenkirjoja miettiessä, jotenkin ymmärrän kyllä. Erityisesti tyylillisesti.

Halusin tehdä hahmovetoisemman, rauhallisen tarinan, joka silti etenee itselleni tyypillisesti nopeaan tahtiin. Scifielementtejä toki on käsikirjoituksen genren huomioon ottaen, mutta painopiste on ihmissuhteissa. Lopussa tosin spefi lisääntyy reippaasti.

Katson nyt, mitä jäljellä olevista kahdesta kustantamosta sanotaan. Jos en saa julkaistua Lottoa, aion varmana tehdä sen uusiksi jossain vaiheessa.

Mutta millä tavalla?

Pahimmassa tapauksessa kaikki alkua lukuunottamatta pitää repiä pois, ja miettiä juoni uusiksi. Ehkä lisätä spefiä. Romanssia kohti en tarinaa kuitenkaan mielelläni vie. Tarinan lähtökohta tekisi siitä hieman kyseenalaista.

Toivon mukaan saisin vastauksia vielä tämän vuoden puolella. Mieluusti positiivisia.

Olla edistyy tasaiseen tahtiin. Sydäriä jatkan taas ensi viikolla. Sydäri valmistuu varmaan seuraavaksi lanupuolelta.

Olla-projekti

Päätin vaihtaa aikuistenkirjaprojektin Saippuakuplista Olla-kokoelmaan. Se tuntuu nyt vain oikealta.

Ainoa suuri muutos kokoelmaan on, että käsikirjoitus on nyt kokonainen romaani, eikä sisällä muutamia pienoisromaaneja. Yhdistän ideoita toisiinsa, ja kudon niitä yhteen. Nyt se on vain Olla.

Kirjoitan silti eri näkökulmahahmot erillään toisistaan, ja yhdistän luvut valmistuttua viimeistellympään muotoon. Tämä helpottaa työtä, sillä minulla ei ole paljoakaan suunnitelmia. Käsikirjoitus on hahmovetoisempi ja tunteita käsittelevä, joten yksityiskohtaista juonisuunnitelmaa ei tarvita.

Saatan silti tuherrella jotain suunnitelmiin.

Olla on nyt pääprojektini. Koska sen parissa vierähtää aikaa, ajattelin Hyrysysyn sijasta tehdä sivutoimisesti jotain muuta, pienempää projektia. Ehkä sittenkin kirjoitan Sydäriä silloin tällöin.

Olla-projektia on nyt takana noin ensimmäiset viisi liuskaa. Aloitin näkökulmahahmolla, jolla en ajatellut aloittavani. Lopullisen version kuitenkin aloitan toisen hahmon silmistä, varmaankin.

Tavoitelukumäärä olisi kolmekymmentä. Noin kymmenen kummallekin näkökulmahahmolle. Saa nähdä karsinko tuosta lukumäärästä ainakin joidenkin hahmojen osalta. Mikä ikinä tuntuukin sitten oikealta määrältä kyseisen hahmon kohdalla.

Olla on henkilökohtaisesti läheisin projekti minulle, jota olen kirjoittanut, niin teemoiltaan kuin muiltakin ajatuksiltaan. Jännitän jo nyt saatteen kirjoittamista, vaikka siihen vaiheeseen kestääkin vielä.

On ihanaa kirjoittaa taas kunnolla pitkään aikaan. Etenen omalla tahdillani. Tällä projektilla ei ole kiirettä. Joskus pitää vähän hidastaa.

Transsukupuolisuudesta - Onko valoa lähettyvillä?

Transsukupuolisuus on usein häpeää. Et ehkä uskalla edes näyttää kehoasi, itseäsi, muille. Jokainen nainen, tyttö, voi kuvitella, miltä tuntuisi seistä alasti poikajoukkion keskellä. Olkoon se sitten lasten keskuudessa, tai aikuisten.

Osa saattaisi ehkä itkeä, kun muut haukkuvat kehoasi. Usein se kuitenkaan ei ole se paras vaihtoehto. Joskus pitää vain purra hammasta ihmisten typeryyksien keskellä ja toivoa parasta. Muuten voi käydä vielä huonommin.

Lähes jokainen transsukupuolinen, muunsukupuolinen tai intersukupuolinen on joutunut vastaaviin tilanteisiin. Ehkä sitä ei aina pienenä vielä ymmärrä. Joillakin asian tajuaminen ja erityisesti hyväksyminen voi viedä kokonaisen eliniän. Se ei vähennä arvoasi. Ei, vaikka yhteiskunta sanoisi mitä tahansa.

Dysforiaakin voi olla monenlaista ja tasoista. Esimerkiksi itselläni se on hyvinkin pahana. Se estää itsestä pitämisen, saa epävarmaksi aina julkisilla paikoilla. Kyllä sen itse vaan tietää, oletko nainen vai mies. Aivotkin sen tietää, muutenhan ei olisi edes mitään dysforiaa.

Olen ajatellut elämää tulevaisuudessa. Onko minulla sitä silloin?

Minun tuleva elämäni, sellainen kuin sen olisi suurinpiirtein pitänyt olla. Muut yrittävät estää sen.

Dysforia ei lähde pois ilman hormoneja. Transtausta ei lähde milloinkaan pois. Silti lääkärit ja hoitajat yllättyvät kerta toisensa jälkeen siitä, että syntyperäinen taustani ei ole lähtenyt pois päivien, viikkojen, kuukausien tai vuosien aikana.

Ihmiset eivät ymmärrä, koska heillä ei ole tarpeeksi tietoa. He antavat oman mielikuvituksensa laukata, ja tekevät meistä friikkejä.

Voisin kertoa enemmänkin, jopa heille, minkälaista on elää sekasikiönä, sukupuolten välissä. Mutta minua ei kuunneltaisi.

Lääkäri ei kirjoittanut lähetettä polille. Tutkimuksiin tuhlattua aikaa en saa takaisin. Ehkä kovin isku vasten kasvoja oli se, että tutkimukset olivat yhtä tyhjän kanssa. Tuloksia ei edes katsottu ennen päätöstä. Minua jekutettiin, pidettiin pilkkana jälleen kerran.

Tulevaisuus on epävarma, pimeyden peitossa. Lyhtyni valo on sammumassa. Pitää vain toivoa, että seuraavassa risteyksessä kohtaan vihdoin valoa.