Nyt poksuu, todella

Päätin jättää Ollan kirjoittamisen tuonemmaksi. En saisi sitä valmiiksi kilpailua varten elämän muutoksien takia. En osaa arvioida aikaa, jonka esimerkiksi muutto jne. vievät, mutta en usko ehtiväni ajoissa.

Keskitynkin nyt Stepsin editointiin ja Alienin kirjoittamiseen.

Seuraava kässärini on taas nuorten puolelta. On vain vaikeaa päättää tarinaa kaikista ideoista. Olen kyllä ehkä päätymässä Älä pysähdyyn. Se olisi myös suunnitelmien valmiuden kannalta oiva käsis.

Osa minusta kyllä haluaisi revitellä hieman mukavuusalueeni ulkopuolella. Viimeinen sellainen kässäri oli Mafia.

Lottokin on saanut hylsynsä. Tarinasta ja ideasta pidettiin kyllä, mutta ei silti. Käyn käsikirjoitusta läpi hiljalleen ja teen muistiinpanoja vihkoon korjausideoista. Aion pitää tarinan mahdollisimman samana, mutta korjata pitää paljon pienten kommentien perusteella. Nyt vain en jaksa tehdä jälleen kerran käsikirjoitusta uusiksi, kerta Steps on ollut niin voimia vievä kässäri.

Steps vaatii vielä uutta materiaalia parin kohtauksen verran. Sitten lausetason editointi. Alienia pitää vaan kirjoittaa eteenpäin. Luvut ovat lyhyitä, joten etenemisen tuntee jokaisen session päätteeksi.

Netti hidastelee...

Projekti meni poks olemisesta

Kuten viimeksi taisin kertoakin, laitoin Saippuakuplia-kässärin takaisin ideakasaan. Sen suunnittelu ei ottanut tuulta alleen ja kilpailussa on kuitenkin deadline, jota pitää noudattaa.

Tänään viimein otin pelkuri-itseäni niskasta kiinni ja suunnittelin Olla-projektia, jonka yritän saada kirjoitettua ja editoitua noin 6-7 kuukaudessa.

Tarina lähti suunnitelmissa hieman eri suuntiin kuin oletin. Tämä muutos saattaa johtaa kolmannen näkökulmahahmon poistamiseen. Neljännestä en sitten tiedä vielä mitään. Suunnittelen ja kirjoitan ensiksi kahden muun hahmon tarinat, ja katson sen jälkeen, tarvitseeko tarina enempää. Tällaisessa tarinassa useampi näkökulmakaan ei olisi pahitteeksi.

Sain myös vihdoin toivottavasti ratkaistua Stepsin lopun, lisäämällä luvun. Jotain siitä vain puuttui. Nyt Ollan ohella editoin kässäriä kustantamokuntoon.

Alien tosin jää tauolle joksikin aikaa. Ainakin siihen asti, että saan Stepsin lähetettyä, tai ainakin editoitua.

Harmi, sillä kässäri eteni hyvää ja tasaista vauhtia, mutta kolme samanaikasta kässäriä on juuri tässä elämäntilanteessa ehkä yksi liian monta. Ainakin deadlinen lähestyessä. Onneksi se ei katoa mihinkään.

Olen pitkin päivää ja iltaa suunnitellut Ollaa kannettavalla, ja ulkoisen Blu-Ray soittimen avulla kuuntelen Galileo Galilein See More Glass -albumia kerta toisensa jälkeen, alusta loppuun.

En nähtävästi päästä erästä hahmoa kovinkaan helpolla. Ehkä tunnelin päässä kuitenkin loistaisi se valo. Niin kuin toivottavasti tälle käsikirjoituksellekin tulevaisuudessa.

Projektien siivousta ja loppukesän hylsy

Olen päättänyt tehdä pienen siivouksen, oikeastaan uuden tärkeysjärjestyksen, projekteilleni. Olen ollut taas kirjoittamatta sen kummempia. On taas aika työskennellä.

Ensiksi, Steps menee levolle siksi aikaa, kunnes saan täyden varmuuden, minkälaisen loppupuoliskon haluan tarinalle. Se on tärkeysjärjestyksessä alimmalla sijalla, koska en pidä tällä kertaa kiirettä. En halua hutaista editointia, kerta näen noissa kohdissa ongelmia. Otan kässärin takaisin työstöön heti, kun olen saanut mietittyä ja suunniteltua tarpeeksi.

Pääsääntöisenä projektina menee nyt Alien, niin kuin pitääkin. Suunnittelen olemattoman keskiosan tarinalle ja jatkan ensimmäisen "osan" loppupäästä. Sen jälkeen kirjoitan 2,5:n loppuun, kuten aikaisemmin ajattelinkin.

En sittenkään kirjoita Saippuakuplia juuri nyt. En muuten vaan, enkä todellakaan kilpailuun. Suunnitelmat ovat edenneet hitaasti ja en halua tässäkään asiassa hutaista käsikirjoitusta kasaan. Olen ajatellutkin tarttua itseäni niskasta kiinni ja suunnitella ja kirjoittaa Olla loppuun. Lähetän sen kilpailuun, jos ehdin. Muuten en.

Olla ei tosin ole kovinkaan viihteellinen, vaikka onkin genrekirjallisuutta. Mutta muuten sopisi kriteereihin loistavasti. Saa nähdä onnistunko, vai lähetänkö suoraan kustantamoihin.

Vielä lopuksi, Lotto sai tältä rundilta viimeisen hylsynsä. Pienessä oheiskommentissa mainittiin, että idea oli uusi ja juoni jännittävä. Se ei kuitenkaan löytänyt paikkaansa kyseisen kustantamon kustannusohjelmasta.

On mielenkiintoista, että aikaisempaa kustantamokommentia lukuunottamatta, erityisesti juoni on noussut kehujen aiheeksi. Luulin kirjoittaneeni hahmovetoisen tarinan, mutta kaikki viittaakin muuhun. Tässäkin asiassa esilukijat olisivat varmanakin auttaneet näkemään esim. maailmanrakentamisen ongelmakohdat jne.

Aikalisä

Siitä on jo tovi, kun sain ensimmäisen ideanpoikasen Stepsiin. Muistan vieläkin sen ensimmäisen yrityksen ensimmäisen luvun kohdalla. Vaikka tarinallista eroa nykyiseen ei oikeastaan ole, proosassa kehityksen huomaa. Alkuperäinen oli hyvinkin kankeaa.

Mutta vaikka olenkin tehnyt kovaa työtä Stepsin parissa, jo kolmatta vuotta, niin vieläkään en ole tyytyväinen tarinan jälkimmäiseen puoliskoon. Se on idealtaan hyvä, mutta toteutus ei vastaa sitä. Kliimaksi taitaapi lässähtää juuri tärkeimmässä kohdassaan. Pitää löytää uusi tie lopetukseen.

Onneksi sain idean, jonka avulla voisin parantaa kliimaksia. Nyt pitää vain päättää, mitä säilytän ja minkä heitän roskakoriin.

Tarvitsen aikalisän Stepsin kanssa. Näiden uusien kohtien pitää antaa kehittyä mielessä. Tämä saattaa tarkoittaa sitä, että en saa tänä vuonna lähetettyä yhtäkään kässäriä kustantamoihin. Alien etenee hyvää vauhtia, mutta en osaa sanoa, koska ensimmäinen versio on valmis. Sitten vielä editoinnissa saattaa kestää, lopputuloksesta riippuen.

Kirjoitan alienin lisäksi yhden YA-käsikirjoituksen, ennen kuin palaan Stepsiin. Sen aikana suunnittelen rauhassa. En halua hätiköidä, kerta kässäri on jo kerran saanut hylsypinon.

Ainoat vaihtoehdot, jotka nyt olisivat realistiset tuolta YA-puolelta seuraavaksi käsikirjoitukseksi ovat jo blogissa kertomiani.

Baby Dance, Älä pysähdy ja Haaveiden maailma.

En ole vielä varma, mitä haluan. Kaksi noista on scifiä, yksi fantasiaa. Haluanko jatkaa nykyisellään, vai ottaa irtioton fantasian parissa?

Kaikkia kolmea on suunniteltu aikaisemmin. Siksi otinkin ne harkintaan.

Toki voin kokeilla jotain aivan uutta ja tuntematonta.

Eihän tässä kiire ole.

Pohdintaa - olenko täysin huono?

Ensimmäinen valmistunut kässärini oli kuvottava. Lähetin sen liian aikaisin kustantamoihin ja niin hylsyt tulivat.

Toinen oli jo parannus, jos erään kustantamon ihan positiivisia kommentteja uskoisi.

Ensimmäisen romaanin sain puskettua ulos itsestäni, mutta en saanut sitäkään julki.

Toinen romaani sai aloituksesta kiitoksia, mutta tarinasta "moitteita", luulisin. Sain myöhemmin lukupalvelusta kommentia, jossa erityisesti juonta kehuttiin, vaikka parannettavaa olikin muissa kohdissa. Vaikka lukijat ovatkin erilaisia, sai tämä minut vähän hämmentyneeksi.

Kolmas pienoisromaanini epäonnistui osittain varmaan muotonsa, osittain tarinansa takia. Nyt siitä on kokonainen romaaniversio editoitavana. Kunhan jaksaisin tarttua taas kässäriin.

Novaan olen osallistunut kaksi kertaa, kummassakaan menestymättä yhtään. En taida olla novellien kirjoittaja, ainakaan.

Joskus kaikkien näiden vuosien jälkeen, monien epäonnistumisten kolahdettua päin naamaa, tunnen itseni todella huonoksi kirjoittajaksi. Kyllä näin monen käsikirjoituksen jälkeen, kaikkien vuosien ja hylsyjen, pitäisi tehdä tehtävänsä ja minä kehittyisin. Ehkä olen vain huono? Erityisesti kun jo toinen kustantamo ei antanut vastausta. Alkaa tulla tavaksi.

Editoin Stepsin parhaani mukaan. Alien odottaa aikaansa, jotta voisin taas keskittyä siihen. Se aikuisten kirja pitäisi suunnitella ja kirjoittaa. Jos ei kisaan ehdi, niin muuten vaan.

Sitten on eräs projekti, jota kirjoitin aluksi innoissani, mutta epävarmuuteni koko julkaisemisideaa kohtaan vei voiton minusta, hetkeksi. Nyt innostus taas tuli esiin.

Projekti on hyvin riskialtis, sillä se on pienoisromaani ja kaiken lisäksi vielä englanniksi. Jos saan sen editoitua siedettäväksi, ajatuksenani oli kokeilla lähettää se rundille pariin kustantamoon, jotka hyväksyvät aina joskus pienoisromaaneja ilman agentteja, jopa ulkomailta käsin.

En tiedä. Vaikka mahdollisuudet ovat pienet, erityisesti suuressa maailmassa, ehkä joskus onni käy visiitillä. Muuten kyseinen kässäri jääköön pöytälaatikkoon. Odottamaan, jos sen joku löytäisi.

Kaikki aina sanoivat, että elämä helpottuu, kun kasvan. Oikeastihan se on tullut vaikeammaksi. On täysi ihme, että vielä jaksan suunnistaa eteenpäin elämän salaperäisessä limbossa.

Yritän kirjoittaa taas enemmän, sekä kässäreihin sisältöä, mutta myös blogiin. Ei tätä kauhesti lueta, mutta jokainen lukija ja kävijä ilahduttaa.

Päivät vierähtävät ja näytän muuten kohoavasta painosta huolimatta yhtä nuorelta kuin kouluaikoinakin. Joidenkin mielestä alakouluikäiseltä, jos uskoo. Siitä olen tyytyväinen. Ainakin vampyyriydestä on jotain hyötyä. Ja limbosta.

Deadlinet paukkuu, vaikka ei sellaisia olekaan olemassa.

Ainakaan minulla. Haha...

Tarinaa etsimässä

Camp loppui kohdallani häviöön, muutamalla sadalla sanalla. Jätin sen siihen, koska editointi alkoi ja juuri lopettamaani lukuun oli, no, hyvä lopettaa kuukausi.

Nyt pitäisi sitten keskittyä Stepsiin taas pääsääntöisesti. Editoida ja editoida. Olen saanut jo suurimman osan juonen muutoksista ja poistoista valmiiksi, mutta en ole lisännyt uusia lukuja. Pelkään niiden rikkovan jännitteen ja tasapainon, vaikka voivatkin syventää muutamaa hahmoa. Niistä voisi helposti tulla liian irrallisia siihen kohtaan tarinaa.

Pitäisi aloittaa lausetason editointi ja murehtia tuota myöhemmin. Muuten en saa koskaan valmista. Steps on jo pisimpään kestänyt projekti tähän mennessä.

Yleensä saan valmista puolen vuoden sisällä. Nyt ensimmäiseen versioon meni jo se aika. Eikä tähän lasketa sitä alkuperäistä pienoisromaania. Toivottavasti kerrankin hitaasti hyvää tulee.

Nyt seuraavan YA-projektin päättäminen on ollut tuskallista. En vain osaa. Niin monta tarinaa.

Ottaako jotain omaan perustyyliini sopivaa, vai jotain muuta, ehkä toiminnallisempaa ja räväkämpää. Päässä pyörii niin monta tarinaa, osa jo osittain suunniteltuja.

Jos saan ajoissa päätettyä, niin saatan kirjoittaa tuon tarinan ennen kun palaan 2,5-projektiin.

Ehkä pidän scifistä alienin jälkeen paussin. Saatan ottaa työstyöön tussitarinan. Tai realistisen rantastoorin.

Päätöksiä.

Hei! Älä nyt luovuta. Kuulitko?

Camp on mennyt jälleen kerran niin pieleen, että oli pakko luovuttaa ja pienentää tarvittavaa sanamäärää 10 000:n. Jos edes tuon verran saisi. Tai ehkä 15 000 sanaa? Siinä olisi tämän lastenkirjan käsikirjoituksen alku, taikka ensimmäinen puolisko. Tähtään noin 30 000 sanaan vähintään (150-160 liuskaa).

Kirjoittaminen itse on sujunut hyvin pienestä sanamäärästä huolimatta. Olen laiskotellut ja pelaillut. Eikä uuden kielen opiskelun aloittaminen tietenkin juuri Campin aikaan ollut se ehkä järkevin vaihtoehto, vaikka hauskaa on ollutkin.

Mutta kyllä se tästä.

Ensi viikolla aloitan Stepsin editoinnin. Editoin sen ensiksi, kun Alienissa näyttää kestävän. Steps onkin pyörinyt päässä lähes koko kuukauden. Alun perin editointi piti saada käyntiin jo tässä kuussa, mutta päätin saada uuden projektin aloitetuksi.

Eilen kirjoittamisilta menikin nukkuessa. Siksi kai valvon ja kirjoitan tätäkin päivitystä. Tänään kirjoitan, viimeistään suihkun jälkeen.

On kuuma.