Nips naps

Olen niitä kirjoittajia, joilla on pakko olla ainakin yksi sivuprojekti. Tällä hetkellä tiedostan Mafian sopivan paremmin sivuprojektiksi mahdollisen koonsa puolesta. Tämä ei tarkoita sitä, että siitä tulisi mitenkään järkälemäinen teos, mutta mahdollisesti, kaikkien juonikoukeroiden jälkeen, siitä tulisi selvästi pidempi kuin yleensä suunnittelemani romaanit (40 000-50 000 sanaa). Aika näyttää.

Tykkään kertoa erityisesti lyhyitä ja ytimekkäitä tarinoita, josta varmaan kumpuaakin intohimoni pienoisromaaneja kohtaan. Valitettavasti niillä ei juuri nyt ainakaan ole markkinoita. Siitä pääsenkin päivityksen puheenaiheeseen.

9E.

Tuo pirullinen tarina on pitänyt itsensä mielessäni jo viime syksystä lähtien, ja kaikki blogia seuranneet varmana jo tietävät mitä kävi. Nyt vihdoin keksin, mitä tarinalle kuuluisi tehdä.

Leikata ensimmäinen puolisko lähes kokonaan ulos tarinasta. Pieniä pätkiä voisin säilyttää, pistellä sinne tänne, mutta suurimmaksi osaksi nips naps! Eikä syy ole, ettei tuo puolisko olisi ollenkaan hyvä vaikeaa alkua lukuunottamatta. Tuntuu vain että koko tarina kunnolla käynnistyisi vasta puolivälin jälkeen.

Muitakin muutoksiakin tarinaan tulisi, kuten eräs hahmo on kuollut jo alussa, ja toinen saa kokonaisen luonne- ja ulkonäkomuutoksen. Tarinaan toivottavasti tulisi vähän luita hahmojen ympärille jo ennen kuin se alkaa! Saanpahan myös yhden hahmon mukaan tarinaan ennen puoliväliä...

Eli 9E:ä tulisi mahdollisesti pääprojekti, kunhan saan suunniteltua tarvittavat muutokset ja luvut. Lopetan tämän johonkin typerään huutoon, kuten "Se elää!".

Urbaanilegenda

Jänön aika koitti. Viimeinen vastaus, hylsy, tupsahti sähköpostiin jokunen aika sitten. Mukanaan se toi kirjoittajien piireissä tunnettun urbaanin legendan.

Palautteen.

Lyhyessä muodossa Jänön tekstiä kehuttiin sujuvaksi, suureksi helpotuksekseni. Valitettavasti kyseisessä kustantamossa ei uskottu lukijoiden löytävän kässäriä juuri heidän kauttaan.

No, se oli sitten siinä. Palaute tuli iloisena yllätyksenä, valoi uskoa kykyihini kirjoittaa, oikeuteen kirjoittaa. Uskokaa tai älkää, jotkut ovat yrittäneet ottaa senkin mahdollisuuden minulta pois.
Tuon urbaanilegendan tulo sai uutta puhtia hitaasti edenneeseen Mafiaan.

Mafiassa on nyt melkein 5000 sanaa tekstiä ja liuskoja Scrivenerin mukaan olisi 34, Word ja Atlantis antavat taas luvut 20 ja 18. Vasta kaksi lukua valmiina (ja todella lyhyt prologintapainen), aion yrittää ottaa vanhan tapani takaisin ryminällä, eli kirjoittaa joka päivä.

Ennen yritin saada tonnin päivässä, mutta nyt annan mennä niin paljon kuin jaksan. Olkoon tulos sitten suurempi tai pienempi.

Toivon että tällä kertaa onni on myöten. Kokonainen romaani on varmasti helpompi saada läpi kuin pienoisromaani.


Pitää pian aloittaa myöhästyneet kirjoittelut. Osa päivästä meni tekstin siirtämisessä koneelta koneelle, Wordista Atlantikseen, Atlantiksesta Scriveneriin.

Haha...

Pieni suurehko muutos

Projekti vaihtui sitten viime hetkellä lastenkirjaideasta nuortenkirjaan. Molemmat tarinat, jos nyt eivät kerro ihan samoista aiheista, liikkuvat aika samoilla vesillä. Esimerkiksi molemmista löytyy lohikäärmeitä (ei ole perusfantasiaa). Uusi projekti, bloginimeltään Mafia, rikkoo oikeastaan monia kirjoittamisen sääntöjä. Hiiteen semmoiset asiat, kuten sääntöjen mukaiset aikamuodot. Näkökulmahahmokin vaihtuu kesken kohtauksia sun muuta. Kaiken tämän mahdollistaa kertojaratkaisuni tarinalle.

Olisin voinut pitää sen perustyylissäni (vaihtuen tarpeen mukaan), mutta hyvin epäluotettava ja samalla luotettava kertojani tarinalle miellyttää ainakin itseäni tällä hetkellä.

Koko käsikirjoitus on vasta alussa, todella alussa. Ja juu, on se kunnon romaani, kerta pienoisromaaneilla ei tule sopimusta sitten millään. Saa nähdä, miten tulevaisuudessa käy.

Jänö sai viimeisen odottamani hylsyn ja lähti jokunen aika sitten kohti viimeistä yritystä. En odota sopimusta.

Onhan pienoisromaani aina suuri riski verrattuna romaaniin.