Vihdoin

Siinä se. 9E:n suunnitelmat on viimein suunniteltu. Seuraavaksi on vuorossa itse raakateksti, kirjoittaminen. Pääsen jo ehkä tänään kirjoittamaan tarinaa. Pitää vain päättää säästänkö nykyisen aloituksen, vai aloitanko jälleen kerran alusta. Entä pitäisikö alkuun lisätä luppoaikaa, mahdollisuutta mahdollisille lukijoille tutustua hahmoihin, ennen kuin toiminnallisemmat osat tarinasta alkavat?

Tällä hetkellä käsikirjoituksessa on kaksi kohtausta, joista ensimmäinen tutustuttaa hahmoihin, toinen taas aloittaa alun käännekohdan, tapahtuman josta ei ole paluuta. Riittääkö noin 1500 sanaa tutustuttamaan hahmoihin tarpeeksi, vai tarvitsisiko käsikirjoitus muutaman kohtauksen lisää ennen tuota kyseistä käännekohtaa?

Vaikeita kysymyksiä. Kaiken lisäksi vain tulevaisuus näyttää syntyykö projektista kenties kaksoset. Puolessa välissä tarinaa tapahtuu suuri muutos, joten olisi helppoa jakaa tarina kahteen osaan. En tiedä kuinka helppoa sellaisen idean myyminen kustantajille sitten olisi...

Itselleni antama sääntö on, että jos käsikirjoituksessa tulee olemaan romaanin verran sanoja puoleen väliin päästessäni, jaan sen suosiolla kahteen teokseen. Sitten vain toivomaan, että tuuri antaisi myöten sillä kertaa.

Rakennetta suunnittelemassa

Flunssa on viimein lähes ohi ja kestipä se paraneminen. Kipeänä vietettyyn kuukauteen kuului loma raakatekstin kirjoittamisesta (lähes) ja paljon suunnittelua.

Pääasiassa päänsisäistä.

9E ja My Steps! ovat vaihtaneet tärkeysjärjestyksessä paikkoja. 9E saa olla nyt sivuprojektini haastavuutensa takia. Haluan rakennella sen rauhassa valmiiksi, vaikka siinä sitten kestäisi tavanomaista pidempään.

Rakenne on tämä: My Steps! sisältää kolme lukua (vähän niin kuin alku, keskikohta ja loppu), jotka yhdessä olisivat noin 30 000 sanaa. Viimeinen luku tulee olemaan vapaa sanoiltaan, joten sanamäärä saattaa olla loppupelissä joko enemmän tai vähemmän.

9E:n suunnittelu tiedostoon on tyssännyt kuudenteen lukuun, mutta päässäni koko kaari on hahmottunut, jokainen luku omalla paikallaan. Tähtään noin 50 000 sanaan.

Kaiken lisäksi koneeni tuulettimet sanoivat hyvästit. Ostin itselleni halvemman kirjoituskoneen odotellessani nyt pääasiassa pelikäyttöön valjastetun, hyvin palvelleen, vanhuksen paluuta. Saa nähdä miten koneiden välillä hyppelehtiminen tulee toimimaan.

Jänöstä muuten tuli toinen hylsykin. En enää muista kerroinko siitä täällä. Enää yksi mahdollisuus sillä kässärillä edessä.

Liebster award tulla tupsahti

 

Kiitos Än Kirjaimia ja sanoja -blogista!


Oleelliset säännöt, joita aion hieman rikkoa:

1. Kiitä palkinnon antajaa ja linkkaa hänen bloginsa postaukseesi
2. Laita palkinto (yllä oleva kuva) esille blogiisi
3. Vastaa palkinnon antajan esittämään 11 kysymykseen
4. Nimeä 5-11 blogia, jotka mielestäsi ansaitsevat palkinnon ja joilla on alle 200 lukijaa
5. Laadi 11 kysymystä, joihin palkitsemasi bloggaajat puolestaan vastaavat
6. Lisää palkinnon säännöt postaukseen
7. Ilmoita palkitsemillesi bloggaajille palkinnosta ja linkkaa oma postauksesi heille, jotta he tietävät mistä on kyse.

En haasta vielä ketään, kerta en tiedä onko kukaan jäljellä haastetta varten. Jos joku rakas lukija tietää blogin, jonka voisin haastaa, olisi mahtavaa jos ilmoittaisit minulle, että voin mahdollisesti pistää hyvän kiertämään.

Sitten vastaukset:

1. Oletko kirjoittanut "aina"?

Olen suunnitellut tarinoita päässäni ja eri muotoisesti paperille pienestä pitäen, mutta tosissani olen kirjoittanut 5-6 vuotta. 

2. Kuinka paljon (ajallisesti) kirjoitat viikossa?

Jos en suunnittele, niin vähintään pari tuntia päivässä. Sellaiset 1000 sanaa vähintään "juu, olen hidas...".

3. Luetko paljon?

 Jos sille päälle satun. Kaksi 200 sivuista kirjaa menee kyllä päivässä. Nyt on ollut kuitenkin kuivempi kausi.

 4. Luetko kirjoittamaasi genreä vai laajemmin?

Laajemmin. Pääasiassa spefiä, mutta realistinenkin menee, kunhan tarina on vetävä. Mielestäni tarina on kaikkein tärkein.

5. Millaisessa ympäristössä kirjoitat?

Yleensä sängylläni tyynyyn nojaten ja kone sylissä. Kotona.

6.  Millä ohjelmalla kirjoitat?

Nykyään pääsääntöisesti Scrivenerilla, ja viimeiset silaukset Atlantiksella (sivunumerot ja muut formatointiviilaukset).

7. Tuoko joulusi (kirjoitus)rauhaa vai hässäkkää?

Molempia. Vaikea sanoa vielä tässä vaiheessa. Ehkä siinä ehtii kirjoittamaan edes hieman.

8. Pidätkö talvesta?

En paljoakaan. Talvi tarkoittaa minulle valitettavasti kylmyyttä, flunssaa ja kuumetta. Niin kuin tälläkin hetkellä.

9. Mainitse kolme asiaa, jotka inspiroivat sinua.

Mahtavat tarinat, niiden olemassaolo ja luojina toimivat kirjoittajat.

10.  Mitä katsot televisiosta?

En juuri mitään, jos netistä käsin katsottua animea ei lasketa. Nykyinen tarjonta ei anna minulle henkilökohtaisesti mitään. Tuntuu kuin tarinoihin ei panostettaisi enää.




 

Nanoillaan sitten oikein olan takaa

Tein perus nanot, eli vaihdoin projektia kesken kaiken. Onneksi kirjoitan silti pienoisromaania. Haluan syventää Morsiamen miljöötä, teemoja, ja erästä hahmoa. Näin siten parhaaksi kirjoittaa siitä romaanin. Tarkoitukseni Nanon aikana oli ja on kirjoittaa pienoisromaani, joten viime päivityksessä mainitsemani projekti saapui oikeaan saumaan.

Työnimenä on täällä sekä tiedostossa My Steps!. Nimestään huolimatta se on kirjoitettu suomeksi. Nuorten scifiä. Postinjakajia, robotteja ja moottoripyöriä.

Sanatavoitteeni on jälleen 20 000, ja jos kässäri ylittää tuon, niin kaikki on vain plussaa. Tällä hetkellä takana on yksi kirjoitussessio ja noin 650 sanaa. Huomisesta lähtien tavoitteeni on 1000 sanaa päivässä valmistumiseen asti.

Eli tällainen muutos.

Aloitus ja tulevaisuus

Morsiamessa on nyt sanoja koossa noin 1100. Aloitin yhden aikoihin yöllä ja kirjoitin suunnilleen 600 sanaa ja iltapäivällä 500. Olen suht koht hidas kirjoittaja ja saankin usein vain 500 sanaa tunnissa. Korvaan hitauteni kirjoittamalla vähintään kaksi kertaa päivässä. Useamminkin jos jaksan.

Olen edennyt hitaammin kuin yleensä. Johtuu varmaan siitä, että haluan tekstin soljuvan eteenpäin sulavammin kuin kevään versiossa, josta sain valmiiksi vain ensimmäisen luvun. Luulisin onnistuvani tällä kertaa.

Kehittelin päässäni hieman jo seuraavaa pienoisromaaniprojektiani, jonka kirjoitan näillä näkymin huhtikuun campissa. Scifiä sekin, mitäpäs muutakaan. Sillä välin keskityn 9E:n valmiiksi saamiseen. Koko projekti on ollut jäissä nyt hetken aikaa ja pysyykin niin ainakin tämän kuukauden loppuvaiheisiin asti. Kiitos kuuluu Morsiamelle.

Tuntuu että nämä nanot sopisivat minulle juuri tähän tarkoitukseen, pienoisromaanien kirjoittamiseen. Kerta niitä on vaikea saada julkaistua verrattuna romaaneihin (asia jonka olen saanut kantapään kautta kokea toistamiseen) kirjoitan niitä silloin tällöin nanoissa ja toivon parasta.

Aina kannattaa toivoa! Eikö?

Hengessä mukana

Osallistun sitten Nanon talkoohenkeen projektilla Morsian. "Huijaan" hieman ja kirjoitan pienoisromaanin (jälleen kerran...). Kyseessä on taas nuorille suunnattua scifiä, mitäpäs muutakaan.

Oma nanoiluni koostuu pelkästään parin vuoden takaisesta campista, jonka huikeaksi tavoitteeksi annoin itselleni 10 000 sanaa.

Epäonnistuin!

Nyt tavoite on valmis kässäri. Luulisin tarinan menevän 20 000 sanan tienoille. Koko höskä on muovautunut päässäni jo hetkisen ja nyt olisi viimein tekojen aika. Tähtään neljään tai viiteen lukuun.

9E on siksi aikaa pienellä jäähyllä. En ole kirjoittanut oikeastaan mitään vähään aikaan, jos ei pieniä suunnitelman palasia eräästä aikuisten scifiprojektista Scriveneriin lasketa. Visioni 9E:ä on aika selvä, mutta saatan pistää loppukohtaukset uusiksi. Tosin pidän alkuperäisestä, henkilökohtaisemmasta, lopusta.

Päivittelen blogia nyt lähes joka päivä Nanon ajan. Tulee jännä kuukausi.

Hauska hylsy

Tänään sitten tupsahti ensimmäinen hylsy Jänöstä. Ei soveltunut julkaisuohjelmaan. Ei mikään yllätys tosin, olihan kyseessä pienoisromaani.

Vielä on pari mahdollisuutta. Lähetin tosiaan vain muutamaan suureen kustantamoon. Mietin vieläkin keskisuurten kokeilemista, mutta pelkään, että teos hukkuisi julkaistaessa massan sekaan, jos se ei saisi tarpeeksi huomiota pienemmän kustantamon takia. Tosin muutamat keskisuuret ovat nyt näyttäneet kyntensä juuri spefin julkaisussa...

Tiesin ottavani Jänön kanssa suuren riskin. Genrekin on Suomen mittapuulla aika tuntematon, ainakin vielä. Kässäri on nuorille ja soveltuisi erityisesti myös pojille aihepiirinsä takia. Sekin varmasti vaikutti hylsyyn.

Miksi se sitten oli hauska?

Koska saivat yksinkertaisen nimeni väärin sillä yleisimmällä tavalla.

Mitä olisi päivä ilman kamppailua?

Vietin pari kirjoitusvapaapäivää palkinnoksi siitä, että olen saanut niin paljon aikaiseksi viime aikoina. Tänään piti kylläkin kirjoittaa, mutta kuten arvasinkin yön tummissa seikkailuissa, olen kamppaillut erään yöllä julkaistun pelin kanssa. PC-pelaamisen juhlaa...

Pitkästä aikaa luin myös suomalaista kirjaa. Alun perusteella Anne Leinosen Vaskinainen on mukavan mysteerinen tapaus. E-kirjana lueskelen puhelimesta käsin.

Sitten toiseen lukuelämykseen. Luin A Silent Voicen ensimmäisen pokkarin joskus kesällä. Viimein luin rästissä odottaneen kakkosen, eikä se pettänyt odotuksiani pätkääkään. Ummikoille tiedoksi, tämä sarjakuva kertoo koulukiusaamisesta ja sen seurauksista kainostelematta. Teoilla on seuraukset niin kuin todellisuudessakin. Vuosienkin päästä. Lukekaa. Sopii myös niille, jotka eivät yleensä mangaa lue.

Anteeksipyynnöt huonosta kuvasta.

A Silent Voice vol. 2

Uhraus

Sain 600 sanaa lisää 9E:n. Tahtini oli hitaampi kuin yleensä toimintakohtauksen takia. Silloin aina hidastan ja luon mielessäni esimerkiksi taistelun kulkua jo suunnitellun pohjalta. Tiedän jo, että kohtaus vaatii hiomista. Viimeisen koreografian.

Seuraavaksi vuorossa olisi kirjoittaa koko kässärin varmaankin mieltä jakavin kohtaus. Siinäkään ei uhrauksilta vältytä. Tarina vaatii henkiä ravinnokseen, ja minä annan niitä ilomielin. Olisi mukava tutustua paremmin muutaman hahmon kanssa, mutta tarina tarvitsee tätä.

Koko projekti on tähän mennessä ollut huomattavasti vaikeampi kuin edelliseni, eikä se johdu koosta. 9E on toiminnallisempi, ja siksi luulenkin sen valmiiksi saamisessa kestävän kauemmin kuin kahden edellisen yhteensä. Kun soppaan lisätään vielä tulevaisuudessa tiuhaan tahtiin vaihtuvat näkökulman vaihtamiset ja jännitteen luominen, jää paljon rauhallisempi Jänö kauas taakse.

Jos onni käy, ja Jänö näkee valon, on mahdollisten lukijoiden vuoro päättää kummasta pitävät enemmän. Tyylit ovat kuitenkin niin erilaisia näiden kähden välillä, että en osaisi päättä kummasta pidettäisiin enemmän. Riippuu minkälaisista tarinoista itse pitää.

Itselläni on mieltymys kaikenlaisiin tarinoihin ja niiden kertomiseen jo pienestä pitäen, vaikka aloitinkin kirjoittamisen vasta viitisen vuotta sitten. Se on kuitenkin tarina toista kertaa varten.

Ehkä vielä tänään. Joku menettää osansa tarinassa.

Ilkosillaan

9E:n kokonaissaldo on nyt vähän yli 2000 sanaa. Luppoaika ja ilkosillaan huvittelu on nyt käytetty loppuun. On aika järisyttää hahmojen maailmaa. En voi sanoa olevani täysin tyytyväinen proosaani, mutta tekstin tyyli vielä hakee itseään. Onneksi tarina on ainakin omasta mielestäni toimiva. Seuraavat kohtaukset varmana muokkaavat tyylin siihen, mihin sen kuuluukin mennä. Editointi hoitakoot loput.

Monet inhoavat editointia, mutta itse pidän siitä hyvin paljon. Kirjoitusvirheiden etsiminen se sitten onkin suoraan pakoputkesta. Onneksi kun sen jakaa pieniin liuska/kohtausmääriin, on se edes joten kuten siedettävää. Tärkeäähän se on.

Kuuma syyspäivä on tullut päätökseensä. Liekit jo horisontissa.

Lihapiirakkaa ja futuristisia pallopelejä

Sanoja on nyt kasassa hieman yli 1400. Eli etenen hitaasti, mutta varmasti kohti loppua, joka ei vielä näy horisontissa. Alun tärkeät hahmot ovat nyt esitelty ja on korkea aika, että he viettävät vielä viimeiset rauhanhetkensä, ennen kuin päästän tuonelan lieskat valloilleen.

Eli mitä he tekevät vapaa-ajallaan?

Pelaavat pallopeliä meren yllä. Mechoissa. Pesäpallomailoilla.

Juuri niin. Tähtään vähintään 50 000:n sanaan, jotakuinkin 24:n lukuun. Luulen tarinan kyllä menevän yli tuosta sanatavoitteesta, mutta vain pikkuriikkisen verran.

Samalla luen, suunnittelen ja kirjoitan myös toista kässäriäni. Blogissa voisin kutsua sitä lempinimellä Lihis, jota käytän kyllä muutenkin...

Lihis on aikuisille suunnattua, Suomeen sijoittuvaa, spefiä. Koelukija on lukenut noin 6000 sanaa alkua. Teko, josta hyödyin todella paljon ja sain positiivisia kommentejakin. Luen alun vielä itse läpi, jotta voin jatkaa tarinaa eteenpäin kohti seuraavaa herkkuhetkeä! Ehkä pistän Lihiksen Liken kilpailuun, jos saan valmiiksi ajoissa.

Ehkä...

Projekti 9E ja Juonija

 Olisi varmaankin helpompi esitellä lyhyesti itseni, projektini ja blogini. Kuitenkaan Juonijassa ei ole vielä mitään mielenkiintoista, toisin kuin käsikirjoituksessani. Ja valehtelisin väittäessäni olevani hypermielenkiintoinen. Veikkaisin olevani tasolla kymmenen, kun tasoja on yhteensä loputtomasti.

Eli matkaa vielä on.

Olen saanut kirjoittajanurallani aikaiseksi kaksi käsikirjoitusta, joista ensimmäinen tuli hylsyinä takaisin. Syystäkin. Tuore numero kakkonen odottaa nyt tuomiotaan viimeisen luolaston uumenissa. Vai oliko se ensimmäisen?

Nykyinen projektini kulkee hyvin symbolisella työnimellä 9E. 9E! Kyseessä on nuorille aikuisille suunnattu scifiromaani. Tarkoituksena olisi saada tarina pysymään yhdessä kirjassa, vaikka se olisikin kiva puolittaa. Blogin tarkoituksena on olla eräänlainen kirjoituspäiväkirja käsikirjoituksen vaiheista. Ehkä (varmana!) pujotan tänne muutakin tavaraa ajan kuluessa.

Sanoja on nyt noin 1100 ja ensimmäinen luku menossa. Seuraavaksi kerron tarkemmin projektista itsestään ja mihin asti olen päässyt.

Hyvää kirjoittamista! (ja lukemista ja iltaa ja unohtamatta iltanokosia!)