Tarinaa etsimässä

Camp loppui kohdallani häviöön, muutamalla sadalla sanalla. Jätin sen siihen, koska editointi alkoi ja juuri lopettamaani lukuun oli, no, hyvä lopettaa kuukausi.

Nyt pitäisi sitten keskittyä Stepsiin taas pääsääntöisesti. Editoida ja editoida. Olen saanut jo suurimman osan juonen muutoksista ja poistoista valmiiksi, mutta en ole lisännyt uusia lukuja. Pelkään niiden rikkovan jännitteen ja tasapainon, vaikka voivatkin syventää muutamaa hahmoa. Niistä voisi helposti tulla liian irrallisia siihen kohtaan tarinaa.

Pitäisi aloittaa lausetason editointi ja murehtia tuota myöhemmin. Muuten en saa koskaan valmista. Steps on jo pisimpään kestänyt projekti tähän mennessä.

Yleensä saan valmista puolen vuoden sisällä. Nyt ensimmäiseen versioon meni jo se aika. Eikä tähän lasketa sitä alkuperäistä pienoisromaania. Toivottavasti kerrankin hitaasti hyvää tulee.

Nyt seuraavan YA-projektin päättäminen on ollut tuskallista. En vain osaa. Niin monta tarinaa.

Ottaako jotain omaan perustyyliini sopivaa, vai jotain muuta, ehkä toiminnallisempaa ja räväkämpää. Päässä pyörii niin monta tarinaa, osa jo osittain suunniteltuja.

Jos saan ajoissa päätettyä, niin saatan kirjoittaa tuon tarinan ennen kun palaan 2,5-projektiin.

Ehkä pidän scifistä alienin jälkeen paussin. Saatan ottaa työstyöön tussitarinan. Tai realistisen rantastoorin.

Päätöksiä.

Hetkellinen symbioosi tiikerin kanssa

Näyttää siltä, että vihdoin olen saanut taas kirjoittamisesta otetta. Joskus se vaatii vaan heittäytymistä mukaan tarinaan, vaikka kaikki langat eivät ole selvinä tiedostossa, saati sitten päässä.

Kaspiantiikerin eka luku on valmis. 3000 sanaa. Seuraava luku on huomattavasti lyhyempi. Ehkä 1000 sanaa. Sitten taas hieman pidempi luku, jonka jälkeen pysähdyn hieman suunnittelemaan, koska luvut todennäköisesti pitenevät siitä hetkestä lähtien.

Ja kyllä. Tämä tarina on aikuisille. Tiedän sen heikentävän tarinan mahdollisuuksia koskaan nähdä päivänvaloa. Toiminnallista (aikuisten) scifiä ei kauheasti julkaista Suomessa edes suurien kustantamojen toimesta. Maailmalla se on paljon yleisempää.

Kaspiantiikeri on myös toiminnallisuudessaan ja poliittisemmassa otteessaan mukavuusalueeni ulkopuolella. Vähäsen. Yleensä kirjoitan rauhallisempia, taianomaisempia, tarinoita. Erityisesti nuorille.

My Steps! ei ole edennyt yhtään. Ensi viikolla keskityn siihen, ja jätän Kaspiantiikerin viikonlopunn huostaan.

Tahtini menköön tällä tavalla: Viisi päivää Stepsia ja kaksi päivää Kaspiantiikeriä. Seuraavalla viikolla neljä Stepsille ja kolme Kaspiantiikerille.

Ja toistuu.

Pirulainen

Päätin vaihtaa näin alussa jo projektin Mafiaan. 9E ei vaan toimi vieläkään, ja tällä kertaa ongelma ei sijaitse tarinassa, vaan proosassa. Se on liian yksinkertaista, persoonatonta. Siinä ei ole mitään vivahteita minusta, sen olisi voinut kirjoittaa kuka tahansa muu.

Tiedän että editointi voisi korjata kaiken, mutta tällä hetkellä haluan keskittyä projektiin, joka voisi toimiakin. Luulisin, että 9E vielä onnistuu, mutta vasta tulevaisuudessa. Pitäisi vaikka kirjoittaa novelleja sen maailmasta tai jotain, jotta tyyli tulisi esille, kokeilla erilaisia tekniikoita. Käsis tarvitsee tyyliä nyt, kun tarina on saatu toimimaan.

Kirjoitan Nanossa Mafiaa 10 000 sanaa. Todellinen tavoite on saada kokoon toinen tarinakaari. Pitäisi vain saada sen ensimmäisenkin kaksi viimeistä kohtausta kirjoitettua.

9E on toiminnallisempi tarina kuin projektini yleensä. Aluksi luulin, että se voisi olla ongelman lähde, mutta en usko siihen. Luonnollinen tyylini koko käsikseen vain on jostain syystä hyvin yksinkertainen. Ja se häiritsee.

Tyylini ylipäätänsä on minimalistinen. Mutta persoonaton se ei ainakaan mielestäni ole, ja pystyn kirjoittamaan erilaisilla tyyleillä, jos käsikirjoitus sitä vaatii.

Vihdoin

Siinä se. 9E:n suunnitelmat on viimein suunniteltu. Seuraavaksi on vuorossa itse raakateksti, kirjoittaminen. Pääsen jo ehkä tänään kirjoittamaan tarinaa. Pitää vain päättää säästänkö nykyisen aloituksen, vai aloitanko jälleen kerran alusta. Entä pitäisikö alkuun lisätä luppoaikaa, mahdollisuutta mahdollisille lukijoille tutustua hahmoihin, ennen kuin toiminnallisemmat osat tarinasta alkavat?

Tällä hetkellä käsikirjoituksessa on kaksi kohtausta, joista ensimmäinen tutustuttaa hahmoihin, toinen taas aloittaa alun käännekohdan, tapahtuman josta ei ole paluuta. Riittääkö noin 1500 sanaa tutustuttamaan hahmoihin tarpeeksi, vai tarvitsisiko käsikirjoitus muutaman kohtauksen lisää ennen tuota kyseistä käännekohtaa?

Vaikeita kysymyksiä. Kaiken lisäksi vain tulevaisuus näyttää syntyykö projektista kenties kaksoset. Puolessa välissä tarinaa tapahtuu suuri muutos, joten olisi helppoa jakaa tarina kahteen osaan. En tiedä kuinka helppoa sellaisen idean myyminen kustantajille sitten olisi...

Itselleni antama sääntö on, että jos käsikirjoituksessa tulee olemaan romaanin verran sanoja puoleen väliin päästessäni, jaan sen suosiolla kahteen teokseen. Sitten vain toivomaan, että tuuri antaisi myöten sillä kertaa.

Uhraus

Sain 600 sanaa lisää 9E:n. Tahtini oli hitaampi kuin yleensä toimintakohtauksen takia. Silloin aina hidastan ja luon mielessäni esimerkiksi taistelun kulkua jo suunnitellun pohjalta. Tiedän jo, että kohtaus vaatii hiomista. Viimeisen koreografian.

Seuraavaksi vuorossa olisi kirjoittaa koko kässärin varmaankin mieltä jakavin kohtaus. Siinäkään ei uhrauksilta vältytä. Tarina vaatii henkiä ravinnokseen, ja minä annan niitä ilomielin. Olisi mukava tutustua paremmin muutaman hahmon kanssa, mutta tarina tarvitsee tätä.

Koko projekti on tähän mennessä ollut huomattavasti vaikeampi kuin edelliseni, eikä se johdu koosta. 9E on toiminnallisempi, ja siksi luulenkin sen valmiiksi saamisessa kestävän kauemmin kuin kahden edellisen yhteensä. Kun soppaan lisätään vielä tulevaisuudessa tiuhaan tahtiin vaihtuvat näkökulman vaihtamiset ja jännitteen luominen, jää paljon rauhallisempi Jänö kauas taakse.

Jos onni käy, ja Jänö näkee valon, on mahdollisten lukijoiden vuoro päättää kummasta pitävät enemmän. Tyylit ovat kuitenkin niin erilaisia näiden kähden välillä, että en osaisi päättä kummasta pidettäisiin enemmän. Riippuu minkälaisista tarinoista itse pitää.

Itselläni on mieltymys kaikenlaisiin tarinoihin ja niiden kertomiseen jo pienestä pitäen, vaikka aloitinkin kirjoittamisen vasta viitisen vuotta sitten. Se on kuitenkin tarina toista kertaa varten.

Ehkä vielä tänään. Joku menettää osansa tarinassa.