maanantai 7. toukokuuta 2018

Tartu

Tartu.

Tartu tartu.

Tartu, tartu.

Olen yrittänyt nyt kohta kuukauden ajan varmaankin saada Stepsin viimeisen luvun kirjoitettua. Tänään viimein sain sen valmiiksi, kahden tunnin session aikana.

Aika on vierähtänyt. Olen jo aloittanut 2,5:n kirjoittamisen. Kaksi lukua vasta takana, mutta onpahan sentään alku.

Mikäköhän viimeisen luvun ongelma oli? Jännitin ja jännitin, mutta lopulta se ilmestyi tiedostoon hujauksella.

Saan vihdoin antaa kässärin levätä pari kuukautta. Heinäkuussa aloitan editoinnin.

Nyt keskityn 2,5:een. Ja Olla-projektiin. Toinen on lastenfantasiaa siis ja toinen aikuisten pehmeää scifiä. Jos edes toisen saisin valmiiksi tämän vuoden aikana, ainakin ensimmäisen version. Sitten voisin olla vuoden saldoon tyytyväinen.

Pääasia, että saan vihdoin levähtää pitkän projektin jälkeen ja kirjoittaa uutta. Sitä olen kaivannutkin.

sunnuntai 1. huhtikuuta 2018

Seuraava YA-projekti - Paluu blogin alkuun

Stepsin raakateksti on vetämässä viimeisiään. Saan sen perjantaihin mennessä valmiiksi, jos mitään kummallista ei satu aivan yhtäkkiä. Perjantai on muutenkin deadlineni.

Seuraavaksi kirjoitan lastenromaanin, kuten sanoin, eli 2,5 on vuorossa seuraavaksi, Yritän saada tämän kuun aikana kirjoitettua mieluiten 15 000 sanaa. Ollaa jatkan varmaankin toukokuussa, tällä menolla se toimii sivuprojektinani.

Kun 2,5 valmistuu, aloitan seuraavan YA-projektin.

9E:n.

Palaan projektiin, jota varten perustin tämän pienen blogin. Pari vuotta sitten tuo käsikirjoitus epäonnistui alkumetreihinsä. Olen nyt saanut aikaa miettiä tarinaa, ja mitä haluan sillä kertoa.

Olen valinnut juonen kohdat tarinan eri inkarnaatioista. Se on lähellä alkuperäistä visiota, mutta samalla moni juonenpätkä on toisin, ja teema on vahvempi.

Kyseessä on scifiä nuorille aikuisille. Enemmän pojille suunnattu tarina, josta otankin hieman stressiä. Kirjoitan yleensä enemmän tytöille (vaikkakin hyvin erilaisia tarinoita).

Kaikista kauniista sanoista huolimatta juuri pojille julkaistaan vähän kirjoja. En tiedä, onko minulla edes mahdollisuutta saada tätä käsikirjoitusta julki. Erityisesti taustani takia. Mutta ainakin yritän parhaani!

Tällä kertaa 9E onnistuu varmasti. Luotan siihen.

Tai sitten tallataan seuraavat vuodet kirjoittamisen sotakentällä...


perjantai 23. maaliskuuta 2018

Leiriytyminen

Suunnitelmat muuttuivat taas, hieman.

Olin unohtaa Campin olemassaolon. Osallistun tälläkin kertaa, tavoitteena saada oikeasti 20 000 sanaa kasaan uuteen projektiin. Projekti on tällä kertaa ehkä Baby Dance.

Suunnitelmat eivät ole valmiita, mutta ensimmäiset kaksitoista lukua ovat. Joten ajattelin kirjoittaa ainakin ne, jos ei muuta

Steps on nyt ongelmallinen. En tiedä riittääkö noin viikko ensimmäisen version valmiiksi saattamiseen. Saa nähdä, pidänkö Baby Dancesta kiinni, vai kirjoitanko ensiksi Stepsin loppuun, ja sitten jotain muuta projektia lopuksi.

Ehkä pitäisi kirjoittaa esimerkiksi 2,5, eikä Baby Dancea? Niin kuin alunperin pitikin.

Tai jotain aivan muuta projektia. Heittäytyä mukaan seikkailuun, vaikka olenkin siinä niin huono. Ehkä se selviää vielä. Pitää miettiä Camp-projektia tarkkaan.

Novellikin on editoitu, joten jotain olen saanut valmiiksi.

lauantai 10. maaliskuuta 2018

Kaksi ja puoli, eli pitäisi viimein saada jotain aikaiseksi

Novelli olisi pitänyt olla editoitu jo viikko tai pari sitten, mutta olen laiskotellut, eli kirjoittanut Stepsiä eteenpäin sen sijasta.

Pieni valkoinen valhe itselleni.

Viimeisen viikon aikana en ole saanut mitään muuta aikaiseksi, kuin saanut päätettyä seuraavan lanuprojektini.

Eli se on siis 2,5.

Muutin idean lastenkirjaksi. Se vain toimii paremmin yhden asteen verran lapsekkaampana. Kuten olen kertonut, kyseessä on fantasiaa. Meidän maailmasta, mutta muuttuneena. Lukuja on tällä hetkellä suunniteltu ainakin 16.

Joudun ehkä leikkaamaan niitä pienempiin osiin, jotta niistä ei tulisi liian pitkiä.

Pitäisi tarttua novellin editointiin. Olen kyllä lukenut sen läpi ja tiedän mitä täytyy hieman lisätä, ennen kuin voin aloittaa lausetason editoimisen. Ideana on saada se editoitua keskiviikkoon mennessä.

Steps on nyt viimein pidempi kuin Lotto. Ei paljoa, mutta ylitin Loton pituuden viime viikolla. Kyllä tästä romaani tuli.

Olisin muuten ollut huolissani, jos siitä olisi taas muovautunut pienoisromaani.

torstai 22. helmikuuta 2018

Rauhallista menoa kohti loppua

Stepsiä on nyt kasassa paria sataa sanaa vaille 30 000 sanaa. Enää yksi luku, ja vähintään viiden luvun mittainen kliimaksi käynnistyy. Tästä tulee selvästi pidempi kuin Lotosta, mutta Mafian pituuteen en jaksa uskoa. Hei, ehkä yllätyn vielä.

Loton yksi hiljaisuus muuttui perushylsyksi. Ainakin vastaus tuli. Lähetin Loton vielä yhteen kustantamoon, mutta sitten luovutan kyseisen kässärin kanssa, ja kokeilen joskus ehkä kirjoittaa uudestaan.

En sittenkään kirjoita Älä pysähdy -kässäriä vielä. Keskityn Stepsin jälkeen Olla-projektiin. Suunnittelen tällä hetkellä niitä vähiä suunnitelmia, joita ajattelin väsätä kirjoittamisprojektia varten.

Seuraava lanuprojekti on ehkä lastenkirja, viimein. Ajattelin näin aluksi joko Kasvoimmea, taikka yhtä uutta ideaa.

Tai sitten pysyttelen vain Älä pysähdyssä.

Kirjoittaminen on ollut viime aikoina hieman hidasta, mutta olen silti edennyt tasaisesti tähän pisteeseen. Viimeiset 10-15 000 sanaa siis jäljellä.

Novellin ensimmäinen versio on myös valmis. Ajattelin aloittaa editoinnin aikaisintaan ensi viikon alussa.

Jos tänä vuonna saisin valmiiksi Stepsin lisäksi myös Ollan. Siihen voisi olla tyytyväinen. Kaksi romaanikäsikirjoitusta vuodessa. Haluaisin pystyä parempaan tahtiin.

maanantai 29. tammikuuta 2018

Pienen pientä edistymistä projekteissa

Stepsin romaaniversiossa on noin 25 000 sanaa nyt, viikon päätteeksi ehkä 30 000 (toivottavasti). Kyllä kässäri menee ainakin 200 liuskaan asti, luulisin. Varmaan hieman yli.

Otin Olla-projektin takaisin työstöön. Suunnittelen lukuja ja kirjoitan niitä aina, kun saan valmista. Toinen luku menossa, toisella näkökulmahahmolla kolmesta. Tämä oli siis aikuisten scifiä, realistisemmalla, ehkä korkeakirjallisemmalla otteella (mistä minä mitään korkeakirjallisuudesta tietäisin...). Joka tapauksessa, yhteiskunnallisemmalla otteella mennään. Mielestäni tärkeä ja ajankohtainen aihe, vaikka enhän minä voi tietää, onko tällaisella mitään mahdollisuuksia julkaisuun.

Älä pysähdy on yhtä lukua vailla kymmentä suunniteltua lukua. Eli yhdekän lukua. Tai kahdeksan, jos jaettua ensimmäistä lukua ei lasketa.  Pian puolet kasassa tarinallisesti.

Olen miettinyt jo sitä seuraavaa nuortenromaaniksi taipuvaa ideaa. En sitten tiedä. Ottaisiko esimerkiksi 2,5:n suunnitelmahiatukselta pois, vai ehkä Haaveiden maailman? Baby Dance on kanssa vaihtoehto, niin kuin eräs mainitsematon projekti.

Novelliakin pitäisi jatkaa. Saatan ehkä lähettää jotain Novaan tänä vuonna. Viimeksi ei onnistanut sitten yhtään.

Otin Wordin takaisin käyttöön Scrivenerin lisäksi. OneNote on myös kätevä suunnitelmia varten. En tarvitse enää Evernote tilausta, kun saan nuo kaksi yhdellä hinnalla.

Toivottavasti olisi se 30 000 sanaa, eli noin 150 liuskaa, kasassa viikon loputtua. Kirjoittaminen on ollut huomattavan hidasta viime aikoina.

Sanoin kai Twitterin puolella jotain uudesta toiminnallisemmasta projektista. Ei siitä mitään tullut. Ei ainakaan vielä.

Ehkä joskus myöhemmin.


keskiviikko 17. tammikuuta 2018

Viiden romaanin yritys

Sain vihdoin jatkettua Stepsiä eteenpäin, itselle pitkän tauon jälkeen. Nyt kaikki luistaa jälleen loistavasti, eikä stressiä kirjoittamiseen liittyen enää ole.

Seuraavaa projektia pitää kyllä suunnitella ahkerammin!

Ehkä noin kuukausi ja Stepsin romaaniversio on valmis.

Tässä ajasssa Lotto on saanut sekä hylsyjä, että hiljaisuutta. Saa nähdä saanko eräältä kustantamolta mitään vastausta, ja vastaako kumpikaan jäljellä olevista, ainakaan luvatussa ajassa.

Stepsin uusioversio on kuudes käsikirjoitukseni ja kolmas nuortenromaanini. Sen jälkeen tulee Älä pysähdy, ja sitten vielä yksi. Jos sen jälkeen ei kustannussopimusta näy, aion keskittyä vaihteeksi lanupuolelta lapsiin, sekä aikuisiin.

Vaikka suurin osa mielessäni olevista tarinoista onkin nuorille (aikuisille), tuntuu että juuri tämän kohderyhmän kirjoilla voisi olla vaikea päästä kynnyksen yli. Tai sitten kyseessä on tyylini, joka ei ehkä vain sovi osalle kustantamoista, tai nykyiseen sarjoittuneeseen ilmapiiriin.

Joskus tuntee itsensä surkeaksi, kun mikään ei onnistu, mutta yleensä uuden kirjoittaminen ja vanhan valmistuminen saa mielen ainakin hetkellisesti pirteämmäksi.

Jos ei yritä, niin ei voi onnistuakaan. Tietenkin on mahdollisuus, että en koskaan saa mitään julki, vaikka kirjoittaisin koko loppuelämäni.

Mutta hei, ainakin kehitin taitojani ja sain uusia kokemuksia. Lopulta on mukava saada tarinat tekstitiedostoon. Pois päästä.