torstai 29. syyskuuta 2016

Kasvoimme, todellakin

Nanon aikainen projekti on vaihtunut jälleen. Keskityn Stepsiin nyt ensi kuun aikana ja pidän sitten Nanon aikana pienen tauon projektista, jonka aikana kirjoittelen lastenromaania.

Genrenä jälleen hahmovetoinen pehmeä scifi, vähän niin kuin Stepsissa. Tällä kertaa ollaan kasvun äärellä, niin hahmojen kuin asuinpaikan. Aloitan suunnitelmat ehkä jo tänään, ainakin luonnostelua. Kuukausi aikaa saada tarina kirjoitusvalmiiksi.

Jos tarina valmistuu marraskuun aikana, jatkan sen editointia joulukuun puolivälin paikkeilla. Jos taas en saa kässäriä valmiiksi, pitää katsoa panostanko ensiksi Stepsiin vai tähän uuteen.

Lyhyempänä työnimenä voisi olla Kasvoimme.

Kirjatilaukseni saapui. Mietteitä saattaa tulla lähiaikoina (niinku jo huomenna!).

perjantai 23. syyskuuta 2016

Fakta on aina faktaa, silloinkin kun se ei ole

Juuri kun pääsin kiroamasta Stepsin etenemättömyyttä, ensimmäinen luku on viimein kasassa. Toinen luku on meneillään parhaillaan. Se sisältää kaksi kohtausta, pitkän ja lyhyen. En tiedä, miksi kerron tuollaisenkin tiedon, mutta fakta on aina faktaa.

Nano saapuu taas marraskuussa. En osallistu, mutta olen henkisesti mukana. Yleensähän Nanon aikana aloitan pienoisromaanin tai keskityn kuukauden ajan yhteen käsikirjoitukseen. Tällä kertaa kirjoittelen kuukauden pelkkää Stepsia.

Stepsia pitäisi olla 20-30 000 sanaa kasassa marraskuun alussa, joten sen pitäisi valmistua kyseisen kuukauden aikana, jos kirjoitan 1000 sanaa päivässä. Joulukuussa pääsen sitten editoimaan. Valitettavasti kässäri valmistuu todennäköisesti vasta tammikuussa aikaisintaan. Se tarkoittaa, että saan tänä vuonna valmiiksi vain yhden käsikirjoituksen.

Mafiassa kesti kauemmin kuin odotin. Elämän turha draama ja sairastelu yllättivät minut vaivihkaa. Nyt tuskin on tällaista ongelmaa (sairastelusta en olisi niin varma, nytkin olen hieman flunssassa...).

Tilasin aamulla paketin kirjoja. Kaikki suomeksi, mutta kaksi on käännöksiä. Mukaan mahtui kirjoja niin aikuisille, lapsille kuin nuorillekin. Ajattelin kirjoittaa kevyitä mietteitäni niistä blogin puolelle. Ei arvosteluja, vaan jutustelua, yllättyneisyyden tunteita. Ehkä pettymystäkin, kuka tietää.

Sarjakuvistakin voisi jutustella. Pinossa olisikin tunteet särkevää sarjakuvaa (kuulemma!).


torstai 22. syyskuuta 2016

Hetkellinen symbioosi tiikerin kanssa

Näyttää siltä, että vihdoin olen saanut taas kirjoittamisesta otetta. Joskus se vaatii vaan heittäytymistä mukaan tarinaan, vaikka kaikki langat eivät ole selvinä tiedostossa, saati sitten päässä.

Kaspiantiikerin eka luku on valmis. 3000 sanaa. Seuraava luku on huomattavasti lyhyempi. Ehkä 1000 sanaa. Sitten taas hieman pidempi luku, jonka jälkeen pysähdyn hieman suunnittelemaan, koska luvut todennäköisesti pitenevät siitä hetkestä lähtien.

Ja kyllä. Tämä tarina on aikuisille. Tiedän sen heikentävän tarinan mahdollisuuksia koskaan nähdä päivänvaloa. Toiminnallista (aikuisten) scifiä ei kauheasti julkaista Suomessa edes suurien kustantamojen toimesta. Maailmalla se on paljon yleisempää.

Kaspiantiikeri on myös toiminnallisuudessaan ja poliittisemmassa otteessaan mukavuusalueeni ulkopuolella. Vähäsen. Yleensä kirjoitan rauhallisempia, taianomaisempia, tarinoita. Erityisesti nuorille.

My Steps! ei ole edennyt yhtään. Ensi viikolla keskityn siihen, ja jätän Kaspiantiikerin viikonlopunn huostaan.

Tahtini menköön tällä tavalla: Viisi päivää Stepsia ja kaksi päivää Kaspiantiikeriä. Seuraavalla viikolla neljä Stepsille ja kolme Kaspiantiikerille.

Ja toistuu.


tiistai 20. syyskuuta 2016

Kaspiantiikeri

Harmit tuntuvat kasaantuvan päälle juuri tällä hetkellä, kaikki on epävarmaa ja flunssakin vielä iskenyt kaiken lisäksi. Näiden takia en ole saanut kirjoitettua paljoakaan.

Päätin laittaa Haaveiden maailman sivuun. Suunnittelen sen sitten, kun aika on oikea.

My Steps! on vieläkin samassa tilassa kuin viime päivityksen jälkeenkin. Vaikea keskittyä ongelmien takia.

Yöllä aloin kirjoittaa uutta kässäriä. Tiedän alun ja lopun, sekä sieltä täältä sekalaisia kohtia. En yleensä kirjoita ennen suunnitelmia, mutta nyt on saatava jotain aikaiseksi. Sain kirjoitettua aloituskohtauksen tarinalle Kaspiantiikeri. 9E:n maailmaan sijoittuvaa scifiä ajalta ennen 9E:ä.

Olen kuitenkin epävarma. Pitäisikö minun kuitenkin tehdä tästä kässäristä aikuisemmille sopiva, vaikka hahmot ovatkin vasta täysi-iän kynnyksellä? Tarinan monet osat menisivät ehkä Suomessa paremmin läpi kustannuskynnyksestä yleisen kaunokirjallisuuden puolella. Mutta vaikka hahmot ovatkin aikuisia, ovat he silti nuoria. Siis osa heistä ainakin.

Pulma.

Maailmalla tällainen nuorten aikuisten scifi menisi kyllä läpi, mutta joskus tuntuu, että Suomessa pitää hillitä itseään, jotta saisi jotain kustannetuksi. Erityisesti kun tarinan kotimaiset kytkökset ovat todella löyhät. Suomalaiset pitävät tarinoista, joissa miljöönä on Suomi ja hahmot samaa tekoa, kuulemma.

Spefissäkin.

torstai 15. syyskuuta 2016

Uneton haave

Kuumeisen olon vuoksi nukahdin aikaisin ja heräsin yhdeltä yöllä paremmassa kunnossa. Ajattelin kirjoittaa Stepsia eteenpäin lopun yön, mutta päähäni ponnahti uusi idea tarinasta (jälleen kerran), joten päädyinkin tekemään tuolle idealle tiedoston ja suunnittelemaan.

Yön tulokseksi sain kasaan lukuisia termejä, hahmoja ja paikkoja, ja tarinaa niiden ympäriltä. Osa minusta haluaisi tehdä tästä projektista pääprojektini, osa taas pistää hautumaan Stepsin valmistumista varten. Ongelma onkin siinä, että jos teen tästä pääsääntöisen projektini, en pysty kirjoittamaan raakatekstiä pitkään aikaan.

Tämän voisi kiertää kirjoittamalla Stepsia suunnittelun aikana, eikä siirtämällä projektia tulevaisuutta varten. Tämä tarkoittaisi, että suunnitelmien valmistuttua minulla olisi kaksi projektia kesken, Tähtiusvan suunnitelmien jälkeen kolme. Jos Mafian kanssa kävisi tuuri, niin sitten neljä...

Periaatteessa mahdollista hyvällä aikataulutuksella.

Järki käskee keskittymään Stepsiin ja Tähtiusvaan, sydän sanoo muuta. Hassuinta on se, että Steps varmaankin valmistuisi ensimmäiseksi joka tapauksessa lyhyemmän koonsa puolesta. Tarinaa on tässä uudessa projektissa sen verran, että siitä saisi pidennettyä sarjan. Haluan sen kaiken kyllä yhteen käsikirjoitukseen tiivistetyssä muodossa.

Alunperin käsikirjoituksen piti olla pienoisromaani, mutta kehkeytyikin pian pisimmäksi romaanikäsikirjoituksekseni ikinä. Ainakin mielessäni. Eräänlaista fantasiaa genreltään, tämä maailma läsnä, mutta ei urbaania.

Työnimenä kulkee Haaveiden maailma. Saa nähdä tuhoutuuko haave julkaisusta Mafian mukana, ainakin hetkeksi. Kolme projektia on kuitenkin tarpeeksi saadakseni uusia mahdollisuuksia.

On aika taas työskennellä. Raskas elämä on rasittanut viime aikoina ja aiheuttaa harmeja tänä päivänäkin, enkä ole saanut aikaiseksi paljoakaan sitten Stepsin alun. Kyllä tämä tästä.

Kolmen mahdollisuuden voimin.

tiistai 13. syyskuuta 2016

Ensimmäiset sanat, jälleen

My Steps! on viimein aloitettu. Sanoja on vasta vähän päälle tuhat, mutta tästä se vasta alkaa. Tyyli vielä hakee itseään, sillä aloitin koko tarinan alusta. Olen jo puolivälissä viimekertaista lopetuskohtaa, joten kovin pitkälle en ehtinyt päästä. Hyvä niin. Uudempi proosa ei koskaan ole huono juttu.

Tähtiusvan suunnitelmat ovat lähteneet käyntiin, viimein. Saa tosin nähdä koska pääsen kirjoittamaan sitä. Voi kulua vielä tovi.

Ja lopuksi surullisempia uutisia.

Mafia sai ensimmäisen hylsynsä. Perus, ei kommentteja. Ei onneksi harmita kauheasti. Hylsyihin tottuu, niiden parin ensimmäisen jälkeen. Kaksi mahdollisuutta vielä. Sitten saatan antaa kässärille pienen tarkistelun jälkeen vielä yhden mahdollisuuden.

En voi tietää varmasti onko Mafiassa mitään kauheaa vikaa ja en voi päästä kustannustoimittajan pään sisälle tietääkseni tarkemmin. Tiedän, että sen käsittelemät taruolennot eivät ole aivan sitä perustavaraa, jota Suomessa urbaanissa fantasiassakin voi tavata. Tarina sijoittuu kuitenkin tähän syksyn valtaamaan maahan, lähestyvän talven tienoilla.

Aika näyttää, mitä käsikirjoitukselle käy.