torstai 22. syyskuuta 2016

Hetkellinen symbioosi tiikerin kanssa

Näyttää siltä, että vihdoin olen saanut taas kirjoittamisesta otetta. Joskus se vaatii vaan heittäytymistä mukaan tarinaan, vaikka kaikki langat eivät ole selvinä tiedostossa, saati sitten päässä.

Kaspiantiikerin eka luku on valmis. 3000 sanaa. Seuraava luku on huomattavasti lyhyempi. Ehkä 1000 sanaa. Sitten taas hieman pidempi luku, jonka jälkeen pysähdyn hieman suunnittelemaan, koska luvut todennäköisesti pitenevät siitä hetkestä lähtien.

Ja kyllä. Tämä tarina on aikuisille. Tiedän sen heikentävän tarinan mahdollisuuksia koskaan nähdä päivänvaloa. Toiminnallista (aikuisten) scifiä ei kauheasti julkaista Suomessa edes suurien kustantamojen toimesta. Maailmalla se on paljon yleisempää.

Kaspiantiikeri on myös toiminnallisuudessaan ja poliittisemmassa otteessaan mukavuusalueeni ulkopuolella. Vähäsen. Yleensä kirjoitan rauhallisempia, taianomaisempia, tarinoita. Erityisesti nuorille.

My Steps! ei ole edennyt yhtään. Ensi viikolla keskityn siihen, ja jätän Kaspiantiikerin viikonlopunn huostaan.

Tahtini menköön tällä tavalla: Viisi päivää Stepsia ja kaksi päivää Kaspiantiikeriä. Seuraavalla viikolla neljä Stepsille ja kolme Kaspiantiikerille.

Ja toistuu.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti