tiistai 27. joulukuuta 2016

Projektit vuodelle 2017

Valehtelin hieman viimeksi. Lähetin Mafian sittenkin vielä yhteen kustantamoon pienen editoinnin jälkeen. Kässärin kohtalo jääköön siis tulevaisuuden käsiin.

Vaihdoin myös Baby Dancen pois nuortenromaanipaikalta. Se olkoon todennäköisesti sitä seuraava nuorten projektini.

Joten, tässä projektini vuodelle 2017:

Sydäri. Aion keskittyä nyt tähän kässäriin, koska se on lyhyin. Kyseessä siis, vielä kerran, lastenromaani. Fantasiaa. Tähtään 20 000-30 000 sanaan (100-150 liuskaa). Lukuja on suunniteltu tähän mennessä yhdeksän kappaletta. Kirjoitan ne ensiksi ja sitten suunnittelen seuraavan erän.

Lotto. Tämä on se uusi nuortenromaanikäsikirjoitus, jota suunnittelen tällä hetkellä. Kaksi lukua takana. Kyseessä on astetta realistisempaa, mutta samalla hieman dystopiasävytteistä (utopististakin) scifiä. Uskon tämän olevan parempi vaihtoehto kuin Baby Dance juuri tällä hetkellä. Tähtään vähintään 40 000 sanaan (noin 200 liuskaa).

13. Aikuisten kässärini. Scifiä, joka käsittelee ihmisille arkaa aihetta. Ajattelin ensiksi kirjoittaa ilman suunnitelmia, hieman tajunnanvirtana, jotta pääsisin kertojan päähän. Päätin toisin. Tämän kaltainen tarina vaatii enemmän suunnitelemista. En ole ollenkaan varma, kuinka pitkä tästä kässäristä oikein tulee.

Jos edes kaksi näistä valmistuisi vuoden aikana. Tähtään kaikkiin kolmeen. Tähän vaikuttavat myös Mafian kohtalo, sekä uudet projektit sitä mukaan, kun saan näitä valmiiksi.

Työtä siis riittää.

torstai 15. joulukuuta 2016

Uusi aloitus uudelle vuodelle

Mafia sai eilen viimeisen hylsynsä. Täten käsikirjoitusta ei julkaista, ei ainakaan tässä muodossa. En lähetä muihin kustantamoihin. En ainakaan vielä.

Aloitan kaiken ensi vuonna puhtaalta pöydältä. Ei kässäriä odottamassa vastausta. Ei kiirettä saada valmiiksi, vaikka pidänkin tasaisen kirjoitustahdin. Kunhan seuraava projekti valmistuisi kesäksi. Siinä on kuusi kuukautta aikaa kirjoittaa kustantamokierrosvalmis kässäri. Siis seuraavaan kässäriin.

Eli Baby Danceen.

Pistän sen kovan pähkäilyn jälkeen pääprojektiksi. My Steps! ei vain onnistu kunnolla tällä hetkellä. Olen kirjoittanut sitä jo neljä kuukautta, enkä ole saanut kirjoitetuksi kuin vain noin kahden viikon tekstit. Stepsin laitan sivuprojektiksi, joka valmistuu sitten, kun vain ikinä haluaakin valmistua. Kokonaisena romaanina.

Baby Dancesta on suunniteltu kahdeksan lukua. Yhteensä niitä tulee kaksikymmentäkahdeksan. Suunittelen 2-3 lukua päivässä. Muun ajan jatkan Stepsia, jos vain suinkin jaksan. Se saattaa valmistua ennen Dancea, mutta en ole enää ollenkaan varma.

Minulla on hyvä tunne Dancesta. Uskon siitä tulevan hauskempi ja rennompi projekti kuin Stepsista. Ja vaikka siitä tuleekin pidempi, luulen editoinninkin olevan helpompaa lopuksi kuin Stepsin kanssa varmaan tulevaisuudessa tulee olemaan.

Pitääpä vaihtaa tuo blogiteksi otsikon alta jälleen. Tällä kertaa tosiaan vuorossa nuorten aikuisten maagista realismia, ehkä pienellä scifimausteella (yllätys yllätys...).


maanantai 12. joulukuuta 2016

Dance

Päätin sitten lopulta My Steps!:n kohtalon. Leikkaan toisen osan (oikeastaan kahden kirjan verran tavaraa) pois tarinasta ja keskityn ensimmäiseen tarinakaareen. Tämä tarkoittaa, että ensimmäinen versio lähestyy loppuaan.

Ja se on vain noin 20 000 sanaa pitkä.

Eli pienoisromaanimitoissa mennään tällä hetkellä. Mutta onko sillä sitten väliä? Projekti syntyi pienoisromaanina.

Mutta aion editoidessa lisätä 10-15 000 sanaa kässäriin. Eli siitä tulisi joko pitkä pienoisromaani, taikka hyvin lyhyt romaani. Eli noin 150-180 liuskaa kokonaisuudessaan.

Tämä ensimmäinen versio on vain runko tarinalle. Hassu tunne. En ole ennen kirjoittanut näin. Mutta tein Mafiat, eli keskitin tarinan tiettyyn osioon, jotta saisin selvemmän kokonaisuuden. En edes tiedä, olisiko kolmen kirjan verran tavaraa hyvä sovittaa yhteen.

Päätös seuraavasta nuortenromaaniprojektista on tehty ja suunnitelmat on aloitettu. Käsikirjoitus kantaa työnimeä Baby Dance. Kyseessä on abstraktimpaa maagista realismia.

Yritän saada Stepsin raakaversion valmiiksi ennen joulua. Sen jälkeen keskityn Danceen, kunnes on aika editoida.

Mafia sai toisen hylsynsä tänään. Perushylsy. Enää yksi mahdollisuus. Sitten lähetän ehkä vielä yhteen kustantamoon, jos näen sen kannattavaksi (pienen viilailun jälkeen).

sunnuntai 4. joulukuuta 2016

Projekti jatkuu ja puolivälin kliimaksi

En sitten luovuttanutkaan Stepsin suhteen. En vain voinut, pystynyt.

Ne ajat ovat jo menneitä.

Korvasin erään, oikeastaan aika vähäpätöisen kohtauksen kyseisen ongelmahahmon kohtauksella. Enempää en usko, että tarvitaan, ainakaan pakosta. Hahmo oikeastaan onkin tarkoituksella hieman peitossa.

Olen nyt puolivälin kliimaksissa. Kolme lukua ja käsikirjoituksesta on puolet kirjoitettu, ainakin tarinallisesti. Toinen puolisko on hieman pidempi.

Saatan editoidessa kirjoittaa lisää kohtauksia, taikka jopa lukuja. Alunperin niitä oli 24, nyt vain 22. Yhdistelin lukuja jo pariin otteeseen.

Nyt sitten pitää päättää lopetanko meneillä olevan luvun tähän, juuri sopivaan kohtaan, ja teen seuraavasta luvusta pidemmän, vai kirjoitanko täysin suunnitelmien mukaan.

Valintoja (luulisin aloittavani uuden luvun).

perjantai 25. marraskuuta 2016

Lopetuksia, jatkoja ja alkuja

My Steps! ei vain edennyt mihinkään, joten lopetin sen kirjoittamisen. Sain noin 15 000 sanaa kässäriin, mutta ei voi mitään.

Tiedostan syyn epäonnistumiselle. Stepsin rakenne oli pielessä jo alusta asti. Käsikirjoitus alkoi pienoisromaanina, enkä muuttanut alkupuolen (silloisen koko kässärin) rakennetta ollenkaan, muutamaa viittausta myöhempiin tapahtumiin lukuunottamatta. Pienoisromaanirakenne ei toimi kunnolla romaanissa.

Alkupuolen antagonisti ei saanut lähes ollenkaan hahmonkehitystä ennen puoliväliä, toisen osan tarina tuntui irralliselta ensimmäisen puoliskon tapahtumiin jne. Pitää suunnitella tarina kokonaan uudestaan. Sitä en jaksa tehdä juuri nyt.

Keskitän nyt voimani Sydäriin. Se on rakenteeltaan ehyt ja samalla pienemmän luokan projekti. Sopiva Mafian jälkeen.

Samalla jatkan Haaveiden maailman suunnittelemista. Siirsin termit ja paikkojen nimet omiin kohtiinsa Scrivenerissa. Se on seuraava projektini nuorille. Saa nähdä saanko suunnitelmat ajoissa valmiiksi, ennen Sydärin ensimmäisen version valmistumista. Sekin aluillaan vielä...


maanantai 7. marraskuuta 2016

Sydäri

My Steps! etenee hyvin hitaasti. Jotenkin tahmeasti. Kuudennesta luvusta tuli hyvin lyhyt, joten päätin yhdistää sen ja seitsemännen. Nyt olen yhtä lukua vailla. Aion pistää sen puolivälin jälkeen syventämään hahmoja.

Päätin myös kaikkien takapakkien vuoksi pistää kässärin sivuprojektiksi. Keskityn nyt erääseen lastenkirjaideaan (ei Kasvoimme). Tarvitsen nyt jotain vähän lyhyempää.

Editoin tätä kässäriä (noin kolme lukua) hieman aikaisemmin. Suunitelmia ei varsinaisesti ole, mutta kässärin rakenne on hyvin mielessä. Luulisin pärjääväni, ainakin toistaiseksi. En muista olenko kirjoittanut tästä käsikirjoituksesta aikaisemmin tänne. Ei sillä väliä.

Sen nimi täällä voisi olla Sydäri.

Aikuistenkirjaideat ovat nyt jäähyllä, hetkisen ajan. Yritän keskittyä Sydäriin ja Stepsiin.

Samalla pitäisi suunnitella Kasvoimmea, jonka kirjoitan varmaan Sydärin jälkeen. Stepsin jälkeistä nuortenkässärista en sitten ole varma. Ehkä Haaveiden maailma tai 9E, vihdoin ja viimein.

Saa nähdä. Ei ole kiirettä niiden kanssa.

torstai 3. marraskuuta 2016

13 sanaa, vaiko sittenkin 10 000?

My Steps! on nyt edennyt ensimmäisen suuren rajan yli. Kässärissä on nyt yli 10 000 sanaa. Tavoitteenani on saada kuun aikana 20 000-30 000 sanaa.

Projekti on edennyt hitaasti tähän asti, vasta viides luku menossa, mutta ei se haittaa. Ei tässä kiire ole, kun Mafiastakin vasta odotan vastauksia. Jos kuun lopussa kässäri olisi edes puolivälissä, silloin olisin tyytyväinen.

En tule saamaan valmista tämän vuoden aikana, mutta ensimmäinen versio olisi kiva saada kirjoitettua vielä ennen vuoden vaihtumista.

Uusi pöytäkone saapui pari päivää sitten. Täytyy taas totutella kirjoittamaan kunnon näppäimistöllä. Mekaanisella sellaisella, ei kannettavan laattanäppäimillä.

Vaikka en olekaan kirjoittanut kauhean paljon viime aikoina, olen saanut alun (kahdeksan liuskaa) tekstiä aikuisten projektiini. En ole ennen kertonut siitä blogin puolella. Kutsun sitä täällä tästä lähtien vaikka nimellä 13. Scifiä ihmisille vaikeasta aiheesta. Lisää myöhemmin, kun projekti etenee. Onhan se jäässä nyt tämän kuun aikana, keskittyessäni Stepsiin.

Pitäisi taas kirjoittaa yksi sessio. Ja suunnitella Kasvoimmea, seuraavaa lanu-projektiani. Joulukuussa on kyseisen kässärin aika, ja vasta eka luku (oikeasti viisi) suunniteltuna.

Siitäkin lisää myöhemmin.

torstai 27. lokakuuta 2016

Elämä omiin käsiin osa 4

Onnistuin tänään tavoitteessani, jota olen havitellut jo vuosia. Samalla minulle selvisi, että kaikki valheeksi luulemani oli sitä itseään.

Paskaa ja valhetta.

Kaksikymmentäminuuttiseni meni nopeasti ja positiivisesti, vaikka alussa pelottikin. Nyt sitten jännätään noin kuukausi. Sitä, mitä elämälleni käy.

Stereotyyppisesti ajateltuna, ihmisten ajatellutavoilla, olen varmaan kaikille vähän outo tapaus. Mutta lyhyt elämäni ja menneisyyteni on elättynä, eikä sen jälkiseurauksia voi perua. Nyt vain toivon, että eräät tekevät oikeudenmukaisen päätöksen, jotta voin alkaa elää.

tiistai 18. lokakuuta 2016

The raakateksti menneiltä ajoilta, eli life goes on 1!

"Intsu unelmoi näköjään taas jumalistaan."

"Sukkess!"

Sama, hentoakin hennompi, ääni. Kuin kimeää piipitystä. Sen piti olla lähellä. Mutta missä? Kaapeissako? A nielaisi jälleen. Eihän hän voinut muiden kaappeihin kajota. Muutenkin ne olivat lukittuja.

Taas tuo ääni, oudon päivän siemen. Hän nosti lasinsa takaisin silmilleen ja siristi katsettaan varmempana kuin koskaan ennen. Lattialla, aivan kaapin alapuolella, lojui kullan väristä kimalletta. Jalat liikkuivat kuin itsestään kohti kaappia. Se kaikessa metallisuudessaan kuului toiselle opiskelijalle, mutta A ei voinut enää pysäyttää itseään.

Poika seisoi hänen edessään, kaapien sisältöä kuin hänellä olisi kiire. A yritti parhaansa kurottaa katsettaan pojan olan yli, ja siellä se oli. Se lurjus. Kaunis lurjus.

Tyttö pysähtyi pojan vierelle, joka tärisi kauttaaltaan. Oliko tyttö kenties koulukiusaaja? Se selittäisi pojan oudon käytöksen.

"Mi-minä...menen!"

Juuri kun L kutsuttu poika käänsi selkänsä tytölle, iski takaata kantautuva voima hänet vasten kaappeja. Poika ähkäisi pään kolahtaessa metalliseen pintaan.

"Eikö sitä tytölle uskalleta jutella?"

Poika nyökytti päätään ja päästi viimein irti. Katsottuaan viimeisen kerran sekä L että tyttöä, hän nappasi yhden kaapissa turvassa olevista kynistä, käsi juuri valopalloa hipoen ja poistui paikalta, mutta ei ennen lyötyään seinään lommon.

Kuusiston pistävä tuoksu ei ollut sadetta nähnytkään. Yksikään tuhansista puista ei ollut salaman piiskaama. A laittoi mustan takkinsa toiseksi ylimmän napin kiinni, estääkseen sumun aiheuttaman kosteuden hiipimästä sisälle, koskettamasta paitaa ja sen myötä paljasta ihoa. Se ei kuitenkaan estänyt käsiä polttelemasta, taikka kasvoja hikoilemasta.

"Täällä. Sinä tulit."

"Nopeasti tai kuolen! Minä kidun."

Ei aikaa pähkäilyyn. A juoksi suoraan onkalolle ja kurotti sisään, eikä hän voinut aavistaa elämänsä käännekohdan tapahtuvan juuri sillä hetkellä.

"Sinä tulit. Oi, sinä tulit."

"Sillä ei ole vielä väliä. Tärkeintä on että pelastat minut."

"Etkö näe? Minä kuolen kohta."

Pamauksesta johtuva paineaalto ravisutti ruohonkorsia, ja välkähdys sokaisi hänet. Avatessaan jälleen silmänsä, otus loikki onkalossa, ja A tunsi oudon tunteen kehossaan. Voiman, jota hän ei ollut koskaan ennen tuntenut.

"Minä olen elossa ja voimissani!"

A istui ruohikolla, puun vieressä ja veti syvään henkeä. Kaikki se, mitä hän oli kuullut, kaikki se, mikä otuksen suusta oli tullut oli aivan kuin sadusta, tarinoista. Mielikuvituksesta. Miten hän voisikaan uskoa kaiken sen todeksi? Mutta hänellä ei ollut muutakaan vaihtoehtoa. Hän näki otuksen selvänä edessään, kuuli sen puheen ja ruohon taittumisen sen jalkojen alla. Sitten se viimein välähti hänelle.

"Loistavaa! Tiesin sinun olevan järkevä. Sen näkee laseistasi."

"Me molemmat olemme ruskeita." P hyräili. "Sinä ja minä."

A katsoi otusta suoraan silmiin. "Kuulostaa paskapuheelta."

P kaatui selälleen. "Oi, mitä syytöksiä. Oi, mitä puhetta!"

"O riisti voimasi, jättäen sinut heikentyneeseen tilaan, ja nyt osa voimistasi on minulla."

"Kyllä."

"Osaanko minä taikoa nyt tai jotain?"

"Et."

A huokaisi. Tarinassa oli aukkoja ja epäloogisuuksia vaikka kirjoittajille jakaa. Silti kummallinen voima risteili hänen suonissaan. Oudot muistot pakottivat itsensä pinnalle, tuntui kuin pää halkeaisi. Tieto, jota ei ollut tarkoitettu itsekkään ihmisen käsiin.

"Ei käy päinsä. Se on viimeinen mahdollisuutemme, jos epäonnistut."

"En ole sinä."

"Oletpas. P on P, vaikka sian hiessä paistaisi."

Nyt alkoi sauhuamaan. Otus piti häntä selvästi pilkkanaan. A kauhaisi kourillaan kohti oliota, mutta kädet haukkasivat tyhjää.

"Leijuminen on keijujen jaloin taito

Jotenkin tuntui, että puheeseen oli piilotettu kaksoismerkitys.





maanantai 10. lokakuuta 2016

Elämä omiin käsiin osa 3

Pienen pieni, mutta sitäkin hermostuttavampi puhelinsoitto takana. Sydän melkein petti, mutta selvisin. Noin kolmen viikon kuluttua selviää se, joudunko tappelemaan vastaan jonkun tuntemattoman kanssa (jälleen kerran).

Kauheasti sitä on joutunut lyhyehkön elämäni aikana todistelemaan oikeuttani olla ja elää. Nykyään varsinkin, vaikka kohtelu onkin tasaantunut. Ehkä yllättävintä nuorelle minälleni oli, kuinka julmia aikuiset voivatkaan olla lapsia kohtaan. Erityisesti sellaiset aikuiset, joilla on valtaa pienempiin. Ei aina ne lapset, kuulkaas.

Tänään kirjoitin, tällaisena sivuhuomautuksensa, yli nopeusrajojeni. Se tuntui hyvältä, pieneltä piristykseltä kaiken pahan olon keskellä. Mutta silti joskus itkemisen ohella on pakko huutaa.

Äänettömästi.

perjantai 7. lokakuuta 2016

Elämä omiin käsiin osa 2

Tulostin hankittu. Eihän se olisi ollut pakollinen, mutta ei siitä haittaakaan ole. En jaksaisi saada nimittäin pahaa niskaan, ja täten kinastella tuntemattoman ihmisen kanssa asiasta, joka ei hänelle pientä toimenpidettä kummemmin kuulu.

Maanantaina soitan puhelun. Sydän tykyttää jo nyt. Ollaanko minulle ilkeitä niin kuin yleensä? Ruvetaanko kanssani epäammattimaisesti- ja asiallisesti kinastelemaan?

Tarvitsemani lappu on jo tulostettu ja turvassa vihkon sisällä. Siellä se pysyy jonkin aikaa.

Jännittää ihan pirusti. Ja tiedän vielä hetken koittavan, jolloin jännittää vielä enemmän.

Tuntuu että huimaisi.

maanantai 3. lokakuuta 2016

Elämä omiin käsiin osa 1

Olen tuhlannut kolme-neljä vuotta elämästäni kuunnellen valheita. Valheita paremmasta tulevaisuudesta, jota minulle ollaan luvattu ilman aikomustakaan pitää noita lupauksia. Ajattelin pelata varman päälle, jotta elämäni voisi kunnolla alkaa, mutta se osoittautui virheeksi.

Olisi pitänyt toimia niin kuin kaikki muutkin.

Liittyhään näihin vuosiin muutakin pahaa, mutta se ei kuulu tähän postaukseen tai tuleviinkaan. Nämä eivät liity kirjoittamiseen mitenkään, vaikka se onkin osa tavoitettani ottaa elämäni omiin käsiini. Ironisesti se tarkoittaa kohdallani sitä, että antaudun vielä muutaman kerrallisen muiden arvosteltavaksi.

Tehtävän ensimmäinen vaihe on nimeltään "Osta se pirun tulostin!". Halvalla niitäkin lähtee, ja kirjoittamiseen sellaista ei tarvita (toki antaa enemmän mahdollisuuksia kustantamovalintaan).

Tarvitsen huvittavasti tuota laitetta paperin tai kahteen. Niitäkin tarvitaan tässä ihme maailmassa, jos tuuri ei käy myöten. Ja en enää luota tuuriini.

Tällaista se elämä on. Syntyä nyt erilaisena kuin muut.

torstai 29. syyskuuta 2016

Kasvoimme, todellakin

Nanon aikainen projekti on vaihtunut jälleen. Keskityn Stepsiin nyt ensi kuun aikana ja pidän sitten Nanon aikana pienen tauon projektista, jonka aikana kirjoittelen lastenromaania.

Genrenä jälleen hahmovetoinen pehmeä scifi, vähän niin kuin Stepsissa. Tällä kertaa ollaan kasvun äärellä, niin hahmojen kuin asuinpaikan. Aloitan suunnitelmat ehkä jo tänään, ainakin luonnostelua. Kuukausi aikaa saada tarina kirjoitusvalmiiksi.

Jos tarina valmistuu marraskuun aikana, jatkan sen editointia joulukuun puolivälin paikkeilla. Jos taas en saa kässäriä valmiiksi, pitää katsoa panostanko ensiksi Stepsiin vai tähän uuteen.

Lyhyempänä työnimenä voisi olla Kasvoimme.

Kirjatilaukseni saapui. Mietteitä saattaa tulla lähiaikoina (niinku jo huomenna!).

perjantai 23. syyskuuta 2016

Fakta on aina faktaa, silloinkin kun se ei ole

Juuri kun pääsin kiroamasta Stepsin etenemättömyyttä, ensimmäinen luku on viimein kasassa. Toinen luku on meneillään parhaillaan. Se sisältää kaksi kohtausta, pitkän ja lyhyen. En tiedä, miksi kerron tuollaisenkin tiedon, mutta fakta on aina faktaa.

Nano saapuu taas marraskuussa. En osallistu, mutta olen henkisesti mukana. Yleensähän Nanon aikana aloitan pienoisromaanin tai keskityn kuukauden ajan yhteen käsikirjoitukseen. Tällä kertaa kirjoittelen kuukauden pelkkää Stepsia.

Stepsia pitäisi olla 20-30 000 sanaa kasassa marraskuun alussa, joten sen pitäisi valmistua kyseisen kuukauden aikana, jos kirjoitan 1000 sanaa päivässä. Joulukuussa pääsen sitten editoimaan. Valitettavasti kässäri valmistuu todennäköisesti vasta tammikuussa aikaisintaan. Se tarkoittaa, että saan tänä vuonna valmiiksi vain yhden käsikirjoituksen.

Mafiassa kesti kauemmin kuin odotin. Elämän turha draama ja sairastelu yllättivät minut vaivihkaa. Nyt tuskin on tällaista ongelmaa (sairastelusta en olisi niin varma, nytkin olen hieman flunssassa...).

Tilasin aamulla paketin kirjoja. Kaikki suomeksi, mutta kaksi on käännöksiä. Mukaan mahtui kirjoja niin aikuisille, lapsille kuin nuorillekin. Ajattelin kirjoittaa kevyitä mietteitäni niistä blogin puolelle. Ei arvosteluja, vaan jutustelua, yllättyneisyyden tunteita. Ehkä pettymystäkin, kuka tietää.

Sarjakuvistakin voisi jutustella. Pinossa olisikin tunteet särkevää sarjakuvaa (kuulemma!).


torstai 22. syyskuuta 2016

Hetkellinen symbioosi tiikerin kanssa

Näyttää siltä, että vihdoin olen saanut taas kirjoittamisesta otetta. Joskus se vaatii vaan heittäytymistä mukaan tarinaan, vaikka kaikki langat eivät ole selvinä tiedostossa, saati sitten päässä.

Kaspiantiikerin eka luku on valmis. 3000 sanaa. Seuraava luku on huomattavasti lyhyempi. Ehkä 1000 sanaa. Sitten taas hieman pidempi luku, jonka jälkeen pysähdyn hieman suunnittelemaan, koska luvut todennäköisesti pitenevät siitä hetkestä lähtien.

Ja kyllä. Tämä tarina on aikuisille. Tiedän sen heikentävän tarinan mahdollisuuksia koskaan nähdä päivänvaloa. Toiminnallista (aikuisten) scifiä ei kauheasti julkaista Suomessa edes suurien kustantamojen toimesta. Maailmalla se on paljon yleisempää.

Kaspiantiikeri on myös toiminnallisuudessaan ja poliittisemmassa otteessaan mukavuusalueeni ulkopuolella. Vähäsen. Yleensä kirjoitan rauhallisempia, taianomaisempia, tarinoita. Erityisesti nuorille.

My Steps! ei ole edennyt yhtään. Ensi viikolla keskityn siihen, ja jätän Kaspiantiikerin viikonlopunn huostaan.

Tahtini menköön tällä tavalla: Viisi päivää Stepsia ja kaksi päivää Kaspiantiikeriä. Seuraavalla viikolla neljä Stepsille ja kolme Kaspiantiikerille.

Ja toistuu.


tiistai 20. syyskuuta 2016

Kaspiantiikeri

Harmit tuntuvat kasaantuvan päälle juuri tällä hetkellä, kaikki on epävarmaa ja flunssakin vielä iskenyt kaiken lisäksi. Näiden takia en ole saanut kirjoitettua paljoakaan.

Päätin laittaa Haaveiden maailman sivuun. Suunnittelen sen sitten, kun aika on oikea.

My Steps! on vieläkin samassa tilassa kuin viime päivityksen jälkeenkin. Vaikea keskittyä ongelmien takia.

Yöllä aloin kirjoittaa uutta kässäriä. Tiedän alun ja lopun, sekä sieltä täältä sekalaisia kohtia. En yleensä kirjoita ennen suunnitelmia, mutta nyt on saatava jotain aikaiseksi. Sain kirjoitettua aloituskohtauksen tarinalle Kaspiantiikeri. 9E:n maailmaan sijoittuvaa scifiä ajalta ennen 9E:ä.

Olen kuitenkin epävarma. Pitäisikö minun kuitenkin tehdä tästä kässäristä aikuisemmille sopiva, vaikka hahmot ovatkin vasta täysi-iän kynnyksellä? Tarinan monet osat menisivät ehkä Suomessa paremmin läpi kustannuskynnyksestä yleisen kaunokirjallisuuden puolella. Mutta vaikka hahmot ovatkin aikuisia, ovat he silti nuoria. Siis osa heistä ainakin.

Pulma.

Maailmalla tällainen nuorten aikuisten scifi menisi kyllä läpi, mutta joskus tuntuu, että Suomessa pitää hillitä itseään, jotta saisi jotain kustannetuksi. Erityisesti kun tarinan kotimaiset kytkökset ovat todella löyhät. Suomalaiset pitävät tarinoista, joissa miljöönä on Suomi ja hahmot samaa tekoa, kuulemma.

Spefissäkin.

torstai 15. syyskuuta 2016

Uneton haave

Kuumeisen olon vuoksi nukahdin aikaisin ja heräsin yhdeltä yöllä paremmassa kunnossa. Ajattelin kirjoittaa Stepsia eteenpäin lopun yön, mutta päähäni ponnahti uusi idea tarinasta (jälleen kerran), joten päädyinkin tekemään tuolle idealle tiedoston ja suunnittelemaan.

Yön tulokseksi sain kasaan lukuisia termejä, hahmoja ja paikkoja, ja tarinaa niiden ympäriltä. Osa minusta haluaisi tehdä tästä projektista pääprojektini, osa taas pistää hautumaan Stepsin valmistumista varten. Ongelma onkin siinä, että jos teen tästä pääsääntöisen projektini, en pysty kirjoittamaan raakatekstiä pitkään aikaan.

Tämän voisi kiertää kirjoittamalla Stepsia suunnittelun aikana, eikä siirtämällä projektia tulevaisuutta varten. Tämä tarkoittaisi, että suunnitelmien valmistuttua minulla olisi kaksi projektia kesken, Tähtiusvan suunnitelmien jälkeen kolme. Jos Mafian kanssa kävisi tuuri, niin sitten neljä...

Periaatteessa mahdollista hyvällä aikataulutuksella.

Järki käskee keskittymään Stepsiin ja Tähtiusvaan, sydän sanoo muuta. Hassuinta on se, että Steps varmaankin valmistuisi ensimmäiseksi joka tapauksessa lyhyemmän koonsa puolesta. Tarinaa on tässä uudessa projektissa sen verran, että siitä saisi pidennettyä sarjan. Haluan sen kaiken kyllä yhteen käsikirjoitukseen tiivistetyssä muodossa.

Alunperin käsikirjoituksen piti olla pienoisromaani, mutta kehkeytyikin pian pisimmäksi romaanikäsikirjoituksekseni ikinä. Ainakin mielessäni. Eräänlaista fantasiaa genreltään, tämä maailma läsnä, mutta ei urbaania.

Työnimenä kulkee Haaveiden maailma. Saa nähdä tuhoutuuko haave julkaisusta Mafian mukana, ainakin hetkeksi. Kolme projektia on kuitenkin tarpeeksi saadakseni uusia mahdollisuuksia.

On aika taas työskennellä. Raskas elämä on rasittanut viime aikoina ja aiheuttaa harmeja tänä päivänäkin, enkä ole saanut aikaiseksi paljoakaan sitten Stepsin alun. Kyllä tämä tästä.

Kolmen mahdollisuuden voimin.

tiistai 13. syyskuuta 2016

Ensimmäiset sanat, jälleen

My Steps! on viimein aloitettu. Sanoja on vasta vähän päälle tuhat, mutta tästä se vasta alkaa. Tyyli vielä hakee itseään, sillä aloitin koko tarinan alusta. Olen jo puolivälissä viimekertaista lopetuskohtaa, joten kovin pitkälle en ehtinyt päästä. Hyvä niin. Uudempi proosa ei koskaan ole huono juttu.

Tähtiusvan suunnitelmat ovat lähteneet käyntiin, viimein. Saa tosin nähdä koska pääsen kirjoittamaan sitä. Voi kulua vielä tovi.

Ja lopuksi surullisempia uutisia.

Mafia sai ensimmäisen hylsynsä. Perus, ei kommentteja. Ei onneksi harmita kauheasti. Hylsyihin tottuu, niiden parin ensimmäisen jälkeen. Kaksi mahdollisuutta vielä. Sitten saatan antaa kässärille pienen tarkistelun jälkeen vielä yhden mahdollisuuden.

En voi tietää varmasti onko Mafiassa mitään kauheaa vikaa ja en voi päästä kustannustoimittajan pään sisälle tietääkseni tarkemmin. Tiedän, että sen käsittelemät taruolennot eivät ole aivan sitä perustavaraa, jota Suomessa urbaanissa fantasiassakin voi tavata. Tarina sijoittuu kuitenkin tähän syksyn valtaamaan maahan, lähestyvän talven tienoilla.

Aika näyttää, mitä käsikirjoitukselle käy.


perjantai 26. elokuuta 2016

Paketissa

Viime postauksen jälkeen Mafia on jo editoitu ja kiltisti lähtenyt kustantamoihin. Kyllä jännitti taas lähettää. Aina sama juttu, vaikka luulisin sen jo helpottavan kokemuksesta.

Saan vihdoin keskittää voimani uuteen projektiin (kunhan saan suunnitelmat ensin valmiiksi...). Samalla vaihdoin tuon blogin kuvailutekstin uuteen, mutta hyvin samankaltaiseen kuin parilla ensimmäisellä kerralla.

Blogista puheenollen, en ole kauheasti muuttanut sen ulkonäköä tai väriä. En ole edes laatinut listaa lukemistani blogeista. 9E-fiasko ja Mafia ovat vieneet suuren osan päivästä jo monen kuukauden ajan, enkä ole ehtinyt tehdä tuollaisia. Ehkä rohkenen vielä.

Stepsin suhteen etenen rauhallisemmin kuin Mafian, ja kunnon suunnitelmien kera. Kunhan kässäri on suunniteltu, aloitan kirjoittaa sitä, sekä suunnitella aikuisemmille tarkoitettua käsikirjoitusta.

Nimeän tuon kässärin blogia varten sen lempinimellä.

Tähtiusva on syntynyt!


maanantai 15. elokuuta 2016

Puolet

Kovan työn ansiosta Mafiasta on nyt puolet editoitu. Näillä näkymin saan lähetettyä kässärin ensi viikolla (jos ei laiskotuta...)

My Steps! ei ole taas edistynyt ollenkaan. Vielä on puolet suunnittelematta. En ehkä pääse uuden käsikirjoituksen kimppuun heti Mafian lähettämisen jälkeen, mutta tuskin tauko kovin pitkä tulee olemaan (ehkä ei tule mitään taukoa!).

Odotan jo innolla uuden tarinan tuntua.

Ja sitä toista kässäriä, jonka suunnittelun aloitan, kun Stepsin suunnitelmat ovat kasassa.

torstai 11. elokuuta 2016

1/4

Mafiasta on nyt, hitaasti mutta varmasti, editoitu ensimmäinen neljännes (vähän yli). Suurimmat korjailut ovat tähän mennessä painottuneet kohtiin, joissa esiintyy logiikkavirheitä. Ei mitään suurta, vaan pääasiassa mainintoja totuuksista, jotka eivät sitten päätyneetkään lopulliseen käsikirjoitukseen.

9E:n jättämän tuhon pystyi vielä huomaamaan näistä alkuluvuista. Kun kyseinen kässäri epäonnistui, jouduin kauan hakemaan uutta tarinantynkää, jota lähteä kirjoittamaan. Olen suunnitteleva kirjoittaja, joten kun aloin suin päin vain kirjoittamaan Mafiaa, jäi sinne pakostikin logiikkavirheitä, ennen kuin visioni käsikirjoituksesta yhtenäistyi.

Uusi 9E tosin vaikuttaa viimein toimivan paremmin, keskittyvän enemmän itse asiaan.

My Steps! on viimein suunniteltu puoleenväliin. Kauan siinä kestikin. Nyt on vielä suunniteltava toinen puolisko pikasuunnittelulla. Sitten täyttämään.

Luulisin molempien projektien valmistuvan vielä tämän kuun aikana. Sitten pääsen viimein kirjoittamaan uutta raakatekstiä. Ehkä pian aion kertoa vähän tarkemmin siitä aikuisille suunnatusta projektista.

sunnuntai 17. heinäkuuta 2016

Mafiallisia muutoksia ja Stepsikkäitä suunnitelmia

Olen ajatellut aikaistaa Mafian editointia. Aloittaisin mieluusti ensimmäisen vaiheen, läpiluvun, jo tänään, jos vain suinkin mahdollista. Tajusin pitäneeni jopa kuukauden etäisyyden käsikirjoitukseen viime kuussa, jonka aikana en kirjoittanut kiireiden sun muiden vuoksi lähes ollenkaan. Minulla kuitenkin kestää, että pääsen kolmeen viimeiseen lukuun, jotka kirjoitin tässä kuussa.

En tiedä onko tässä mitään järkeä, tässä ajattelumallissa. Mutta olen tulla hulluksi (ihan kuin en olisi jo, ghyaahahah!), kun en pääse pakertamaan raakatekstiä, tai kutomaan kässäristä editoinnin avulla parempaa. Stepsin suunnittelu on vielä alkuvaiheissa.

Olen suunnitellut sen piensuunnittelulla jo puoleenväliin asti ja lihottanut viisi ensimmäistä lukua kunnollisiksi. Saisin homman ehkä viikossa kuntoon, mutta raakatekstin aloittamiselle ei jäisi aikaa, ennen kuin Mafian editointi alkaisi joka tapauksessa.

Mielestäni editoinnin voi jo aloittaa, kerta pidin jo kuukauden taukoa. Lopulta tällaisilla ei ole juuri väliä.

Kunhan vaivaavat päätäni.

keskiviikko 13. heinäkuuta 2016

Mafia - ensimmäinen versio valmis

Siinä se nyt sitten on. Mafian ensimmäinen versio valmistui tunti tai pari sitten.

Sanamääräksi tuli tasan 45 503. Liuskoja rivivälillä 1,5 tuli 183 ja kakkosella 230. Kyllä siitä romaani tuli. Lyhyt, ehkä, mutta ensimmäinen kirjoittamani romaani.

Aikaisemmat yritykseni ovat olleet juuri pienoisromaaneja, joille ei ole ollut kauheasti kysyntää, vaikka sainkin viimeksi harvinaisen kommenttihylsyn. Olen kyllä huomannut, että pienoisromaanit ovat saaneet nuortenkirjojen puolella enemmän tuulta alleen (tosin suurin osa jo julkaisseilta kirjailijoilta).

Nyt kässäri on pari viikkoa lomilla. Sen jälkeen alkaa hurja editointi. Pian on projekti kasassa.

My Steps! vakiinnutti sittenkin paikkansa seuraavana projektina, kaikesta huolimatta. Tämän ajan, kun Mafia on levolla, aion käyttää Stepsin suunnitteluun. Kuka tietää, ehkä pääsen kirjoittamaankin ennen editointia.

Uudistuneen 9E:n suunnittelu on sujunut hitaasti, mutta varmasti. Ehkä siinä olisi projekti Stepsin jälkeen?

Ei tiedä.

maanantai 11. heinäkuuta 2016

Hetki ennen loppua

Mafia on viimeistä lukua vaille valmis. Tämä viikko on pyhitetty sen valmiiksi saamiseen (oletan, että saattaisin saada keskiviikkoon mennessä valmiiksi).

Sen jälkeen annan kässärin levätä parisen viikkoa, jonka aikana aloitan uuden projektini, ja jota seuraa editointi.

Mafia venähtää yli tuon aikasemmin kertomani rajan aika reippaasti. Tuskin ihan nyt 50 000:n päästään, mutta kyllä siitä romaani tuli.

Seuraava projektini ei olekaan My Steps!. En saa sitä millään suunniteltua tämän viikon aikana, joten aloitan, mahdollisesti, ensi viikolla uuden projektin, jota voisin kutsua täällä blogissa, hmmm.

Gardeniksi.

Garden on kummaa scifiä rakkaudesta, erosta ja unelmista.

Sen kummemmin en osaa tähän hätään sitä kuvailla. Projektista saattaa tulla pienoisromaani, saattaa että ei. Pääasia, että valmistuu vielä tämän vuoden aikana.

On mahtavaa päästä uuden käsikirjoituksen pariin, scifin pariin, ihan lähiaikoina.

Tästä tulee kyllä sitten aika kumma teos.

keskiviikko 6. heinäkuuta 2016

Valkosiipikissa

Mafia on viimein saavuttanut, pienen kirjoittamishiljaiselon jälkeen, sanamäärä 40 000:n. Alunperin oletin tarinan loppuvan tämän numeron saavutettuani, mutta vieläkin kässäri jaksaa porskuttaa eteenpäin. Ehkä vielä noin 5000 sanaa. Ehkä.

On hassua miten sitä unohtaa osan muistiinpanoista. Erään hahmon sisällä piti virrata kissan veri, mutta hänestä tulikin lopulta joutsen valkosiipinen.

Enää kaksi lukua jäljellä (ja edellisestä yksi kohtaus). Kliimaksin loppuhuipennus on siis vielä kirjoittamatta. Sitten viimeiseen lukuun. Annoin itselleni pienen deadlinen. Ensi viikon lopulla tämä ensimmäinen versio olisi viimein kasassa.

Tässä on vähän kestänyt sairastelujen sun muiden keskellä, enkä ole ehtinyt edes My Steps!:a suunnitella sen enempää. Siitäkin vasta kolme lukua kartoitettuna.

Olen myös varovaisesti pistänyt muistiinpanoja ylös uudesta 9E:ä. Näyttää siltä, että kyseinen käsikirjoitus voisi jopa onnistua tulevaisuudessa. Ensiksi kuitenkin My Steps!.

Aikuisten käsikirjoitusvalinta on myös lyöty lukkoon ja alankin suunnitella sitä Stepsin kirjoittamisen aloituksen vaihteessa. Sitä voisi kai nimittää eräänlaiseksi maagiseksi realismiksi? Vahvat spefielementit, mutta pääsääntöisesti realistinen.

Olikohan tuossakaan mitään järkeä?

Olen innoissani, että pääsen taas pian aloittamaan uuden käsikirjoituksen. Mafia on ollut ehkä helpoin projektini tähän mennessä, mutta sen kirjoittaminen on venähtänyt edellä mainittujen sairastelujen vuoksi. Olisiko se siis kenties jopa vaikein siinä mielessä?

Elo- tai syyskuussa aion saada tämänkin editoitua ja lähetettyä kustantamoihin.

Varaudun senkin ajan venähtämiseen.


lauantai 4. kesäkuuta 2016

Liebster Award: Strike Back!

Satsu muisti minua Liebster Award -tunnustuksella. Kysymykset liittyvät pääsääntöisesti kirjoittamiseen ja ovat, pitää myöntää, todella hyvin laadittuja. Ennen kuin tämä menee hersyävän mainostamisen puoleen, säännöt.


1. Kiitä palkinnon antajaa ja linkkaa hänen bloginsa postaukseesi.
2. Laita palkinto (ylläoleva kuva) esille blogiisi.
3. Vastaa palkinnon antajan esittämään 11 kysymykseen.
4. Nimeä 5-11 blogia, jotka mielestäsi ansaitsevat palkinnon ja joilla on alle 200 lukijaa.
5. Laadi 11 kysymystä, joihin palkitsemasi bloggaajat puolestaan vastaavat.
6. Lisää palkinnon säännöt postaukseen.
7. Ilmoita palkitsemasi bloggaajille palkinnosta ja linkkaa oma postauksesi heille, jotta he tietävät mistä on kyse.

En jaa eteenpäin, koska siinä vaiheessa, kun nämä kolahtavat virtuaalisesta postiluukustani sisälle, ovat ne jo kiertäneet lähes kaikki muut blogit (kohtuu uuden ja pienen blogin vaikutukset).

Joten jatketaan!

1. Kirjoitatko pätkissä vai monta tuntia putkeen?

Vaihtelee aika pitkälti kunnon mukaan. Yleensä sessioni ovat noin tunnin pituisia. Joskus puolikin riittää, joskus menee kahteen tuntiin. Kerran kokeilin kirjoittaa yön putkeen (noin neljä tuntia). Pitäydyn yleensä perus tunnissa (noin 500-600 sanaa).

2. Onko jotain aihetta, josta kirjoitat aina - ihan tietoisestikin?

Ei varsinaisesti. Esimerkiksi Mafiassa tärkeimpiä teemoja ova perhe ja ystävyys, mutta itse ainakin löydän sieltä myös muita teemoja/aiheita, joista en varmanakaan tule aina kirjoittamaan. Minulla kuitenkin on aiheita ja teemoja, joita haluan myös käsitellä käsikirjoituksessa. Jos jotain pitäisi tässä Mafiasta paljastaa, niin voisi sanoa, että tuonpuoleisella ja rasismilla on tärkeä rooli koko maailmanrakennuksessa.

3. Näetkö kohtauksen tapahtumat selkeästi mielessäsi jo ennen kuin alat kirjoittamaan ko. kohtausta, vai etenetkö ns. mututuntumalla?

Yleensä näen. Olen hyvin suunnittelevainen kirjoittaja, mutta joskus saatan vain heittää joitakin kohtauksia, tai esimerkiksi dialogia mukaan lennosta.

4. Mikä on suhteesi fiktioon ja fiktiivisiin hahmoihin mitä tulee heidän olevaisuuteensa? Ovatko he olemassa rinnakkaistodellisuudessa, vai pelkkää fiktiota?

Periaatteesahan he voisivat olla olemassa, mutta on vastattava kylläkin, että pelkkää fiktiota, pääni tuotoksia. Ehkä ihan hyvä niin. Maailmassa on tarpeeksi jo nuoresta iästä lähtien kaiken kokeneita.

5. Kirjoitatko vain fiktiota? Harrastatko kirjoittamista nykyään aktiivisesti?

Pääsääntöisesti. Fiktio se tiellä pitää. Yritän kirjoittaa joka päivä, tai edes useita kertoja viikossa. Vähän pakollistakin, jos haluaa tästä ammatin. Muihin ei ole mahdollisuuksia.

6. Mitä luet?

Yleensä spefiä, mutta aina välillä yritä lukea mukavuusalueeni ulkopuolelta. Tällä hetkellä on ties kuinka monta kirjaa kesken. Esimerkkinä ääripäistä ovat Maresi ja Baccano!

7. Lainaatko tietoisesti muista kirjoista, elokuvista, näytelmistä tai televisiosarjoista?

Onhan minulla vaikutteeni, mutta yleensä en. Tarinaideoita kylläkin on, joissa käsiteltäisiin tiettyjä, jo olemassaolevia, tarinoita uudesta näkökulmasta. En ole varma pääsenkö näiden tarinoiden kimppuun lähiaikoina, jos koskaan.

8. Liittyykö kirjoittaminen päivätyöhösi?

Muhahahahahaha!

Ei pätkääkään.

9. Onko mielestäsi väliä sillä, millä välineellä/ohjelmalla kirjoitat?

Ensimmäisessä versiossa ei. Editointi tosin on helpompaa tiedostoon. Itse kirjoitan Scrivener/Atlantis -kombolla.

10. Vaikuttaako vuodenaika tuottoisuuteesi?

Ei. Pidän kesästä, mutta se ei näy kirjoittamisessani.

11. Lempikertojamuotosi (lukiessasi ja/tai kirjoittaessasi)? Miksi juuri se?

Olen kaikkiruokainen tässä asiassa. Kirjoitan tosin yleensä kolmannessa persoonassa. Poikkeuksia löytyy. Mafia on esimerkiksi sekä ensimmäisestä- että kolmannesta persoonasta. Riippuu miten sen ottaa.

maanantai 23. toukokuuta 2016

Loppurutistus ja suunnitelmapula

Kliimaksi on käynnistynyt viimein. Enää neljä lukua jäljellä ja ensimmäinen versio on valmis. Sitten pitäisi siirtyä uusin projekteihin, mutta suunnitelmat ovat vasta ihan aluillaan, kuten pelkäsin tapahtuvan.

Käytännössä tämä ei ole ongelma. Valitsin viimein myös aikuisten projektin. Rauhallisella scifillä mennään sielläkin. Kyseistä projektia pystyy helposti kirjoittamaan, vaikka suunnitelmat eivät olisikaan vielä täydelliset. Joten ilman raakatekstin kirjoittamista ei tarvitse siis olla. Ja hyvä niin.

My Steps!:a on suunniteltu vasta ensimmäinen luku.

Olen pohtinut kyseistä kässäriä enemmänkin. Pituuden suhteen siis. Jos siitä tulisi kokopitkä romaani, olisi se todennäköisesti jotain 50 000-60 000 väliltä. Silti huvittaisi yrittää vielä pienoisromaanilla, vaikka tiedänkin idean vaarat. Eli keskittyisi ensimmäiseen puoliskoon tarinasta, niin kuin tein Mafian kanssa. Aina ei ole hyvä tunkea käsikirjoitusta täyteen tavaraa. Jos Mafia tosin onnistuu saamaan kustannussopimuksen, ei tällä pohdinnalla mahdollisesti ole väliä.

Mitä sitten päätänkin, on pian alkamassa uudet tuulet projektien suhteen. Alan olla täynnä jo tätä kässäriä sairastelujen takia. Loppua ei kuitenkaan hutaista kasaan. Tänäänkin sain tonnin saldoni kasaan yhdeltä istumalta.

Vihjaillaan lopuksi siitä aikuisten projektista vähäsen. Kuten sanoin, scifiä ja rauhallista.

Kuin roskainen sielu (nyt meni kyllä vähän liian läheltä!)

torstai 12. toukokuuta 2016

Viimeinen rutistus ja seuraava projekti

Kasassa on nyt 30 000 sanaa. Viimeisiä viedään, ja työstössä oleva luvun jälkeen alkaa vihdoin kliimaksi. Sitten mennäänkin rytinällä ja paukkeella loppuun.

Jos saan joka päivä edes 1000 sanaa, luulisin saavani ensimmäisen version valmiiksi ensi viikon aikana. Hieman aikataulusta jäljessä, mutta sille en voi mitään kiitos päänsärkyputken.

On mieletöntä ajatella, että kaiken sen kipuilun, jota 9E:i kutsun, saan viimein uuden käsikirjoituksen "valmiiksi". Jos en olisi aloittanutkaan tuota projektia, olisin ehkä jo nyt kaksi käsikirjoitusta rikkaampana. Mutta menneisyydellehän ei voi mitään. Olihan se opettavainen kokemus.

Puhuin viime päivityksessä ensimmäisestäni. Päätin kuitenkin olla kirjoittamatta sitä vielä uudestaan. Tarvitsen vielä hieman aikaa. Siksi päädyinkin takaisin My Steps!:n

Sain tarinan ja sen kaksi mahdollista jatko-osaa yhdistettyä yhdeksi kokonaisuudeksi. Nyt siitä tulisi kokopitkä pienoisromaanin sijasta. Se on siis seuraava projektini.

Kyseessähän on nuorille suunnattua scifiä. Vaikka mukana onkin niin pieniä kuin jättimäisiä robotteja, ei se ole niin kutsuttua "kovaa" scifiä varsinaisesti. Luulisin sopivan laajemmallekin kohderyhmälle.

Nyt kun mietin tulevaa tarinaa, on se tietyiltä osiltaan kuin Mafian kääntöpuoli. Silti siinä on hieman samoja teemoja, vaikka tällä kertaa vastustelujen kautta.

Odotan innolla, että pääsen jatkamaan/aloittamaan projektia/projektin.

Päässäni pyörii ja hyörii myös aikuisille suunnattua spefiä.

maanantai 2. toukokuuta 2016

Epäonninen ensimmäiseni ja uuden tuulen tuoksu

En ole paljoa puhunut ensimmäisestä valmistuneesta käsikirjoituksestani. Syy on tosin helppo löytää. Perustin blogin numero kahden valmistuttua.

Ensimmäinen oli keskenkasvuinen, luojansa kautta pilkattu, raapale suuremmasta tarinasta. Siitä piti tulla alunperin mahdollisesti 50 000-60 000 sanaa pitkä.

Lopputulos oli noin 20 000.

Miksi? Elämäni oli pienessä murroksessa kirjoittamisen suhteen. Kirjoittamistani arvosteltiin, unelmiani pilkattiin. Ehkä ilkein ja samalla herättävin kommentti tuli välikäden kautta. Tuo kommentti puhuttiin selkäni takana.

Että kirjoittaminen ja julkaisu olisi liian suuri haave minun kaltaisilleni.

Hauskinta näin jälkikäteen onkin, että he eivät selvästikään tienneet, että Suomessa pystyy kuka tahansa julkaisemaan, kunhan taitoa ja tuuria löytyy. Siinä ei katsota ikää, luokkaa, sukupuolta, seksuaalisuutta tai sairautta.

Mutta tuon paineen ja ilkeyden alla tein virheen ja muovasin tarinasta väkisin pienoisromaanin. Ja hylsyjähän se keräsikin. Mielestäni kieli ei ollu tarpeeksi sulavaa ja hiottua, ja tarina oli vain pieni osa siitä, mihin pyrin. Siksi teinkin päätöksen nyt, kun kolmonen on lähellä valmistumista.

Seuraava projektini on tämä ensimmäinen.

Projekti josta vihjailin aikaisemmin vaatii vielä paljon suunnittelua, joten tässä välissä olisi sopiva aika palata menneisyyteen ja tehdä tarina, jonka kirjoittamisesta silloin haaveilin. Haaveilen vieläkin.

Kesä lähestyy. Kirjoitin ensimmäistäni vuonna 2014 samoihin aikoihin. Jos vain pääsisin kodistani ulos sairasteluistani huolimatta, tuntisin varmana uuden tuulen tuoksun.




sunnuntai 1. toukokuuta 2016

Aamuväsymystä

Nano loppui eilen. Saldo on 15 000 sanaa, käsikirjoituksessa on nyt 25 000.

Olen tällä hetkellä luvun 12 lopussa, kohtausta vaille valmis. Sitten vuorossa onkin 13, joka on periaatteessa viimeinen luku ennen kliimaksia. Ennen sitä täytyy kuitenkin palata ajassa hieman taaksepäin, jotta jääräpäätkin (en tarkoita mahdollisia lukijoita!) ymmärtäisivät paremmin, enemmän.

Tämän kuun aikana saan varmasti ensimmäisen version valmiiksi. Minä päivänä, sitä en tiedä. Riippuu siitä venyykö sanamäärä eri suuntiin tulevien lukujen kanssa.

Pitäisi alkaa taas kirjoittaa. Aamuväsymys pukkaa päälle, mutta jos edes hetken ajan!

keskiviikko 27. huhtikuuta 2016

Viime hetken rutistus

Jouduin pysähtymään kirjoittamisen kannalta pariksi päiväksi, kiitos päänsäryn ja suunnittelun.

Eilen suunnittelin lukukaavion puolesta välistä eteenpäin. Luulin pärjääväni ilmankin, mutta tästä näkee, kuinka tarvitsen nykyään suunnitelmia ihan tiedostoonkin. Erityisesti kun flunssaiseen päähän ei voi aina luottaa.

Kaksikymmentä niitä tuli. Lukuja. Eli kirjoittamatta vielä kymmenen. Tarina etenee sellaiseen tykitykseen, että huhhuh! Saa nähdä kuinka kauan kestää, että pääsen kliimaksiin asti.

Oli oikea valinta syventää tätä kaarta, eikä lisätä kolmatta.

Tavoitteeni loppukuulle on 5000 sanaa, eli pistäisi käsiksen jonnekin 25 000 tienoille. Jos olen optimisti, luulisin saavani valmiiksi ensi kuun puoleen väliin mennessä. Ensi kuun aikana joka tapauksessa.

Pitäisi kai mennä takaisin kirjoittamaan. Pian se on valmis, ensimmäinen versio ensimmäisestä kokopitkästä.

lauantai 23. huhtikuuta 2016

Puoliväli saavutettu

Saavutin tänään Campin 10 000 sanan tavoitteen. Kässärissä on nyt noin 20 000 sanaa ja sekä tarina että käsikirjoitus ovat puolessa välissä.

Tein yöllä pähkäillessäni tärkeän päätöksen tarinan kannalta. En kirjoita käsikirjoituksen kolmatta tarinakaarta. Keskityn jo olemassa olevaan ja lihoitan ja rakennan nykyisestä vielä vähintään 20 000 sanaa kestävän kokonaisuuden. Näin saan luotua tarinasta ehjemmän, sekä syvennettyä muutamaa muuten etäisemmäksi jäävää hahmoa.

Tavoitteeni olisi, sairastelusta huolimatta, saada ensimmäinen versio loppuun ensi kuun puoleen väliin mennessä. Editointi alkaisi todennäköisesti kesäkuussa.

Se tarkoittaa sitä, että minun pitäisi jo ruveta suunnittelemaan uutta projektia tiuhaan tahtiin, onhan tuo "deadline" jo melkein täällä! Projekti tarvitsee vielä tarkemmat tiedot hahmoista, heidän taustoistaan ja kohtaloistaan. Sitten on lukusuunnitelman vuoro. Tiedän jo tarinan pääpiirteet, mutta pienet hetket ovat vielä kehittymättä.

Nanoa on vielä seitsemän päivää jäljellä huomisesta alkaen. Tavoitteeni olisi päästä ainakin 25 000 asti. Sitten toukokuulle jäisi 15 000 sanaa.

Puurtamista riittää!

torstai 21. huhtikuuta 2016

Tuskanhikeä

Parin hyvän kirjoituspäivän jälkeen kuntoni palautui flunssan alun kaltaiseen olotilaan. 1500 sanasta tuli 1000 ja siitä 500 ja siitä 300...

Olen nyt ollut kirjoittamatta muutamaan päivään ja vain parannellut itseäni. Huomenna olisi kuitenkin tarkoitus rutistaa, kipeänäkin, viimeiset mehut Nanosta. Päiviä ei enää ole muille jakaa, mutta onneksi 10 000 on realistisesti vielä saavutettavissa sairastellessakin.

Silti, olisin halunnut saada käsiksen puoleenväliin asti kuun loppuun mennessä. Aina ei voi voittaa. Jos viimeistään kesäkuussa olisi valmista ensimmäisen version kanssa.

On ollut muuten kiva kirjoitella jo vuosia päässäni olleita kohtauksia tiedostoon. Jotain hyvää sentään!


perjantai 15. huhtikuuta 2016

Nanovoivottelu kääntyi sotahuutoon

Sattuipas niin hauskasti, että kun Camp alkoi, sairastuin flunssaan. Olen ollut nyt puolet kuukaudesta todella heikossa kunnossa ja sanamääräni on ollut siinä 3000 luokassa melkein alusta asti. Tänään viimein tuntuu siltä, että sairastelusta päästäisiin eroon.

Joten kirjoitin.

Perus tonni sieltä tuli ja aikomuksena on jatkaa tänään vielä yksi sessio. 1500+ sanaa olisi päivän saldoksi todella hyvin (enemmän kuin keskiverto). Käsikirjoituksessa on nyt noin 14 000 tuhatta sanaa, aikomuksena olisi vähintään 20 000 rajan ylittäminen kuukauden aikana.

Jos saan joka päivä ainakin 1000 sanaa, olisi sanamäärä jo melkein 30 000:a. Siitä on hyvä ponnistaa eteenpäin toukokuuhun. Jos näin käy, saan ensimmäisen version valmiiksi ensi kuun aikana. Jos epäonnistun, jää kirjoitettavaa vielä kesäkuuhun ja editointia sitten heinäkuussa.

Joka tapauksessa kesällä tai viimeistään alkusyksystä Mafian pitäisi olla lähetyskunnossa (kop kop...)

Tämän kuun aion keskittyä Mafiaan. Ensi kuussa pitäisi kai jo suunnitella hirmuisesti myös uutta projektia. Pitäisikö antaa jotain vihjettä, mistä saatttaisin kirjoittaa? Hmm...

Piilottelen. Löydätkö minut?

lauantai 9. huhtikuuta 2016

Minähän en tottele!

Näin sanoo tällä hetkellä Nanon sanalaskuri... Asiaan!

Nano ei ole mennyt ihan putkeen tälläkään kertaa. Olen ollut heikohkossa kunnosssa koko viikon. On sanomattakin selvää, että nukuttuasi suurimman osan päivästä, sanasaldo tulee olemaan pieni, jos edes sitäkään.

Tänään tosiaan olen kirjoittanut. Vain noin 700 sanaa, mutta jotain kuitenkin. Nyt siis kasassa on 2000/10 000. Kyllä tämä onnistuu, mutta haaveiluni, että ehkä sittenkin saisin kirjoitettua 20 000 sanaa vähintään ei todennäköisesti tule toteutumaan tällä kunnolla. Pääasiassa että projekti edistyy edes siihen 20 000 sanan rajapyykkiin.

Ostin keskiviikkoisen syntymäpäivän johdosta itselleni lahjaksi muutaman kirjan ja pelin. Niistä riittää puuhaa joksikin aikaa. Kirjoittaminen tuppaa vaan olemaan minulle sen verran tärkeää, että laiminlyön helposti huvit. Hyvä ajatuksena, mutta todellisuudessa haitallista kunnon vuoksi. Enkä koko ajan voi vaan nukkuakaan, jos haluan julkaista.

Toivon totisesti, että tällä kertaa nappaisi, vaikkka kustantajille lähettämiseen meneekin vielä aikaa muutama kuukausi (raaka arvio).

Pääni pyörii erilaisten ideoiden ympärillä. Olen aika varma, mikä seuraava projektini tulee olemaan. Aloitanko sen Mafian ohella? Sitä en tiedä. Yritän saada ensimmäisen version valmiiksi kesän alkuun mennessä (tai sen aikana). Nanon jälkeen jatkan kyseisen projektin suunnittelemista.

Mielessä on myös käynyt se Jänö. Ongelma isoja kustantamoja harkitessa on juuri sen pituus. Mieleeni tuli muuttaa tarinaa sen verran, että se mahdollistaisi pidemmän tarinakaaren. En kuitenkaan tiedä haluanko ryhtyä urakkaan. Ehkä keskityn vain Mafiaan parin kuukauden ajan.

Ei hullumpi idea. Yksi valmis ensimmäinen versio on parempi kuin kaksi, kolme keskeneräistä. Ainakin tässä vaiheessa.

maanantai 4. huhtikuuta 2016

Pirulainen

Päätin vaihtaa näin alussa jo projektin Mafiaan. 9E ei vaan toimi vieläkään, ja tällä kertaa ongelma ei sijaitse tarinassa, vaan proosassa. Se on liian yksinkertaista, persoonatonta. Siinä ei ole mitään vivahteita minusta, sen olisi voinut kirjoittaa kuka tahansa muu.

Tiedän että editointi voisi korjata kaiken, mutta tällä hetkellä haluan keskittyä projektiin, joka voisi toimiakin. Luulisin, että 9E vielä onnistuu, mutta vasta tulevaisuudessa. Pitäisi vaikka kirjoittaa novelleja sen maailmasta tai jotain, jotta tyyli tulisi esille, kokeilla erilaisia tekniikoita. Käsis tarvitsee tyyliä nyt, kun tarina on saatu toimimaan.

Kirjoitan Nanossa Mafiaa 10 000 sanaa. Todellinen tavoite on saada kokoon toinen tarinakaari. Pitäisi vain saada sen ensimmäisenkin kaksi viimeistä kohtausta kirjoitettua.

9E on toiminnallisempi tarina kuin projektini yleensä. Aluksi luulin, että se voisi olla ongelman lähde, mutta en usko siihen. Luonnollinen tyylini koko käsikseen vain on jostain syystä hyvin yksinkertainen. Ja se häiritsee.

Tyylini ylipäätänsä on minimalistinen. Mutta persoonaton se ei ainakaan mielestäni ole, ja pystyn kirjoittamaan erilaisilla tyyleillä, jos käsikirjoitus sitä vaatii.

keskiviikko 30. maaliskuuta 2016

Nanomuutos

Koska minulla olisi vain parisen päivää aikaa suunnitella My Steps!:n lukusuunnitelma, aionkin kirjoittaa puolet 9E:ä Nanossa.

9E on suunniteltu luvuttain puoleenväliin saakka. Tavoitteenani on vähintään 20 000 sanaa tai ensimmäinen puoli tarinasta, joka vastaa kahtatoista lukua. En tosin voi tietää kuinka paljon sanoja se sisältää, joten siksi tuo 20 000:n sanan vähittäismäärä.

Jos tarinaa ei ole tarpeeksi tuohon määrään verrattuna (luulen että saattaa mennä ylikin helposti), käy koko ensimmäinen puolisko siis minulle.

On parempi kirjoittaa tarinaa, jota on jo valmiiksi suunnitellut, ettei tarvitse ahertaa parina edeltävänä päivänä suunnitelmien kanssa, taikka pysähtyä rustailemaan kesken Nanon.

Eilen kirjoitin lisää Mafiaa kerta vielä pystyn. Tänään pitäisi viimein saada neljäs luku loppuun saakka. Sitten onkin enää viides luku ja ensimmäinen tarinakaari on paketissa. Kirjoitan Mafiaa vanhaan tapaan, eli en suunnittele lukuja etukäteen kauheasti, vaan menen pääni kohtausjärjestyksen mukaan. Vaikeampaa minulle, mutta on toiminut suhtkoht hyvin tähän asti. Sanoja noin 9000, eli pian eka kymppitonni oikeasti kasassa tästäkin urakasta.

On uskomatonta ajatella, että Nanon jälkeen käsissäni olisi puolet 9E:ä. Se pirulainen on tapellut vastaan jo niin kauan. Nyt on viimein aika pistää se kuriin.


tiistai 29. maaliskuuta 2016

Missä mennään ja lähenevä Nano

On taas Camp Nanon aika. Olen päättänyt osallistua Nanoon (molemmat Nanot lasketaan) pienoisromaanilla (koska en viitsi hylätä kaikkea vapaa-ajan tekemisiäni kokopitkän vuoksi). Aion nyt viedä loppuun viime Nanossa aloittamani My Steps!:n. Nano meni viimeksi vähän monkään, sain vain 1800 sanaa ennen kuin lopetin leikin kesken. Tavoitteeni on nyt noin 30 000 sanaa tai vaihtoehtoisesti tarinan loppuun saaminen.

Tilannepäivityksiä eri projekteista:

Mafia on tauolla Nanon ajan. Käsis ei ole edistynyt paljoakaan viime aikoina. Saatan kirjoittaa sitä vielä ennen Nanoa, mutta vasta sen jälkeen kaikin voimin.

9E on ollut tauolla identiteettiongelmien vuoksi jo pienen ikuisuuden. Ajattelin jopa tehdä siitä aikuisten avaruusoopperaa. Päätin kuitenkin pysyä viimeksi kirjoittamassani. Eli nuoriin päin mennään (huhhuh!). Projekti jatkuu varmaankin sivuprojektina Mafian ohella.

Jänöä en jaksanut lopulta enää päivittää kokopitkäksi. Siitä tulisi muutenkin varmuudella sarja ja en juuri nyt edes haluasi ajatella sarjan kirjoittamista (huom. ensiksi se sopimus, kiitos!). Haluan mahdollisen urani aluksi irrotella monilla erilaisilla käsikirjoituksilla.

WSOY:n nuortenromaanikilpailu vaikuttaa mielenkiintoiselta, ja minulla olisi jopa joten kuten aiheeseen sopiva ideakin, jota olen suunnitellut jo hieman. Tarvitsisi vain ostaa se tulostin. Siitä olisi hyötyä ihan yleisestikin... Katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan, kun tuo deadline tulee ajankohtaisemmaksi.


sunnuntai 13. maaliskuuta 2016

Jumitus pois!

Sain tänään valmiiksi paikallaan junnanneen Mafian kolmannen luvun loppuun. Neljäs on nyt menossa ja käsikirjoituksessa on noin 8000 sanaa. Se on melkein ensimmäinen kymppitonni. Samalla ensimmäinen osa käsiksestä on kaksi lukua vailla. Kutosesta tarinaan tulevat mukaan kolme tärkeää hahmoa.

Projekti on edennyt hitaasti, mutta aion pistää kaikkeni peliin, jotta raakateksti olisi valmis parin kuukauden kuluessa. Tämä käsikirjoitus tosiaan tulee olemaan ensimmäinen kokopitkä. Onhan minulla menossa yksi pienoisromaani tälläkin hetkellä, joka ei ehkä koskaa näe päivänvaloa.

Toivon tietenkin, että näkee.


maanantai 7. maaliskuuta 2016

Ei luovuteta näin vähällä: Jänö vielä kerran

Jänön saamat kommentit vaivasivat liiaksi, joten päätin tehdä jo ennen koko käsikirjoituksen valmistumista kaavailemani lisämateriaalin tarinaan. Nyt kasassa on noin 1500 sanaa uutta tekstiä, tähtäimenäni 20 000 sanaa, pienoisromaanin verran.

Tämä lisä on vanhasta erillään, mutta silti niin lähellä. Jos käsikirjoitus tämän käsittelyn jälkeen saa hylsytykityksen, en voi asialle enää mitään. Yhteensä näistä kahdesta "puoliskosta" tulisi kokonainen romaani, joka helpottaisi kustannuskynnyksen ylittämistä, mutta ei silti takaa sitä.

Koko genrekin on Suomen mittakaavassa vielä aika tuntematon. Onhan kyseessä periaatteessa vielä fantasiaa, tosin kaavasta poikkeavaa aihepiirinsä takia.

Minusta tuntuu, että tämä kaikki olisi pitänyt lisätä tarinaan jo ennen lähettämistä, mutta rakastan pienoisromaanien kirjoittamista liiaksi ja otin riskin.

Ei kannattanut. Ja kannatti.

Sentää yksi kustantamo lähetti urbaanilegendaa päin näköäni.

tiistai 1. maaliskuuta 2016

9E ja viime hetken muutokset

Tein viime hetken päätöksen olla poistamatta ensimmäistä puoliskoa. Tekemällä lähes kaikki muut tarvittavat muutokset, sain tarinalle uutta puhtia. Tajusin myös, miten eräiden hahmojen kehitys takkuaisi, jos en kertoisi ensimmäistä puolta tarinasta.

Ensimmäiset 12 lukua on nyt suunniteltu Scriveneriin. Aloitan raakatekstin kirjoittamisen, samalla suunnittellen jälkipuoliskoa. Tarinan loppu muuttuu merkittävästi. Joskus pitää raa'asti nirhata rakkaina pitämiään kohtia tarinasta, jos niillä ei ole enää virkaa.

Harmi. Alkuperäiset loppukohtaukset olivat mielestäni hillityn toimivia. Uskon kuitenkin tämän version olevan parempi. Se pitää muistaa vaikeinakin aikoina.

maanantai 29. helmikuuta 2016

Nips naps

Olen niitä kirjoittajia, joilla on pakko olla ainakin yksi sivuprojekti. Tällä hetkellä tiedostan Mafian sopivan paremmin sivuprojektiksi mahdollisen koonsa puolesta. Tämä ei tarkoita sitä, että siitä tulisi mitenkään järkälemäinen teos, mutta mahdollisesti, kaikkien juonikoukeroiden jälkeen, siitä tulisi selvästi pidempi kuin yleensä suunnittelemani romaanit (40 000-50 000 sanaa). Aika näyttää.

Tykkään kertoa erityisesti lyhyitä ja ytimekkäitä tarinoita, josta varmaan kumpuaakin intohimoni pienoisromaaneja kohtaan. Valitettavasti niillä ei juuri nyt ainakaan ole markkinoita. Siitä pääsenkin päivityksen puheenaiheeseen.

9E.

Tuo pirullinen tarina on pitänyt itsensä mielessäni jo viime syksystä lähtien, ja kaikki blogia seuranneet varmana jo tietävät mitä kävi. Nyt vihdoin keksin, mitä tarinalle kuuluisi tehdä.

Leikata ensimmäinen puolisko lähes kokonaan ulos tarinasta. Pieniä pätkiä voisin säilyttää, pistellä sinne tänne, mutta suurimmaksi osaksi nips naps! Eikä syy ole, ettei tuo puolisko olisi ollenkaan hyvä vaikeaa alkua lukuunottamatta. Tuntuu vain että koko tarina kunnolla käynnistyisi vasta puolivälin jälkeen.

Muitakin muutoksiakin tarinaan tulisi, kuten eräs hahmo on kuollut jo alussa, ja toinen saa kokonaisen luonne- ja ulkonäkomuutoksen. Tarinaan toivottavasti tulisi vähän luita hahmojen ympärille jo ennen kuin se alkaa! Saanpahan myös yhden hahmon mukaan tarinaan ennen puoliväliä...

Eli 9E:ä tulisi mahdollisesti pääprojekti, kunhan saan suunniteltua tarvittavat muutokset ja luvut. Lopetan tämän johonkin typerään huutoon, kuten "Se elää!".

maanantai 22. helmikuuta 2016

Urbaanilegenda

Jänön aika koitti. Viimeinen vastaus, hylsy, tupsahti sähköpostiin jokunen aika sitten. Mukanaan se toi kirjoittajien piireissä tunnettun urbaanin legendan.

Palautteen.

Lyhyessä muodossa Jänön tekstiä kehuttiin sujuvaksi, suureksi helpotuksekseni. Valitettavasti kyseisessä kustantamossa ei uskottu lukijoiden löytävän kässäriä juuri heidän kauttaan.

No, se oli sitten siinä. Palaute tuli iloisena yllätyksenä, valoi uskoa kykyihini kirjoittaa, oikeuteen kirjoittaa. Uskokaa tai älkää, jotkut ovat yrittäneet ottaa senkin mahdollisuuden minulta pois.
Tuon urbaanilegendan tulo sai uutta puhtia hitaasti edenneeseen Mafiaan.

Mafiassa on nyt melkein 5000 sanaa tekstiä ja liuskoja Scrivenerin mukaan olisi 34, Word ja Atlantis antavat taas luvut 20 ja 18. Vasta kaksi lukua valmiina (ja todella lyhyt prologintapainen), aion yrittää ottaa vanhan tapani takaisin ryminällä, eli kirjoittaa joka päivä.

Ennen yritin saada tonnin päivässä, mutta nyt annan mennä niin paljon kuin jaksan. Olkoon tulos sitten suurempi tai pienempi.

Toivon että tällä kertaa onni on myöten. Kokonainen romaani on varmasti helpompi saada läpi kuin pienoisromaani.


Pitää pian aloittaa myöhästyneet kirjoittelut. Osa päivästä meni tekstin siirtämisessä koneelta koneelle, Wordista Atlantikseen, Atlantiksesta Scriveneriin.

Haha...



perjantai 5. helmikuuta 2016

Pieni suurehko muutos

Projekti vaihtui sitten viime hetkellä lastenkirjaideasta nuortenkirjaan. Molemmat tarinat, jos nyt eivät kerro ihan samoista aiheista, liikkuvat aika samoilla vesillä. Esimerkiksi molemmista löytyy lohikäärmeitä (ei ole perusfantasiaa). Uusi projekti, bloginimeltään Mafia, rikkoo oikeastaan monia kirjoittamisen sääntöjä. Hiiteen semmoiset asiat, kuten sääntöjen mukaiset aikamuodot. Näkökulmahahmokin vaihtuu kesken kohtauksia sun muuta. Kaiken tämän mahdollistaa kertojaratkaisuni tarinalle.

Olisin voinut pitää sen perustyylissäni (vaihtuen tarpeen mukaan), mutta hyvin epäluotettava ja samalla luotettava kertojani tarinalle miellyttää ainakin itseäni tällä hetkellä.

Koko käsikirjoitus on vasta alussa, todella alussa. Ja juu, on se kunnon romaani, kerta pienoisromaaneilla ei tule sopimusta sitten millään. Saa nähdä, miten tulevaisuudessa käy.

Jänö sai viimeisen odottamani hylsyn ja lähti jokunen aika sitten kohti viimeistä yritystä. En odota sopimusta.

Onhan pienoisromaani aina suuri riski verrattuna romaaniin.




torstai 14. tammikuuta 2016

50/50 eli vielä ja kerran

On kai näin suoraan sanottava, että 9E epäonnistui ja pahasti. Tällä hetkellä näyttäisi siltä, että vain totaalinen suunnanmuutos pelastaisi projektin. Valitettavasti minulla ei ole jaksamista juuri tällä hetkellä jatkaa projektia, joten siirryin muihin tarinoihin.

Mennyt vuosi on ollut aika 50/50 kirjoittamisen suhteen:

- sain valmiiksi kaksi käsikirjoitusta

-joista on nyt yhteensä tupsahtanut neljä hylsyä ja kaksi hiljaisuutta

-olen kehittynyt reippaasti enemmän kirjoittajana kuin aikaisempina vuosina

-Novasta tuli murskahäviö (en päässyt edes jatkoon)

Jatkossa tulette kuulemaan fantasialastenkirjan käsikirjoituksen valmistumisesta. Projekti voisi blogissa kulkea nimellä Sydäri.

Korjasin Jänöä hieman tänään ja lähetän sen huomenissa vielä yhteen kustantamoon. Saas nähdä. Ainakin teen saatteenkin uudelleen.