perjantai 24. marraskuuta 2017

Loton toinen hylsy

Lotto sai toisen hylsynsä. Kustantamosta, johon lähetin oliko se viime viikolla? Nopeaa toimintaa.

Tarinan lähtökohtaa, eli varmaan ideaa ja ehkä alkua, kehuttiin herkulliseksi, sain jopa suuret kiitokset siitä. Mutta sitten juonellinen ja tarinallinen kehitys ei oikein sopinut kustantamon kustannusohjelmaan.

En siis tiedä, onko juonessa ja tyylissäni ongelmia. Vain sen, että se ei oikein sopinut ainakaan heille. Kyseisen kustantamon muita nuortenkirjoja miettiessä, jotenkin ymmärrän kyllä. Erityisesti tyylillisesti.

Halusin tehdä hahmovetoisemman, rauhallisen tarinan, joka silti etenee itselleni tyypillisesti nopeaan tahtiin. Scifielementtejä toki on käsikirjoituksen genren huomioon ottaen, mutta painopiste on ihmissuhteissa. Lopussa tosin spefi lisääntyy reippaasti.

Katson nyt, mitä jäljellä olevista kahdesta kustantamosta sanotaan. Jos en saa julkaistua Lottoa, aion varmana tehdä sen uusiksi jossain vaiheessa.

Mutta millä tavalla?

Pahimmassa tapauksessa kaikki alkua lukuunottamatta pitää repiä pois, ja miettiä juoni uusiksi. Ehkä lisätä spefiä. Romanssia kohti en tarinaa kuitenkaan mielelläni vie. Tarinan lähtökohta tekisi siitä hieman kyseenalaista.

Toivon mukaan saisin vastauksia vielä tämän vuoden puolella. Mieluusti positiivisia.

Olla edistyy tasaiseen tahtiin. Sydäriä jatkan taas ensi viikolla. Sydäri valmistuu varmaan seuraavaksi lanupuolelta.

torstai 23. marraskuuta 2017

Olla-projekti

Päätin vaihtaa aikuistenkirjaprojektin Saippuakuplista Olla-kokoelmaan. Se tuntuu nyt vain oikealta.

Ainoa suuri muutos kokoelmaan on, että käsikirjoitus on nyt kokonainen romaani, eikä sisällä muutamia pienoisromaaneja. Yhdistän ideoita toisiinsa, ja kudon niitä yhteen. Nyt se on vain Olla.

Kirjoitan silti eri näkökulmahahmot erillään toisistaan, ja yhdistän luvut valmistuttua viimeistellympään muotoon. Tämä helpottaa työtä, sillä minulla ei ole paljoakaan suunnitelmia. Käsikirjoitus on hahmovetoisempi ja tunteita käsittelevä, joten yksityiskohtaista juonisuunnitelmaa ei tarvita.

Saatan silti tuherrella jotain suunnitelmiin.

Olla on nyt pääprojektini. Koska sen parissa vierähtää aikaa, ajattelin Hyrysysyn sijasta tehdä sivutoimisesti jotain muuta, pienempää projektia. Ehkä sittenkin kirjoitan Sydäriä silloin tällöin.

Olla-projektia on nyt takana noin ensimmäiset viisi liuskaa. Aloitin näkökulmahahmolla, jolla en ajatellut aloittavani. Lopullisen version kuitenkin aloitan toisen hahmon silmistä, varmaankin.

Tavoitelukumäärä olisi kolmekymmentä. Noin kymmenen kummallekin näkökulmahahmolle. Saa nähdä karsinko tuosta lukumäärästä ainakin joidenkin hahmojen osalta. Mikä ikinä tuntuukin sitten oikealta määrältä kyseisen hahmon kohdalla.

Olla on henkilökohtaisesti läheisin projekti minulle, jota olen kirjoittanut, niin teemoiltaan kuin muiltakin ajatuksiltaan. Jännitän jo nyt saatteen kirjoittamista, vaikka siihen vaiheeseen kestääkin vielä.

On ihanaa kirjoittaa taas kunnolla pitkään aikaan. Etenen omalla tahdillani. Tällä projektilla ei ole kiirettä. Joskus pitää vähän hidastaa.




keskiviikko 22. marraskuuta 2017

Transsukupuolisuudesta - Onko valoa lähettyvillä?

Transsukupuolisuus on usein häpeää. Et ehkä uskalla edes näyttää kehoasi, itseäsi, muille. Jokainen nainen, tyttö, voi kuvitella, miltä tuntuisi seistä alasti poikajoukkion keskellä. Olkoon se sitten lasten keskuudessa, tai aikuisten.

Osa saattaisi ehkä itkeä, kun muut haukkuvat kehoasi. Usein se kuitenkaan ei ole se paras vaihtoehto. Joskus pitää vain purra hammasta ihmisten typeryyksien keskellä ja toivoa parasta. Muuten voi käydä vielä huonommin.

Lähes jokainen transsukupuolinen, muunsukupuolinen tai intersukupuolinen on joutunut vastaaviin tilanteisiin. Ehkä sitä ei aina pienenä vielä ymmärrä. Joillakin asian tajuaminen ja erityisesti hyväksyminen voi viedä kokonaisen eliniän. Se ei vähennä arvoasi. Ei, vaikka yhteiskunta sanoisi mitä tahansa.

Dysforiaakin voi olla monenlaista ja tasoista. Esimerkiksi itselläni se on hyvinkin pahana. Se estää itsestä pitämisen, saa epävarmaksi aina julkisilla paikoilla. Kyllä sen itse vaan tietää, oletko nainen vai mies. Aivotkin sen tietää, muutenhan ei olisi edes mitään dysforiaa.

Olen ajatellut elämää tulevaisuudessa. Onko minulla sitä silloin?

Minun tuleva elämäni, sellainen kuin sen olisi suurinpiirtein pitänyt olla. Muut yrittävät estää sen.

Dysforia ei lähde pois ilman hormoneja. Transtausta ei lähde milloinkaan pois. Silti lääkärit ja hoitajat yllättyvät kerta toisensa jälkeen siitä, että syntyperäinen taustani ei ole lähtenyt pois päivien, viikkojen, kuukausien tai vuosien aikana.

Ihmiset eivät ymmärrä, koska heillä ei ole tarpeeksi tietoa. He antavat oman mielikuvituksensa laukata, ja tekevät meistä friikkejä.

Voisin kertoa enemmänkin, jopa heille, minkälaista on elää sekasikiönä, sukupuolten välissä. Mutta minua ei kuunneltaisi.

Lääkäri ei kirjoittanut lähetettä polille. Tutkimuksiin tuhlattua aikaa en saa takaisin. Ehkä kovin isku vasten kasvoja oli se, että tutkimukset olivat yhtä tyhjän kanssa. Tuloksia ei edes katsottu ennen päätöstä. Minua jekutettiin, pidettiin pilkkana jälleen kerran.

Tulevaisuus on epävarma, pimeyden peitossa. Lyhtyni valo on sammumassa. Pitää vain toivoa, että seuraavassa risteyksessä kohtaan vihdoin valoa.






maanantai 20. marraskuuta 2017

Vuosia sitten - Projekti Hyrysysy

Olen ollut nyt melkein kuukauden kirjoittamatta paljoakaan. Vähän Stepsia, nyt pitäisi suunnitella lisää lukuja. Pieniä kohtauksia Sanoista. En melkein mitään. Tuntuu, että Sydärin aika ei ole juuri nyt. Olen pähkäillyt eri projektien kanssa, mutta mikään ei ottanut tuulta alleen.

Sitten luin läpi yhden ensimmäisistä käsikirjoituksistani, joita vakavissani työstin, mutta jätin kesken laadun surkeuden takia. Luin piruuttani tarinan noin 80-100 liuskaa, kaiken jonka olin kirjoittanut (oikeasti tästä kopiosta puuttui noin yksi luku).

Ja herranen aika, se ei ollutkaan huono. Toki tarina tarvitsee tulevaisuudessa pientä kauneusleikkausta erityisesti proosan kannalta, mutta mielestäni sekin toimi juuri niin kuin olin silloin ajatellut, sujuvaa ja nopearytmistä.

Tarinankin rytmi oli nopea. Luvut olivat noin 5-9 liuskaisia.

Oikeastaan kaikki oli niin kuin piti ensimmäisessä versiossa. Ja tämän tarinan olen vuosien aikana aloittanut uudestaan (epäonnistuen) kerta toisensa jälkeen.

En tiedä johtuuko tämä itselleni järkyttävä käänne taitotasoni noususta. Ehkä nyt näen selvemmin kyseisen kässärin tason, ja pystyn ymmärtämään, että yksinkertaisempi ja sujuva proosa on tarpeeksi hyvää.

Suunnittelin tänään lisää lukuja projektiin. Ehkä kirjoitan niitä jo ennen kaikkien lukujen valmistumista suunnitelmatasolla. Projektiongelma ratkaistu monella tapaa.

Projekti kulkee nimellä Hyrysysy, ja on steampunkahtavaa spefiä, pienin yleisin scifimaustein. Eli vähän erilaisia genrejä yhdistelevää. Pääpainona on kyllä tuo steampunkahtava meininki ilmalaivoineen, ja kojeineen.

Jos tämän saan julkaistua, niin nauran sekä ilosta, että omalle vuosien takaiselle itselleni. Tie ei kuitenkaan tule tällaiselle teokselle olemaan helppo.

Lotosta en ole kuullut lisää ollenkaan. Lähetin silti vielä yhteen kustantamoon.