Aikalisä

Siitä on jo tovi, kun sain ensimmäisen ideanpoikasen Stepsiin. Muistan vieläkin sen ensimmäisen yrityksen ensimmäisen luvun kohdalla. Vaikka tarinallista eroa nykyiseen ei oikeastaan ole, proosassa kehityksen huomaa. Alkuperäinen oli hyvinkin kankeaa.

Mutta vaikka olenkin tehnyt kovaa työtä Stepsin parissa, jo kolmatta vuotta, niin vieläkään en ole tyytyväinen tarinan jälkimmäiseen puoliskoon. Se on idealtaan hyvä, mutta toteutus ei vastaa sitä. Kliimaksi taitaapi lässähtää juuri tärkeimmässä kohdassaan. Pitää löytää uusi tie lopetukseen.

Onneksi sain idean, jonka avulla voisin parantaa kliimaksia. Nyt pitää vain päättää, mitä säilytän ja minkä heitän roskakoriin.

Tarvitsen aikalisän Stepsin kanssa. Näiden uusien kohtien pitää antaa kehittyä mielessä. Tämä saattaa tarkoittaa sitä, että en saa tänä vuonna lähetettyä yhtäkään kässäriä kustantamoihin. Alien etenee hyvää vauhtia, mutta en osaa sanoa, koska ensimmäinen versio on valmis. Sitten vielä editoinnissa saattaa kestää, lopputuloksesta riippuen.

Kirjoitan alienin lisäksi yhden YA-käsikirjoituksen, ennen kuin palaan Stepsiin. Sen aikana suunnittelen rauhassa. En halua hätiköidä, kerta kässäri on jo kerran saanut hylsypinon.

Ainoat vaihtoehdot, jotka nyt olisivat realistiset tuolta YA-puolelta seuraavaksi käsikirjoitukseksi ovat jo blogissa kertomiani.

Baby Dance, Älä pysähdy ja Haaveiden maailma.

En ole vielä varma, mitä haluan. Kaksi noista on scifiä, yksi fantasiaa. Haluanko jatkaa nykyisellään, vai ottaa irtioton fantasian parissa?

Kaikkia kolmea on suunniteltu aikaisemmin. Siksi otinkin ne harkintaan.

Toki voin kokeilla jotain aivan uutta ja tuntematonta.

Eihän tässä kiire ole.

Pohdintaa - olenko täysin huono?

Ensimmäinen valmistunut kässärini oli kuvottava. Lähetin sen liian aikaisin kustantamoihin ja niin hylsyt tulivat.

Toinen oli jo parannus, jos erään kustantamon ihan positiivisia kommentteja uskoisi.

Ensimmäisen romaanin sain puskettua ulos itsestäni, mutta en saanut sitäkään julki.

Toinen romaani sai aloituksesta kiitoksia, mutta tarinasta "moitteita", luulisin. Sain myöhemmin lukupalvelusta kommentia, jossa erityisesti juonta kehuttiin, vaikka parannettavaa olikin muissa kohdissa. Vaikka lukijat ovatkin erilaisia, sai tämä minut vähän hämmentyneeksi.

Kolmas pienoisromaanini epäonnistui osittain varmaan muotonsa, osittain tarinansa takia. Nyt siitä on kokonainen romaaniversio editoitavana. Kunhan jaksaisin tarttua taas kässäriin.

Novaan olen osallistunut kaksi kertaa, kummassakaan menestymättä yhtään. En taida olla novellien kirjoittaja, ainakaan.

Joskus kaikkien näiden vuosien jälkeen, monien epäonnistumisten kolahdettua päin naamaa, tunnen itseni todella huonoksi kirjoittajaksi. Kyllä näin monen käsikirjoituksen jälkeen, kaikkien vuosien ja hylsyjen, pitäisi tehdä tehtävänsä ja minä kehittyisin. Ehkä olen vain huono? Erityisesti kun jo toinen kustantamo ei antanut vastausta. Alkaa tulla tavaksi.

Editoin Stepsin parhaani mukaan. Alien odottaa aikaansa, jotta voisin taas keskittyä siihen. Se aikuisten kirja pitäisi suunnitella ja kirjoittaa. Jos ei kisaan ehdi, niin muuten vaan.

Sitten on eräs projekti, jota kirjoitin aluksi innoissani, mutta epävarmuuteni koko julkaisemisideaa kohtaan vei voiton minusta, hetkeksi. Nyt innostus taas tuli esiin.

Projekti on hyvin riskialtis, sillä se on pienoisromaani ja kaiken lisäksi vielä englanniksi. Jos saan sen editoitua siedettäväksi, ajatuksenani oli kokeilla lähettää se rundille pariin kustantamoon, jotka hyväksyvät aina joskus pienoisromaaneja ilman agentteja, jopa ulkomailta käsin.

En tiedä. Vaikka mahdollisuudet ovat pienet, erityisesti suuressa maailmassa, ehkä joskus onni käy visiitillä. Muuten kyseinen kässäri jääköön pöytälaatikkoon. Odottamaan, jos sen joku löytäisi.

Kaikki aina sanoivat, että elämä helpottuu, kun kasvan. Oikeastihan se on tullut vaikeammaksi. On täysi ihme, että vielä jaksan suunnistaa eteenpäin elämän salaperäisessä limbossa.

Yritän kirjoittaa taas enemmän, sekä kässäreihin sisältöä, mutta myös blogiin. Ei tätä kauhesti lueta, mutta jokainen lukija ja kävijä ilahduttaa.

Päivät vierähtävät ja näytän muuten kohoavasta painosta huolimatta yhtä nuorelta kuin kouluaikoinakin. Joidenkin mielestä alakouluikäiseltä, jos uskoo. Siitä olen tyytyväinen. Ainakin vampyyriydestä on jotain hyötyä. Ja limbosta.

Deadlinet paukkuu, vaikka ei sellaisia olekaan olemassa.

Ainakaan minulla. Haha...

Tarinaa etsimässä

Camp loppui kohdallani häviöön, muutamalla sadalla sanalla. Jätin sen siihen, koska editointi alkoi ja juuri lopettamaani lukuun oli, no, hyvä lopettaa kuukausi.

Nyt pitäisi sitten keskittyä Stepsiin taas pääsääntöisesti. Editoida ja editoida. Olen saanut jo suurimman osan juonen muutoksista ja poistoista valmiiksi, mutta en ole lisännyt uusia lukuja. Pelkään niiden rikkovan jännitteen ja tasapainon, vaikka voivatkin syventää muutamaa hahmoa. Niistä voisi helposti tulla liian irrallisia siihen kohtaan tarinaa.

Pitäisi aloittaa lausetason editointi ja murehtia tuota myöhemmin. Muuten en saa koskaan valmista. Steps on jo pisimpään kestänyt projekti tähän mennessä.

Yleensä saan valmista puolen vuoden sisällä. Nyt ensimmäiseen versioon meni jo se aika. Eikä tähän lasketa sitä alkuperäistä pienoisromaania. Toivottavasti kerrankin hitaasti hyvää tulee.

Nyt seuraavan YA-projektin päättäminen on ollut tuskallista. En vain osaa. Niin monta tarinaa.

Ottaako jotain omaan perustyyliini sopivaa, vai jotain muuta, ehkä toiminnallisempaa ja räväkämpää. Päässä pyörii niin monta tarinaa, osa jo osittain suunniteltuja.

Jos saan ajoissa päätettyä, niin saatan kirjoittaa tuon tarinan ennen kun palaan 2,5-projektiin.

Ehkä pidän scifistä alienin jälkeen paussin. Saatan ottaa työstyöön tussitarinan. Tai realistisen rantastoorin.

Päätöksiä.

Hei! Älä nyt luovuta. Kuulitko?

Camp on mennyt jälleen kerran niin pieleen, että oli pakko luovuttaa ja pienentää tarvittavaa sanamäärää 10 000:n. Jos edes tuon verran saisi. Tai ehkä 15 000 sanaa? Siinä olisi tämän lastenkirjan käsikirjoituksen alku, taikka ensimmäinen puolisko. Tähtään noin 30 000 sanaan vähintään (150-160 liuskaa).

Kirjoittaminen itse on sujunut hyvin pienestä sanamäärästä huolimatta. Olen laiskotellut ja pelaillut. Eikä uuden kielen opiskelun aloittaminen tietenkin juuri Campin aikaan ollut se ehkä järkevin vaihtoehto, vaikka hauskaa on ollutkin.

Mutta kyllä se tästä.

Ensi viikolla aloitan Stepsin editoinnin. Editoin sen ensiksi, kun Alienissa näyttää kestävän. Steps onkin pyörinyt päässä lähes koko kuukauden. Alun perin editointi piti saada käyntiin jo tässä kuussa, mutta päätin saada uuden projektin aloitetuksi.

Eilen kirjoittamisilta menikin nukkuessa. Siksi kai valvon ja kirjoitan tätäkin päivitystä. Tänään kirjoitan, viimeistään suihkun jälkeen.

On kuuma.

Munien ja kanojen syndrooma

Camp alkoi osaltani erittäin hyvin. Sain päivässä mahdollisesti elämäni suurimman päiväsaldon. Muina päivinä on sitten mennytkin heikommin.

Ongelma ei ole ollut siinä, että tarina ei kiinnostaisi. Kiinnostaa kyllä, todella paljon. Olen ollut suurimmaksi osaksi vain todella laiska, muutamaa päänsärkypäivää lukuunottamatta.

Sanoja on noin 6000/20 000. Ja niitä pitäisi olla mieluusti jo ainakin 14 000.

Ajattelin aluksi, että kirjoitan ja myös editoin Alienin ennen Stepsiä. Nyt en ole enää ollenkaan varma. Riippuu tämän kuun loppusaldosta. Jos onnistun tavoitteessani, saatan saada käsikirjoituksen ensi kuun aikana loppuun. Sitten pidän hieman taukoa, kunnes editointi alkaa.

Toinen vaihtoehto on kirjoittaa Alienia hieman rauhallisemmalla otteella, vaikka se sitten tarkoittaisi tavoitteesta lipsumista. Silloin editoisin Stepsin ensimmäiseksi.

Tuo Alien ensiksi -ajatus sai lähtölaukauksensa siitä, että se on vain myyvemmän tuntuinen kuin Steps. Se esimerkiksi kertoo suomalaisen pojan elämästä, toisin kuin Steps, joka sijoittuu Suomen ulkopuolelle. Molemmat ovat kyllä ehtaa spefiä, joten en sitten tiedä.

Pitää kai katsoa loppu/alkukuusta.

Nyt tiedän tarinan luonteen

Muutan käsikirjoitusten tärkeysjärjestystä hieman.

Aion sittenkin ensi kuussa osallistua Camp Nanoon. Alienilla tietty. Joten pistän Stepsin editoinnin jäähylle jo alkajaisiksi, ainakin elokuuhun asti.

Sain aamulla Alienin juonirungon valmiiksi. Vaikka lukusuunnitelmaa ei olekaan olemassa, pystyn rungon avulla kirjoittamaan tarinan alusta loppuun, lisäten tarvittavaa ainesta matkan varrella, tai viimeistään sitten editointivaiheessa.

Alienin tavoite Campin aikana on 20 000 sanaa, eli noin 100 liuskaa. Voi olla, että ensimmäinen versio ei ole edes sen pidempi. Saa nähdä. Mielessäni olisi sellainen 100-200:n väliltä oleva käsikirjoitus. En halua siitä liian pitkää kohdeyleisölle, mutta en myöskään liian nopeaa, hutaistua, tarinan kannalta.

Alienin suunnitelmien valmistuminen tarkoittaa myös sitä, että nyt olisi aika suunnitella runkoa täysillä myös Saippuakuplia-kässäriin. Aiemmin minulla on ollut vaikeuksia kirjoittaa tarinasta lukusuunnitelmaa, mutta ehkä runkotyyli olisi sopivampi tällaisen tarinan kannalta.

2,5. Sitäkin pitäisi suunnitella. Mutta Saippuakuplia on listalla tärkeämpi juuri nyt, koska sillä on ihan oikea deadline.

Sen jälkeen on todennäköisesti seuraavan YA-käsikirjoituksen vuoro. Esimerkiksi 9E on muodostunut mielessä yhä vahvemmaksi kokonaisuudeksi. Samalla siitä on tullut hieman realistisempi, sekä vakavampi.

Ehkä todellinen ongelma onkin ollut se, että en ole ottanut käsikirjoitusta, tarinaa jota haluan kertoa, niin vakavissani kuin olisi ollut tarpeen. Nyt tiedän viimein, minkälaisen tarinan haluan kertoa, millä teemalla. Olen siis siirtynyt siististä rämistelystä vakavampaan ja pohdiskelevampaan suuntaan.

Se on ok, sillä tällä konseptilla pelleily olisi koko idean vesittämistä. Ehkä se proosa ei ollutkaan se ongelmakohta aikanaan?

Alienin kirjoittaminen kuumoittaa. Yritän säästellä itseäni sunnuntaita varten. Siihen asti on pärjättävä pelkällä suunnittelemisella.

Alien

Olen viimein saanut luettua Stepsin uusimman version läpi. Siinä kestikin aika kauan, kun pysähdyin joka luvun jälkeen pistämään muistiinpanoja ylös. Nyt se (mukava) vaihe onkin ohi ja on aika siirtyä editointiin.

Ensiksi täytyy kuitenkin tehdä editointisuunnitelma. Tällä kertaa en halua hutiloida, sillä juoni tarvitsee muutamia muutoksia, erityisesti pari lukua keskelle tarinaa. Tästä voi ehkä tullakin pidempi kuin Mafiasta.

Varmaankin etenen suurimmista pienempiin ja viimeistelen lausetason editoinnilla. Hoidan oikoluvun aina siinä samassa. Pelkästään siinäkin saattaa mennä kuukausi, jos etenen yhdellä luvulla päivässä.

Sitten taas muutoksiin (jälleen kerran...).

Vaikka 2,5:ttä onkin takana jo 20-30 liuskaa, ajattelin pistää tarinan jäähylle, ja ottaa toisen lastenkirjakässäri-idean työstöön. Ihan sen takia, että sitä on suunniteltu huomattavasti enemmän, kuin 2,5:ttä. Eli Alien tulee olemaan seuraava raakatekstikässäri. Siitä tulee varmaankin lyhyempi kuin 2,5:stä.

Otan viimein toisen raakatekstin kunnolla mukaan työstöön. Eli paluun tekee suunnitelmapöydälle kässäri työnimeltään Saippuakuplia. Eli se muinoin blogissa kertomani aikuisten realistinen kässäri. Joku ehkä arvaakin, mitä varten, jos on seurannut erään kustantamon uutisia.

Kilpailusta siis kyse.

En tiedä, haetaanko juuri tällaista, mutta aina kannattaa yrittää.

Eli suunnitelma menee:

1. Stepsin editointi

2. Alienin suunnitelmien viimeistely ja raakatekstin aloitus.

3. Sekä Saippuakuplia-kässärin suunnittelu ja 2,5:den suunnitelmien viimeistely.

Käsittääkseni kilpailussa ei käytetä nimimerkkiä, mutta varmuuden vuoksi en kerro Saippuakuplista paljoakaan. Painopiste on nyt muutenkin lanukässäreissä.

Paljon työtä loppukesäksi! Ja syksyksi ja talveksi...