Ne sanat

Ensimmäinen uusi luku on kirjoitettu Stepsin romaaniversioon. Nyt liuskoja on noin viisikymmentä. Tähtään sadan liuskan paikkeille, ja sitten on aika jatkaa taas Sydäriä, koska pitää suunnitella uusia lukuja Stepsiin.

Saa nähdä. Ehkä en pääse Sydärin kimppuun vielä pariin kuukauteen.

Aloitan marraskuussa taas vale-nanon. Tarkoitus olisi aloittaa lyhyehkö, realistinen nuortenromaanikässäri. Suunnitelmat ovat ihan alkuvaiheessa. Vain proosaa vihkossa, hieman.

Kyseisessä kässärissä proosa ja kieli ylipäätään on suuressa roolissa.

Tarkoitus olisi saada projekti mahdollisimman pitkälle, ehkä myös valmiiksi, sen kuun aikana.

Työnimenä blogissa kulkee Ne sanat.

Uudet askeleeni

Suunnitelmat elävät ja kuolevat kirjoittamisen taistelukentällä.

Olen pyöritellyt jo jonkin aikaa mielessäni jatkoa Stepsille. Tarinan pääkohdat ovat muodostuneet päässäni jo aika pitkälle, ja jotta voisin joskus kirjoittaa tämän tarinan, pitää ensin kirjoittaa Steps uudestaan.

Pystyn pelastamaan joitakin lukuja ja kohtauksia alkuperäisestä pienoisromaanista. Nykyinen visio on romaani. Ei se täysin sama, jota suunnittelin viime vuonna, mutta viimeisin.

Tarina ei viimeksi täysin toiminut. Veikkaisin sen johtuvan pienoisromaanin rakenteesta. Aloitin jo työskentelyn, joka yhdistää raakatekstin, editoinnin ja suunnittelun.

Tämä tarkoittaa, että 2,5 jää myöhemmäksi. Se on ihan hyvä, sillä tarvitsen enemmän suunnitteluaikaa.

Sydäriin tämä ei vaikuta. Se on silti tämänhetkinen pääprojekti, jonka paikan Steps ottaa lähitulevaisuudessa.

Toiveen kapinahenki

Kirjoitin pitkästä aikaa raakatekstiä, Sydäriä tänään. Aivot ovat vielä hieman editointivalmiudessa mutta se ei estänyt kässärin pientä edistymistä.

Aion kirjoittaa ripeään, mutta sopivaan tahtiin. En tahdo kuitenkaan jäädä tyhjän päälle, kun Sydäri valmistuu.

2,5:n suunnitelmat pitää saada valmiiksi ennen Sydärin ensimmäisen version loppua.

Tuntuu, että olen ollut jumissa 2,5:n kanssa. Keskikohdan suunnittelu tuntuu vaikealta. Sen pitäisi mieluusti olla pidempi kuin alku, ainakin sanoissa, mutta en samalla en tiedä, pystynkö ja haluanko pitkittää draamaa liiaksi.

Lotosta poiketen, tarinan suurimmat käänteet tapahtuvat juuri tässä vaiheessa. Salaisuudet selviävät.

Loppu keskittyy hahmojen tekojen seurauksiin, ja niihin sopeutumiseen. Pienellä kapinahengellä, toki.

Taas saa jännittää Loton vastauksia. Saan kai minäkin toivoa?

Edes joskus.

Saippuakuplallinen kissoja

Lotto on nyt valmis. Huomenna se lähtee reissulle. Liuskoja tuli lisää noin kaksi, mutta sanoja viiden verran. Tiedoston koko oli myös pienempi kuin ensimmäisessä versiossa. Nähtävästi kirjoittamisjumalat toimivat ihmeellisillä tavoilla.

Ostin kaupasta söpön kissavihkon, ja kirjoitin siihen ensimmäiset loppukappaleet aikuistenromaani-ideastani. Varmana tulevat vielä muuttumaan. Kokeilin vain tyyliä. Päädyn varmaan ensimmäiseen persoonaan.

En aluksi aikonut kertoa projektista vielä blogissa, mutta voihan sen paljastaa, että työnimenä kulkee Saippuakuplia.

Kyseessä on siis ihan realistista proosaa aikuisille. Sitä tasapainottamaan kirjoitankin myös Olla-kokoelman, yksi pienoisromaani kerrallaan. Ja se on scifiä, vaikka realistisesta, ihmislähtöisemmästä päästä.

Huomenna saatan kirjoittaa raakatekstiä, Sydäriä.

Mahdollisuus

Lottoa on enää neljä lukua editoimatta. Saate on jo valmiina, ja ensi viikolla lähetän kässärin kustantamoihin.

Jännittää. Stepsista en saanut eräältä kustantamolta edes hylsyä, en ainakaan luvatussa ajassa. Olen pistänyt kaikkeni Lottoon. Jos en saa sopimusta, on sodan aika. Tai jotain vastaavaa.

2,5:ä on nyt suunniteltu ensimmäiset kolmetoista lukua, eli alku.

Otin Olla-kokoelman ensimmäisen pienoisromaanin taas suunnitteluun. Vaikka aloitankin ensimmäisen aikuistenromaanin kirjoittamisen 2,5:n jälkeen, ei kokoelman työstäminen varmanakaan ole pahasta.

Saa nähdä sainko Lottoon ollenkaan uusia liuskoja. Kyllä niitä varmaankin muutama tuli...

Pari päivää sitten

Lotosta on nyt puolet editoitu. Itse asiassa jo pari päivää sitten. Sen jälkeen on ollut hiljaista. Huomenna taas editoin. Ehkä jopa kaksi tai kolme lukua.

Editointi on ollut suurimmaksi osaksi mukavaa, kuten lähes aina, mutta mieli haluaisi palata taas jo raakatekstin pariin. Valitettavasti olen liian kiireinen editoinnin kanssa, että voisin kirjoittaa Sydäriä eteenpäin.

2,5:n suunnitelmat eivät ole edenneet myöskään viime aikoina, kiitos editointitahdin.

Jos saisin Loton editoitua tällä viikolla edes lukuun 14-15 asti. Sitten olisin tyytyväinen.

Lotto valmistunee ensi viikolla, varmaankin. Saate on jo kirjoitettu valmiiksi, ainakin raakaversio siitä. Pitää varmaankin käydä kässäri vielä läpi urakan jälkeenkin, ennen lähettämistä. Sitten pääsen Sydärin kimppuun, ja myöhemmin 2,5 odottaakin suunniteltuna (toivottavasti...).

Sitten sen aikuistenromaanin kimppuun. Siitä lisää sitten, kun tarinan työstö alkaa.

Kohtalo

En ollut varma sittenkään seuraavasta projektista, joten päätin arpoa sen, jättää kohtalon varaan.

Arvoin viidestä käsikirjoituksesta, ja voittajaksi suoriutui 2,5.

Arvoin silti uudestaan, tällä kertaa kymmenestä ideasta.

2,5 voitti jälleen!

Se on siis seuraava nuortenromaanikässäri, jonka tulen kirjoittamaan. Hassu kohtalo.

2,5:ä on suunniteltu runkoa jo kymmenelle luvulle. Alku vielä meneillään.

Lottoa on nyt editoitu viisi lukua. Eli 1/4.

Vielä yksi luku tänään. Sitten on hyvä.