Uudet askeleeni

Suunnitelmat elävät ja kuolevat kirjoittamisen taistelukentällä.

Olen pyöritellyt jo jonkin aikaa mielessäni jatkoa Stepsille. Tarinan pääkohdat ovat muodostuneet päässäni jo aika pitkälle, ja jotta voisin joskus kirjoittaa tämän tarinan, pitää ensin kirjoittaa Steps uudestaan.

Pystyn pelastamaan joitakin lukuja ja kohtauksia alkuperäisestä pienoisromaanista. Nykyinen visio on romaani. Ei se täysin sama, jota suunnittelin viime vuonna, mutta viimeisin.

Tarina ei viimeksi täysin toiminut. Veikkaisin sen johtuvan pienoisromaanin rakenteesta. Aloitin jo työskentelyn, joka yhdistää raakatekstin, editoinnin ja suunnittelun.

Tämä tarkoittaa, että 2,5 jää myöhemmäksi. Se on ihan hyvä, sillä tarvitsen enemmän suunnitteluaikaa.

Sydäriin tämä ei vaikuta. Se on silti tämänhetkinen pääprojekti, jonka paikan Steps ottaa lähitulevaisuudessa.

Toiveen kapinahenki

Kirjoitin pitkästä aikaa raakatekstiä, Sydäriä tänään. Aivot ovat vielä hieman editointivalmiudessa mutta se ei estänyt kässärin pientä edistymistä.

Aion kirjoittaa ripeään, mutta sopivaan tahtiin. En tahdo kuitenkaan jäädä tyhjän päälle, kun Sydäri valmistuu.

2,5:n suunnitelmat pitää saada valmiiksi ennen Sydärin ensimmäisen version loppua.

Tuntuu, että olen ollut jumissa 2,5:n kanssa. Keskikohdan suunnittelu tuntuu vaikealta. Sen pitäisi mieluusti olla pidempi kuin alku, ainakin sanoissa, mutta en samalla en tiedä, pystynkö ja haluanko pitkittää draamaa liiaksi.

Lotosta poiketen, tarinan suurimmat käänteet tapahtuvat juuri tässä vaiheessa. Salaisuudet selviävät.

Loppu keskittyy hahmojen tekojen seurauksiin, ja niihin sopeutumiseen. Pienellä kapinahengellä, toki.

Taas saa jännittää Loton vastauksia. Saan kai minäkin toivoa?

Edes joskus.

Saippuakuplallinen kissoja

Lotto on nyt valmis. Huomenna se lähtee reissulle. Liuskoja tuli lisää noin kaksi, mutta sanoja viiden verran. Tiedoston koko oli myös pienempi kuin ensimmäisessä versiossa. Nähtävästi kirjoittamisjumalat toimivat ihmeellisillä tavoilla.

Ostin kaupasta söpön kissavihkon, ja kirjoitin siihen ensimmäiset loppukappaleet aikuistenromaani-ideastani. Varmana tulevat vielä muuttumaan. Kokeilin vain tyyliä. Päädyn varmaan ensimmäiseen persoonaan.

En aluksi aikonut kertoa projektista vielä blogissa, mutta voihan sen paljastaa, että työnimenä kulkee Saippuakuplia.

Kyseessä on siis ihan realistista proosaa aikuisille. Sitä tasapainottamaan kirjoitankin myös Olla-kokoelman, yksi pienoisromaani kerrallaan. Ja se on scifiä, vaikka realistisesta, ihmislähtöisemmästä päästä.

Huomenna saatan kirjoittaa raakatekstiä, Sydäriä.

Mahdollisuus

Lottoa on enää neljä lukua editoimatta. Saate on jo valmiina, ja ensi viikolla lähetän kässärin kustantamoihin.

Jännittää. Stepsista en saanut eräältä kustantamolta edes hylsyä, en ainakaan luvatussa ajassa. Olen pistänyt kaikkeni Lottoon. Jos en saa sopimusta, on sodan aika. Tai jotain vastaavaa.

2,5:ä on nyt suunniteltu ensimmäiset kolmetoista lukua, eli alku.

Otin Olla-kokoelman ensimmäisen pienoisromaanin taas suunnitteluun. Vaikka aloitankin ensimmäisen aikuistenromaanin kirjoittamisen 2,5:n jälkeen, ei kokoelman työstäminen varmanakaan ole pahasta.

Saa nähdä sainko Lottoon ollenkaan uusia liuskoja. Kyllä niitä varmaankin muutama tuli...