maanantai 20. helmikuuta 2017

Sateenkaaritulevaisuus

Steps on nyt valmis ja lähetetty. En usko sen mahdollisuuksiin, koska se on pienoisromaani, mutta aina kannattaa yrittää.

Loton suunnitelmat ovat melkein kunnossa. Enää kaksi lukua jäljellä. Jätän ne huomiselle.

Väsyttää.

Olen saanut kolme uutta tarinanalkua. Kaksi nuortenromaania ja yksi lasten. Erikoisia tarinoita jälleen kerran.

Loton jälkeinen projekti on vielä mietinnässä. Ehkä Kasvoimme. Lastenkirja olisi kiva kirjoittaa vaihteluksi. Jos saisi suunnitelmat ajoissa valmiiksi tällä kertaa.

Ehkä huomenna se raakatekstin puserrus alkaa.

Eräs somessa levinnyt uutinen ja sen positiivinen vastaanotto sai hymyilemään. Muutokset tapahtuvat, mutta hitaasti. Minua ne eivät ehkä enää auta, mutta jotakuta muuta varmasti.

Tulevaisuudessa.

Toivoisin ajan etenevän nopeammin hetken ajan. Mutta vain hetken. Ehkä tämän sateenkaaren päässä on oikeasti jotain odottamisen arvoista.

Niin sen pitäisi olla.

Saisin kasvaa uudestaan, jälleen kerran. Silloin kasvaisin hetken verran.

torstai 16. helmikuuta 2017

Niin lähellä

Olen niin lähellä, että saan aloittaa Loton. Olisin jo saanut valmista, jos en olisi sairastunut. Kuumetta, jonka vuoksi en pysynyt edes pystyssä.

Stepsia on enää editoimatta ne viimeiset kolme lukua. Kliimaksi ja lopetus.

Lotosta suunnittelematta noin kliimaksi ja lopetus.

Mietin Loton jälkeistä projektia. Ehkä Baby Dance. Ehkä Kasvoimme.

Ehkä Haaveiden maailma. Tai jotain aivan muuta.

Jos tällä kertaa saisin ne suunnitelmat valmiiksi ajoissa.

sunnuntai 5. helmikuuta 2017

Valmiustilassa

Kolme lukua enää editoitavana. Tänään editoin kaksi lukua. Saate on jo tehty valmiiksi, jotta sitä ei tarvitsisi murehtia, kun lähettämisen aika tulee.

Saate on aika lyhyt tällä kertaa. Vain yhteystiedot, tarinakuvaus ja oleellinen tieto kässäristä (kohdeyleisö ja genre).

Suunnitelmat eivät ole edenneet, kiitos editoinnin ja flunssan. Kolme päivää aikaa saada valmista. Kyllä se onnistuu, kunhan istun vain alas ja suunnittelen. Loppuviikkosta sitten todennäköisesti pääsen Loton ensimmäisen version kimppuun.

tiistai 31. tammikuuta 2017

Poistoja monella tapaa

Stepsin kolmas luku editoitu. Kohtuu iso osa luvusta katosi, erään hahmon poistuessa tarinasta. Lausetason editointikin vei oman aikansa.

Pistin myös Baby Dancen syrjään. Päätin ottaa Loton seuraavaksi projektiksi.

Heti alkoi sujua. Sain tänään suunniteltua kolme ja puoli lukua ja saatan suunnitella vielä lisää. Lukuja tulee yhteensä kaksikymmentäviisi. Kuusitoista vielä suunnittelematta.

Luulisin Stepsin valmistuvan ensi viikon keskiviikkoon mennessä. Silloin pitäisi viimeistään suunnitelmien olla valmiita. Pääsen viimein uuden raakatekstin pariin.

lauantai 28. tammikuuta 2017

Sydämen sanat

Editointi on viimein alkanut. Hitaasti tosin, mutta olen saanut silti kaksi lukua valmiiksi. Ajattelin kuunnella sydäntäni, enkä täten pidennä tarinaa suotta.

Tarina ei tarvitse varsinaisesti lisää materiaalia. Sitä tarvitsee kyllä hieman poistaa muutamasta kohtaa. Eräs hahmo poistuu tarinasta, sekä toisen hahmon roolia muutetaan. En tiedä kuinka monta liuskaa tämä vähentää tarinasta, mutta veikkaisin lopputuleman olevan lähellä sataa liuskaa (siis kokonaisuutena).

Baby Dance on saanut lisää vain luvun. Vielä on paljon suunniteltavaa. Eiköhän se tästä, kun pääsen vauhtiin.

Pitää muistaa, että voin pikasuunnitella lukuja ja kohtauksia, jos jokin osa ei ole vielä täysin selvä, kunhan se ei haittaa itse tiedostoon ilmestyvää tarinaa. Onneksi se on hyvin mielessäni.


keskiviikko 18. tammikuuta 2017

Tyylitanssi

Baby Dancen suunnitelmat ovat edenneet hyvin hitaasti. Kamppailin monta päivää lukujen järjestyksen kanssa, kunnes sain tänään kerralla sen loppuun mitä oli jäljellä.

Kaksikymmentäkahdeksan lukua jaettuna kuuteen "osaan". Viisi lukua per näkökulmahahmo, ja vielä kaksi kliimaksilukua ja lopetus. Näkökulmat poukkoilevat edestakaisin ja jokainen on kerrottu ensimmäisessä persoonassa, menneessä aikamuodossa.

Eli yhteensä kuusi erilaista (toivottavasti!) ääntä tarinassa.

Tämä kummallinen scifistinen, maagisen realistinen käsikirjoitus on viides käsikirjoitukseni ja toinen romaanikäsikirjoitus. Siis vain nuorten puolen mukaan laskettaessa. Samalla Dance on kunnianhimoisin kässärini tähän mennessä.

Tykkään kikkailla erilaisilla rakenteilla, kielellä ja tarinalla. Ennen vanhaan en kauheasti poikennut tavoistani (kolmas persoona, mennyt aikamuoto, monta näkökulmahahmoa), mutta Mafian erikoisemman kerrontatavan myötä olen yrittänyt räväköittää suunnittelu ja kirjoittamisprojektia aina jollakin tavalla.

Steps on tähän taas poikkeus. Se on kerrottu tavanomaisempaan tapaani. Se ehkä vaikutti sen vaikeuksiin, kerta olen jo tottunut tyylini muutoksiin. Tarinallisesti se on kyllä minua vieläkin, jos ei muussa sitten.

Seuraavaksi pitää suunnitella loput luvut. Olen jo melkein puolessa välissä. Sitten alkaa itse raakatekstin työstäminen. Ensi viikon lopulla Steps lähtee lukuun, varmaankin. Saa nähdä mitä siitä seuraa.

Toivottavasti noin 9000 sanaa.

torstai 12. tammikuuta 2017

Viimeiset askeleet ainakin hetkeen

My Steps!:n ensimmäinen versio on juuri valmistunut. Sanoja tuli noin 21 000 ja liuskoja 107. Tästä lähdetään kahden viikon päästä lihottamaan tuonne noin 150:een liuskaan. Työtä vielä siis riittää ja pieni lepo tulee tarpeen.

Projektin nimi tulee myös muuttumaan. Tosin blogin puolella tuota muutosta ei nähdä. Täällä se tulee olemaan vain Steps tästä lähtien.

Kirjoitan seuraavaksi Kasvoimmen sijasta Baby Dancen. Sen suunnitelmat ovat pisimmällä, ja kaipaan myös vähän erikoisempaa ja hullumpaa tarinaa. Jos vihdoin saisi nauttia raakatekstin kirjoittamisesta. Steps oli vaikea projekti, vaikka se ei varmanakaan siitä näkyisi.

Eli seuraavaksi Baby Dancen ahkeraa suunnittelua. Olen suunnitellut jo yhdeksän lukua. Yhdeksäntoista varmana vielä edessä.

Kuten sanoin aikaisemmin, Baby Dance on maagista realismia nuorille. Paremmin sanottuna scifististä maagista realismia nuorille. En pääse eroon scifistä vähään aikaan. Romaani tästä tulee, vaihteeksi.

Kun Dance on suunniteltu, aloitan raakatekstin kirjoittamisen, sekä jatkan Olla-kokoelman ensimmäisen pienoisromaanin suunnittelua.

Paljon työtä, mutta varmasti myös hauskaa (toivottavasti...).