Mafia on viimeistä lukua vaille valmis. Tämä viikko on pyhitetty sen valmiiksi saamiseen (oletan, että saattaisin saada keskiviikkoon mennessä valmiiksi).
Sen jälkeen annan kässärin levätä parisen viikkoa, jonka aikana aloitan uuden projektini, ja jota seuraa editointi.
Mafia venähtää yli tuon aikasemmin kertomani rajan aika reippaasti. Tuskin ihan nyt 50 000:n päästään, mutta kyllä siitä romaani tuli.
Seuraava projektini ei olekaan My Steps!. En saa sitä millään suunniteltua tämän viikon aikana, joten aloitan, mahdollisesti, ensi viikolla uuden projektin, jota voisin kutsua täällä blogissa, hmmm.
Gardeniksi.
Garden on kummaa scifiä rakkaudesta, erosta ja unelmista.
Sen kummemmin en osaa tähän hätään sitä kuvailla. Projektista saattaa tulla pienoisromaani, saattaa että ei. Pääasia, että valmistuu vielä tämän vuoden aikana.
On mahtavaa päästä uuden käsikirjoituksen pariin, scifin pariin, ihan lähiaikoina.
Tästä tulee kyllä sitten aika kumma teos.
maanantai 11. heinäkuuta 2016
keskiviikko 6. heinäkuuta 2016
Valkosiipikissa
Mafia on viimein saavuttanut, pienen kirjoittamishiljaiselon jälkeen, sanamäärä 40 000:n. Alunperin oletin tarinan loppuvan tämän numeron saavutettuani, mutta vieläkin kässäri jaksaa porskuttaa eteenpäin. Ehkä vielä noin 5000 sanaa. Ehkä.
On hassua miten sitä unohtaa osan muistiinpanoista. Erään hahmon sisällä piti virrata kissan veri, mutta hänestä tulikin lopulta joutsen valkosiipinen.
Enää kaksi lukua jäljellä (ja edellisestä yksi kohtaus). Kliimaksin loppuhuipennus on siis vielä kirjoittamatta. Sitten viimeiseen lukuun. Annoin itselleni pienen deadlinen. Ensi viikon lopulla tämä ensimmäinen versio olisi viimein kasassa.
Tässä on vähän kestänyt sairastelujen sun muiden keskellä, enkä ole ehtinyt edes My Steps!:a suunnitella sen enempää. Siitäkin vasta kolme lukua kartoitettuna.
Olen myös varovaisesti pistänyt muistiinpanoja ylös uudesta 9E:ä. Näyttää siltä, että kyseinen käsikirjoitus voisi jopa onnistua tulevaisuudessa. Ensiksi kuitenkin My Steps!.
Aikuisten käsikirjoitusvalinta on myös lyöty lukkoon ja alankin suunnitella sitä Stepsin kirjoittamisen aloituksen vaihteessa. Sitä voisi kai nimittää eräänlaiseksi maagiseksi realismiksi? Vahvat spefielementit, mutta pääsääntöisesti realistinen.
Olikohan tuossakaan mitään järkeä?
Olen innoissani, että pääsen taas pian aloittamaan uuden käsikirjoituksen. Mafia on ollut ehkä helpoin projektini tähän mennessä, mutta sen kirjoittaminen on venähtänyt edellä mainittujen sairastelujen vuoksi. Olisiko se siis kenties jopa vaikein siinä mielessä?
Elo- tai syyskuussa aion saada tämänkin editoitua ja lähetettyä kustantamoihin.
Varaudun senkin ajan venähtämiseen.
On hassua miten sitä unohtaa osan muistiinpanoista. Erään hahmon sisällä piti virrata kissan veri, mutta hänestä tulikin lopulta joutsen valkosiipinen.
Enää kaksi lukua jäljellä (ja edellisestä yksi kohtaus). Kliimaksin loppuhuipennus on siis vielä kirjoittamatta. Sitten viimeiseen lukuun. Annoin itselleni pienen deadlinen. Ensi viikon lopulla tämä ensimmäinen versio olisi viimein kasassa.
Tässä on vähän kestänyt sairastelujen sun muiden keskellä, enkä ole ehtinyt edes My Steps!:a suunnitella sen enempää. Siitäkin vasta kolme lukua kartoitettuna.
Olen myös varovaisesti pistänyt muistiinpanoja ylös uudesta 9E:ä. Näyttää siltä, että kyseinen käsikirjoitus voisi jopa onnistua tulevaisuudessa. Ensiksi kuitenkin My Steps!.
Aikuisten käsikirjoitusvalinta on myös lyöty lukkoon ja alankin suunnitella sitä Stepsin kirjoittamisen aloituksen vaihteessa. Sitä voisi kai nimittää eräänlaiseksi maagiseksi realismiksi? Vahvat spefielementit, mutta pääsääntöisesti realistinen.
Olikohan tuossakaan mitään järkeä?
Olen innoissani, että pääsen taas pian aloittamaan uuden käsikirjoituksen. Mafia on ollut ehkä helpoin projektini tähän mennessä, mutta sen kirjoittaminen on venähtänyt edellä mainittujen sairastelujen vuoksi. Olisiko se siis kenties jopa vaikein siinä mielessä?
Elo- tai syyskuussa aion saada tämänkin editoitua ja lähetettyä kustantamoihin.
Varaudun senkin ajan venähtämiseen.
lauantai 4. kesäkuuta 2016
Liebster Award: Strike Back!
Satsu muisti minua Liebster Award -tunnustuksella. Kysymykset liittyvät pääsääntöisesti kirjoittamiseen ja ovat, pitää myöntää, todella hyvin laadittuja. Ennen kuin tämä menee hersyävän mainostamisen puoleen, säännöt.
1. Kiitä palkinnon antajaa ja linkkaa hänen bloginsa postaukseesi.
2. Laita palkinto (ylläoleva kuva) esille blogiisi.
3. Vastaa palkinnon antajan esittämään 11 kysymykseen.
4. Nimeä 5-11 blogia, jotka mielestäsi ansaitsevat palkinnon ja joilla on alle 200 lukijaa.
5. Laadi 11 kysymystä, joihin palkitsemasi bloggaajat puolestaan vastaavat.
6. Lisää palkinnon säännöt postaukseen.
7. Ilmoita palkitsemasi bloggaajille palkinnosta ja linkkaa oma postauksesi heille, jotta he tietävät mistä on kyse.
En jaa eteenpäin, koska siinä vaiheessa, kun nämä kolahtavat virtuaalisesta postiluukustani sisälle, ovat ne jo kiertäneet lähes kaikki muut blogit (kohtuu uuden ja pienen blogin vaikutukset).
Joten jatketaan!
1. Kirjoitatko pätkissä vai monta tuntia putkeen?
Vaihtelee aika pitkälti kunnon mukaan. Yleensä sessioni ovat noin tunnin pituisia. Joskus puolikin riittää, joskus menee kahteen tuntiin. Kerran kokeilin kirjoittaa yön putkeen (noin neljä tuntia). Pitäydyn yleensä perus tunnissa (noin 500-600 sanaa).
2. Onko jotain aihetta, josta kirjoitat aina - ihan tietoisestikin?
Ei varsinaisesti. Esimerkiksi Mafiassa tärkeimpiä teemoja ova perhe ja ystävyys, mutta itse ainakin löydän sieltä myös muita teemoja/aiheita, joista en varmanakaan tule aina kirjoittamaan. Minulla kuitenkin on aiheita ja teemoja, joita haluan myös käsitellä käsikirjoituksessa. Jos jotain pitäisi tässä Mafiasta paljastaa, niin voisi sanoa, että tuonpuoleisella ja rasismilla on tärkeä rooli koko maailmanrakennuksessa.
3. Näetkö kohtauksen tapahtumat selkeästi mielessäsi jo ennen kuin alat kirjoittamaan ko. kohtausta, vai etenetkö ns. mututuntumalla?
Yleensä näen. Olen hyvin suunnittelevainen kirjoittaja, mutta joskus saatan vain heittää joitakin kohtauksia, tai esimerkiksi dialogia mukaan lennosta.
4. Mikä on suhteesi fiktioon ja fiktiivisiin hahmoihin mitä tulee heidän olevaisuuteensa? Ovatko he olemassa rinnakkaistodellisuudessa, vai pelkkää fiktiota?
Periaatteesahan he voisivat olla olemassa, mutta on vastattava kylläkin, että pelkkää fiktiota, pääni tuotoksia. Ehkä ihan hyvä niin. Maailmassa on tarpeeksi jo nuoresta iästä lähtien kaiken kokeneita.
5. Kirjoitatko vain fiktiota? Harrastatko kirjoittamista nykyään aktiivisesti?
Pääsääntöisesti. Fiktio se tiellä pitää. Yritän kirjoittaa joka päivä, tai edes useita kertoja viikossa. Vähän pakollistakin, jos haluaa tästä ammatin. Muihin ei ole mahdollisuuksia.
6. Mitä luet?
Yleensä spefiä, mutta aina välillä yritä lukea mukavuusalueeni ulkopuolelta. Tällä hetkellä on ties kuinka monta kirjaa kesken. Esimerkkinä ääripäistä ovat Maresi ja Baccano!
7. Lainaatko tietoisesti muista kirjoista, elokuvista, näytelmistä tai televisiosarjoista?
Onhan minulla vaikutteeni, mutta yleensä en. Tarinaideoita kylläkin on, joissa käsiteltäisiin tiettyjä, jo olemassaolevia, tarinoita uudesta näkökulmasta. En ole varma pääsenkö näiden tarinoiden kimppuun lähiaikoina, jos koskaan.
8. Liittyykö kirjoittaminen päivätyöhösi?
Muhahahahahaha!
Ei pätkääkään.
9. Onko mielestäsi väliä sillä, millä välineellä/ohjelmalla kirjoitat?
Ensimmäisessä versiossa ei. Editointi tosin on helpompaa tiedostoon. Itse kirjoitan Scrivener/Atlantis -kombolla.
10. Vaikuttaako vuodenaika tuottoisuuteesi?
Ei. Pidän kesästä, mutta se ei näy kirjoittamisessani.
11. Lempikertojamuotosi (lukiessasi ja/tai kirjoittaessasi)? Miksi juuri se?
Olen kaikkiruokainen tässä asiassa. Kirjoitan tosin yleensä kolmannessa persoonassa. Poikkeuksia löytyy. Mafia on esimerkiksi sekä ensimmäisestä- että kolmannesta persoonasta. Riippuu miten sen ottaa.
1. Kiitä palkinnon antajaa ja linkkaa hänen bloginsa postaukseesi.
2. Laita palkinto (ylläoleva kuva) esille blogiisi.
3. Vastaa palkinnon antajan esittämään 11 kysymykseen.
4. Nimeä 5-11 blogia, jotka mielestäsi ansaitsevat palkinnon ja joilla on alle 200 lukijaa.
5. Laadi 11 kysymystä, joihin palkitsemasi bloggaajat puolestaan vastaavat.
6. Lisää palkinnon säännöt postaukseen.
7. Ilmoita palkitsemasi bloggaajille palkinnosta ja linkkaa oma postauksesi heille, jotta he tietävät mistä on kyse.
En jaa eteenpäin, koska siinä vaiheessa, kun nämä kolahtavat virtuaalisesta postiluukustani sisälle, ovat ne jo kiertäneet lähes kaikki muut blogit (kohtuu uuden ja pienen blogin vaikutukset).
Joten jatketaan!
1. Kirjoitatko pätkissä vai monta tuntia putkeen?
Vaihtelee aika pitkälti kunnon mukaan. Yleensä sessioni ovat noin tunnin pituisia. Joskus puolikin riittää, joskus menee kahteen tuntiin. Kerran kokeilin kirjoittaa yön putkeen (noin neljä tuntia). Pitäydyn yleensä perus tunnissa (noin 500-600 sanaa).
2. Onko jotain aihetta, josta kirjoitat aina - ihan tietoisestikin?
Ei varsinaisesti. Esimerkiksi Mafiassa tärkeimpiä teemoja ova perhe ja ystävyys, mutta itse ainakin löydän sieltä myös muita teemoja/aiheita, joista en varmanakaan tule aina kirjoittamaan. Minulla kuitenkin on aiheita ja teemoja, joita haluan myös käsitellä käsikirjoituksessa. Jos jotain pitäisi tässä Mafiasta paljastaa, niin voisi sanoa, että tuonpuoleisella ja rasismilla on tärkeä rooli koko maailmanrakennuksessa.
3. Näetkö kohtauksen tapahtumat selkeästi mielessäsi jo ennen kuin alat kirjoittamaan ko. kohtausta, vai etenetkö ns. mututuntumalla?
Yleensä näen. Olen hyvin suunnittelevainen kirjoittaja, mutta joskus saatan vain heittää joitakin kohtauksia, tai esimerkiksi dialogia mukaan lennosta.
4. Mikä on suhteesi fiktioon ja fiktiivisiin hahmoihin mitä tulee heidän olevaisuuteensa? Ovatko he olemassa rinnakkaistodellisuudessa, vai pelkkää fiktiota?
Periaatteesahan he voisivat olla olemassa, mutta on vastattava kylläkin, että pelkkää fiktiota, pääni tuotoksia. Ehkä ihan hyvä niin. Maailmassa on tarpeeksi jo nuoresta iästä lähtien kaiken kokeneita.
5. Kirjoitatko vain fiktiota? Harrastatko kirjoittamista nykyään aktiivisesti?
Pääsääntöisesti. Fiktio se tiellä pitää. Yritän kirjoittaa joka päivä, tai edes useita kertoja viikossa. Vähän pakollistakin, jos haluaa tästä ammatin. Muihin ei ole mahdollisuuksia.
6. Mitä luet?
Yleensä spefiä, mutta aina välillä yritä lukea mukavuusalueeni ulkopuolelta. Tällä hetkellä on ties kuinka monta kirjaa kesken. Esimerkkinä ääripäistä ovat Maresi ja Baccano!
7. Lainaatko tietoisesti muista kirjoista, elokuvista, näytelmistä tai televisiosarjoista?
Onhan minulla vaikutteeni, mutta yleensä en. Tarinaideoita kylläkin on, joissa käsiteltäisiin tiettyjä, jo olemassaolevia, tarinoita uudesta näkökulmasta. En ole varma pääsenkö näiden tarinoiden kimppuun lähiaikoina, jos koskaan.
8. Liittyykö kirjoittaminen päivätyöhösi?
Muhahahahahaha!
Ei pätkääkään.
9. Onko mielestäsi väliä sillä, millä välineellä/ohjelmalla kirjoitat?
Ensimmäisessä versiossa ei. Editointi tosin on helpompaa tiedostoon. Itse kirjoitan Scrivener/Atlantis -kombolla.
10. Vaikuttaako vuodenaika tuottoisuuteesi?
Ei. Pidän kesästä, mutta se ei näy kirjoittamisessani.
11. Lempikertojamuotosi (lukiessasi ja/tai kirjoittaessasi)? Miksi juuri se?
Olen kaikkiruokainen tässä asiassa. Kirjoitan tosin yleensä kolmannessa persoonassa. Poikkeuksia löytyy. Mafia on esimerkiksi sekä ensimmäisestä- että kolmannesta persoonasta. Riippuu miten sen ottaa.
maanantai 23. toukokuuta 2016
Loppurutistus ja suunnitelmapula
Kliimaksi on käynnistynyt viimein. Enää neljä lukua jäljellä ja ensimmäinen versio on valmis. Sitten pitäisi siirtyä uusin projekteihin, mutta suunnitelmat ovat vasta ihan aluillaan, kuten pelkäsin tapahtuvan.
Käytännössä tämä ei ole ongelma. Valitsin viimein myös aikuisten projektin. Rauhallisella scifillä mennään sielläkin. Kyseistä projektia pystyy helposti kirjoittamaan, vaikka suunnitelmat eivät olisikaan vielä täydelliset. Joten ilman raakatekstin kirjoittamista ei tarvitse siis olla. Ja hyvä niin.
My Steps!:a on suunniteltu vasta ensimmäinen luku.
Olen pohtinut kyseistä kässäriä enemmänkin. Pituuden suhteen siis. Jos siitä tulisi kokopitkä romaani, olisi se todennäköisesti jotain 50 000-60 000 väliltä. Silti huvittaisi yrittää vielä pienoisromaanilla, vaikka tiedänkin idean vaarat. Eli keskittyisi ensimmäiseen puoliskoon tarinasta, niin kuin tein Mafian kanssa. Aina ei ole hyvä tunkea käsikirjoitusta täyteen tavaraa. Jos Mafia tosin onnistuu saamaan kustannussopimuksen, ei tällä pohdinnalla mahdollisesti ole väliä.
Mitä sitten päätänkin, on pian alkamassa uudet tuulet projektien suhteen. Alan olla täynnä jo tätä kässäriä sairastelujen takia. Loppua ei kuitenkaan hutaista kasaan. Tänäänkin sain tonnin saldoni kasaan yhdeltä istumalta.
Vihjaillaan lopuksi siitä aikuisten projektista vähäsen. Kuten sanoin, scifiä ja rauhallista.
Kuin roskainen sielu (nyt meni kyllä vähän liian läheltä!)
Käytännössä tämä ei ole ongelma. Valitsin viimein myös aikuisten projektin. Rauhallisella scifillä mennään sielläkin. Kyseistä projektia pystyy helposti kirjoittamaan, vaikka suunnitelmat eivät olisikaan vielä täydelliset. Joten ilman raakatekstin kirjoittamista ei tarvitse siis olla. Ja hyvä niin.
My Steps!:a on suunniteltu vasta ensimmäinen luku.
Olen pohtinut kyseistä kässäriä enemmänkin. Pituuden suhteen siis. Jos siitä tulisi kokopitkä romaani, olisi se todennäköisesti jotain 50 000-60 000 väliltä. Silti huvittaisi yrittää vielä pienoisromaanilla, vaikka tiedänkin idean vaarat. Eli keskittyisi ensimmäiseen puoliskoon tarinasta, niin kuin tein Mafian kanssa. Aina ei ole hyvä tunkea käsikirjoitusta täyteen tavaraa. Jos Mafia tosin onnistuu saamaan kustannussopimuksen, ei tällä pohdinnalla mahdollisesti ole väliä.
Mitä sitten päätänkin, on pian alkamassa uudet tuulet projektien suhteen. Alan olla täynnä jo tätä kässäriä sairastelujen takia. Loppua ei kuitenkaan hutaista kasaan. Tänäänkin sain tonnin saldoni kasaan yhdeltä istumalta.
Vihjaillaan lopuksi siitä aikuisten projektista vähäsen. Kuten sanoin, scifiä ja rauhallista.
Kuin roskainen sielu (nyt meni kyllä vähän liian läheltä!)
torstai 12. toukokuuta 2016
Viimeinen rutistus ja seuraava projekti
Kasassa on nyt 30 000 sanaa. Viimeisiä viedään, ja työstössä oleva luvun jälkeen alkaa vihdoin kliimaksi. Sitten mennäänkin rytinällä ja paukkeella loppuun.
Jos saan joka päivä edes 1000 sanaa, luulisin saavani ensimmäisen version valmiiksi ensi viikon aikana. Hieman aikataulusta jäljessä, mutta sille en voi mitään kiitos päänsärkyputken.
On mieletöntä ajatella, että kaiken sen kipuilun, jota 9E:i kutsun, saan viimein uuden käsikirjoituksen "valmiiksi". Jos en olisi aloittanutkaan tuota projektia, olisin ehkä jo nyt kaksi käsikirjoitusta rikkaampana. Mutta menneisyydellehän ei voi mitään. Olihan se opettavainen kokemus.
Puhuin viime päivityksessä ensimmäisestäni. Päätin kuitenkin olla kirjoittamatta sitä vielä uudestaan. Tarvitsen vielä hieman aikaa. Siksi päädyinkin takaisin My Steps!:n
Sain tarinan ja sen kaksi mahdollista jatko-osaa yhdistettyä yhdeksi kokonaisuudeksi. Nyt siitä tulisi kokopitkä pienoisromaanin sijasta. Se on siis seuraava projektini.
Kyseessähän on nuorille suunnattua scifiä. Vaikka mukana onkin niin pieniä kuin jättimäisiä robotteja, ei se ole niin kutsuttua "kovaa" scifiä varsinaisesti. Luulisin sopivan laajemmallekin kohderyhmälle.
Nyt kun mietin tulevaa tarinaa, on se tietyiltä osiltaan kuin Mafian kääntöpuoli. Silti siinä on hieman samoja teemoja, vaikka tällä kertaa vastustelujen kautta.
Odotan innolla, että pääsen jatkamaan/aloittamaan projektia/projektin.
Päässäni pyörii ja hyörii myös aikuisille suunnattua spefiä.
Jos saan joka päivä edes 1000 sanaa, luulisin saavani ensimmäisen version valmiiksi ensi viikon aikana. Hieman aikataulusta jäljessä, mutta sille en voi mitään kiitos päänsärkyputken.
On mieletöntä ajatella, että kaiken sen kipuilun, jota 9E:i kutsun, saan viimein uuden käsikirjoituksen "valmiiksi". Jos en olisi aloittanutkaan tuota projektia, olisin ehkä jo nyt kaksi käsikirjoitusta rikkaampana. Mutta menneisyydellehän ei voi mitään. Olihan se opettavainen kokemus.
Puhuin viime päivityksessä ensimmäisestäni. Päätin kuitenkin olla kirjoittamatta sitä vielä uudestaan. Tarvitsen vielä hieman aikaa. Siksi päädyinkin takaisin My Steps!:n
Sain tarinan ja sen kaksi mahdollista jatko-osaa yhdistettyä yhdeksi kokonaisuudeksi. Nyt siitä tulisi kokopitkä pienoisromaanin sijasta. Se on siis seuraava projektini.
Kyseessähän on nuorille suunnattua scifiä. Vaikka mukana onkin niin pieniä kuin jättimäisiä robotteja, ei se ole niin kutsuttua "kovaa" scifiä varsinaisesti. Luulisin sopivan laajemmallekin kohderyhmälle.
Nyt kun mietin tulevaa tarinaa, on se tietyiltä osiltaan kuin Mafian kääntöpuoli. Silti siinä on hieman samoja teemoja, vaikka tällä kertaa vastustelujen kautta.
Odotan innolla, että pääsen jatkamaan/aloittamaan projektia/projektin.
Päässäni pyörii ja hyörii myös aikuisille suunnattua spefiä.
maanantai 2. toukokuuta 2016
Epäonninen ensimmäiseni ja uuden tuulen tuoksu
En ole paljoa puhunut ensimmäisestä valmistuneesta käsikirjoituksestani. Syy on tosin helppo löytää. Perustin blogin numero kahden valmistuttua.
Ensimmäinen oli keskenkasvuinen, luojansa kautta pilkattu, raapale suuremmasta tarinasta. Siitä piti tulla alunperin mahdollisesti 50 000-60 000 sanaa pitkä.
Lopputulos oli noin 20 000.
Miksi? Elämäni oli pienessä murroksessa kirjoittamisen suhteen. Kirjoittamistani arvosteltiin, unelmiani pilkattiin. Ehkä ilkein ja samalla herättävin kommentti tuli välikäden kautta. Tuo kommentti puhuttiin selkäni takana.
Että kirjoittaminen ja julkaisu olisi liian suuri haave minun kaltaisilleni.
Hauskinta näin jälkikäteen onkin, että he eivät selvästikään tienneet, että Suomessa pystyy kuka tahansa julkaisemaan, kunhan taitoa ja tuuria löytyy. Siinä ei katsota ikää, luokkaa, sukupuolta, seksuaalisuutta tai sairautta.
Mutta tuon paineen ja ilkeyden alla tein virheen ja muovasin tarinasta väkisin pienoisromaanin. Ja hylsyjähän se keräsikin. Mielestäni kieli ei ollu tarpeeksi sulavaa ja hiottua, ja tarina oli vain pieni osa siitä, mihin pyrin. Siksi teinkin päätöksen nyt, kun kolmonen on lähellä valmistumista.
Seuraava projektini on tämä ensimmäinen.
Projekti josta vihjailin aikaisemmin vaatii vielä paljon suunnittelua, joten tässä välissä olisi sopiva aika palata menneisyyteen ja tehdä tarina, jonka kirjoittamisesta silloin haaveilin. Haaveilen vieläkin.
Kesä lähestyy. Kirjoitin ensimmäistäni vuonna 2014 samoihin aikoihin. Jos vain pääsisin kodistani ulos sairasteluistani huolimatta, tuntisin varmana uuden tuulen tuoksun.
Ensimmäinen oli keskenkasvuinen, luojansa kautta pilkattu, raapale suuremmasta tarinasta. Siitä piti tulla alunperin mahdollisesti 50 000-60 000 sanaa pitkä.
Lopputulos oli noin 20 000.
Miksi? Elämäni oli pienessä murroksessa kirjoittamisen suhteen. Kirjoittamistani arvosteltiin, unelmiani pilkattiin. Ehkä ilkein ja samalla herättävin kommentti tuli välikäden kautta. Tuo kommentti puhuttiin selkäni takana.
Että kirjoittaminen ja julkaisu olisi liian suuri haave minun kaltaisilleni.
Hauskinta näin jälkikäteen onkin, että he eivät selvästikään tienneet, että Suomessa pystyy kuka tahansa julkaisemaan, kunhan taitoa ja tuuria löytyy. Siinä ei katsota ikää, luokkaa, sukupuolta, seksuaalisuutta tai sairautta.
Mutta tuon paineen ja ilkeyden alla tein virheen ja muovasin tarinasta väkisin pienoisromaanin. Ja hylsyjähän se keräsikin. Mielestäni kieli ei ollu tarpeeksi sulavaa ja hiottua, ja tarina oli vain pieni osa siitä, mihin pyrin. Siksi teinkin päätöksen nyt, kun kolmonen on lähellä valmistumista.
Seuraava projektini on tämä ensimmäinen.
Projekti josta vihjailin aikaisemmin vaatii vielä paljon suunnittelua, joten tässä välissä olisi sopiva aika palata menneisyyteen ja tehdä tarina, jonka kirjoittamisesta silloin haaveilin. Haaveilen vieläkin.
Kesä lähestyy. Kirjoitin ensimmäistäni vuonna 2014 samoihin aikoihin. Jos vain pääsisin kodistani ulos sairasteluistani huolimatta, tuntisin varmana uuden tuulen tuoksun.
sunnuntai 1. toukokuuta 2016
Aamuväsymystä
Nano loppui eilen. Saldo on 15 000 sanaa, käsikirjoituksessa on nyt 25 000.
Olen tällä hetkellä luvun 12 lopussa, kohtausta vaille valmis. Sitten vuorossa onkin 13, joka on periaatteessa viimeinen luku ennen kliimaksia. Ennen sitä täytyy kuitenkin palata ajassa hieman taaksepäin, jotta jääräpäätkin (en tarkoita mahdollisia lukijoita!) ymmärtäisivät paremmin, enemmän.
Tämän kuun aikana saan varmasti ensimmäisen version valmiiksi. Minä päivänä, sitä en tiedä. Riippuu siitä venyykö sanamäärä eri suuntiin tulevien lukujen kanssa.
Pitäisi alkaa taas kirjoittaa. Aamuväsymys pukkaa päälle, mutta jos edes hetken ajan!
Olen tällä hetkellä luvun 12 lopussa, kohtausta vaille valmis. Sitten vuorossa onkin 13, joka on periaatteessa viimeinen luku ennen kliimaksia. Ennen sitä täytyy kuitenkin palata ajassa hieman taaksepäin, jotta jääräpäätkin (en tarkoita mahdollisia lukijoita!) ymmärtäisivät paremmin, enemmän.
Tämän kuun aikana saan varmasti ensimmäisen version valmiiksi. Minä päivänä, sitä en tiedä. Riippuu siitä venyykö sanamäärä eri suuntiin tulevien lukujen kanssa.
Pitäisi alkaa taas kirjoittaa. Aamuväsymys pukkaa päälle, mutta jos edes hetken ajan!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)